HeiBlondi: Potkut juuri ennen äitiyslomaa

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Potkut juuri ennen äitiyslomaa



Tänään en jaksaisi olla äiti. Tänään haluaisin vaan heittäytyä raskaushormonieni kanssa (tai mieluiten ilman niitä) yksin sänkyyn vollottamaan päiväksi. Joskus elämä heittää kerralla nurin ja kaikki kaatuu hetkessä niskaan... Tässä siis tarina päivästäni. Tästä päivästä, johon heräsin niinkuin kaikkiin tavallisiin päiviin, onnellisen tiedottomana siitä, että parin tunnin päästä seison irtisanomisilmoitus kourassani - minut on irtisanottu!

Blogiani seuranneet tiedättekin, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana. Minulla on vakituinen työsuhde päiväkotiyksikköön, joka nyt koronakevään ja yt-neuvotteluiden seurauksena on päätetty sulkea. Olen ollut tietoinen tästä tilanteesta koko kesäkuun, mutta asian ei pitänyt liittyä minuun.

Äitiyslomani alkaa viikon päästä ja lähiesimieheni kertoikin minulle jo aiemmin, ettei minun tarvitse hakea muiden yksikköjen avoimia paikkoja (jotka nyt on jo jaettu), sillä irtisanominen ei koske minua. Viikko sitten yt-neuvottelut päättyivät, jolloin esimieheni vielä varmisti minulle, ettei irtisanominen koske minua, sillä ehdin jäädä äitiyslomalle. Olen siis saanut viikon tässä elää onnellisen huojentuneena.

Tänä aamuna istuin tyttöni kanssa aamupalalla, kun sain soiton ylemmältä esimieheltä: ”Aloin kysymään, oletko tietoinen tästä meidän irtisanomistilaisuudesta, kun et ole tullut paikalle”. Että mitä? Millähän tavalla tää tilaisuus koskee minua? - mietin. Ja ei. En todellakaan ollut tilaisuudesta tietoinen.

Järjestin itseni paikalle, jossa minut laitettiin allekirjoittamaan kaksi irtisanomiseen liittyvää paperia. Kerroin minulle annetusta väärästä infosta ja kuinka puun takaa tämä koko asia minulle nyt tulee. Kertoivat tarkistaneensa omalta lakimieheltä, että mikäli irtisanominen tehdään juuri tänä päivänä, saavat he sen vielä tehdä. Voitte kuvitella, kuinka sykkeeni nousi raivosta ja sisälläni rauhallisena pysynyt hormonihirviö meinasi puskea silmistä kyyneleinä ulos. Tämä tieto muuttaa meidän lähitulevaisuuden ja seuraavat vuodet täysin! Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Kuinka näin voidaan toimia minua kohtaan?

Paikalla ollut mies kertoi myös oikein lohduttavasti kuinka heillä on 9kk takaisinottovelvollisuus, kun haen muista yksiköistä töitä. No mitenhän helvetissä tuon kuuluisi lohduttaa minua? Olen äitiyslomalla ja tuo velvollisuus on päättynyt kun olen palaamassa töihin. Pitäkää velvollisuutenne!

Tilanteesta erikoisenhan tekee se, että irtisanomiseni astuu voimaan vasta kuukausi sen jälkeen kun olen jo jäänyt äitiyslomalle, minkä en tiennyt voivan olla mahdollista, sillä perhevapailla olevia ei saa irtisanoa. Eikä kai tiennyt lähiesimiehenikään, minkä vuoksi hän on minulle virheellistä tietoa tästä tilanteesta antanut. En missään nimessä voi, enkä aio siis syyttää häntä siitä, miten ylempi johto on nyt päättänyt tilanteessani toimia. Otin liittoon yhteyttä ja aion kyllä varmistaa viimeiseen asti, että tilanteen voi oikeasti laillisesti hoitaa näin. Vaikka en uskokaan saavani tilanteeseen mitään oikaisua, on minun pakko yrittää. Sen verran erikoinen tämä tilanne on! Mutta kyllähän nämä isot firmat niin polkee työntekijöitä niin halutessaan, ja heillä omat lakimiehet takana, joten mahtaa olla mun peli pelattu! 

Tämän tilanteen seurauksena menetän 3 kuukauden palkan äitiyslomani alusta. Saan sentään ensimmäisen kuukauden, lohdullista, eikö! Palkka olisi ollut todella tarpeen, sillä tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla ja saan vain minimisairaspäivärahaa. Minulla ei myöskään ole työpaikkaa mihin palata tulevaisuudessa. Eikä minulle kerry lomia äitiyslomalla. Olin halunnut olla tämän toisen lapsen saatuani vähän pidempään kotona, mutta nyt tilanne hankaloituu senkin osalta kovasti. On ihan eri asia ilmoittaa itse päivämäärä työnantajalle milloin palaa hoitovapaalta, entä hakea uusia töitä, jolloin töihin on mentävä silloin kuin työ alkaa. Ja eipä muuten tarvitse edes haaveilla uusista lainoista tai rahoituksista, auton vaihdosta yms. sillä minulla ei ole osoittaa olevani työsuhteessa enää mihinkään. Juuri nyt tuntuu, että koko tulevaisuus romuttui silmän räpäyksessä! 

En voi kuin todeta: niin poljettu ja aliarvostettu on tämä meidän ala muutenkin, että ei tällaisen kohtelun jälkeen paljon kyseiseen työhön kiinnosta edes palata. Kaikesta saa aina taistella, ihan joka asiassa! Ja aina jää toiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti