HeiBlondi: Vauvamme mahavaivat ja koliikki

torstai 10. syyskuuta 2020

Vauvamme mahavaivat ja koliikki


Vauvamme täytti kuukauden, eli olemme nyt tovin saaneet häneen jo tutustua. Nyt ajattelin tänne avautua, ja samalla pysähtyä itsekin pohtimaan, että millainen kuukausi meillä on ollut ja millainen vauva meillä on. Kaksi sanaa kuvaa kuukauttamme ehkä parhaiten: mahavaivat ja koliikki. 

Vauva on esikoiseen verrattuna ollut jopa helppo, mutta vaikeuksia meillä riittää silti. Kaikilla vauvoilla mahavaivoja on jonkin verran, mutta meillä niitä on todella paljon. Muutama viikko sitten pienen uloste muuttui verilimaksi, jolloin lääkärin ohjeistuksella päädyin maidottomalle ruokavaliolle, sillä imetän. Esikoisella oli suolisto-oireinen maitoallergia, joten tämä kortti nyt käännetään ja kokeillaan. 

Viime viikolla kävin tarkistuttamassa vauvan kielijänteen siihen erikoistuneella lääkärillä ja kielijänne päädyttiin leikkaamaan. Tiesin, että riski on olemassa kun esikoiseltakin täytyi operoida sekä huuli että kieli. Nyt on sitten tuokin selvitetty ja hoidettu ja ehkäpä se hieman voisi tuoda helpotusta mahavaivoihin myös. Ehkä voisin kirjoittaa näistä kireistä jänteistä  kokonaan oman postauksensa :)

Mahavaivojen lisäksi meillä taitaa olla jonkinasteinen koliikki. Vauva nimittäin huutaa iltaisin viitisen tuntia joka ilta samaan aikaan, ja tuo itku ei selkeästi ole mahasta lähtöisin. Siihen itkuun ei vain löydy syytä eikä helpotusta. Parina päivänä huuto on nyt ollut kokopäiväistä mutta yleensä iltapainotteista. Yöt vauva onneksi nukkuu ihan ok, ennen aamuyön ähinöitä. Tuo koliikki on silti todella raastavaa. Se on ikävää myös esikoiselle joka stressaantuu vauvan itkiessä paljon. Jospa tämä ei kestäisi kovin montaa kuukautta. Onko kellään muuten kokemusta, onko koliikkikeinu oikeasti hintansa arvoinen? 

Muuten vauva on ollut tyytyväinen. Hän nukkuu hyvin kaukalossa ja ulkona vaunuissa. Sisällä nukkuminen on päivällä haastavaa ja se onnistuu lähinnä vain sylissä. Vertaan kuitenkin vauvaa koko ajan isosiskoonsa, jolla oli refluksi ja joka oli aina vain sylissä niin hereillä kuin nukkuessa. Tämän uuden tulokkaan voin laskea hetkeksi sitteriin eikä hän ala heti huutamaan. Voin myös pysäyttää ulkona rattaat eikä hän herää siihen. Sisälle tullessa hänet voi usein nostaa kaukalosta vaunuihin jatkamaan unia. Tuntuu aika luksukselta! Jaksan myös paremmin illan koliikki itkut, jos päivän aikana itkua on muuten ollut vain vähän. Esikoisen kanssa kun sitä itkua joutui kuuntelemaan 24/7. 

Huomaan siis usein vastaavani ihmisille, että meillä on helppo vauva. No ei se aivan helpoimmasta päästä taida olla, mutta kyllä tässä pärjäillään. Onneksi tiedän, että nämä alun haastavuudet kuuluu asiaan, vauvan suolisto kehittyy koko ajan ja kun tottuu elämään niin itkuisuus vähenee. Nyt täytyy muistaa nauttia niistä hyvistä hetkistä ja pysähtyä muutenkin vauvan äärelle ja unohtaa muut turhat kiireet <3 

Kiinnostaisiko teitä tietää miten olen pärjännyt kahden lapsen kanssa kotona ja kuinka esikoinen on ottanut pikkuveljensä vastaan? Voisin kirjoitella näistä jutuista lisää.



<3 Heini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti