HeiBlondi: kesäkuuta 2020

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tontista tuli raksa


Vihdoin se päivä koitti, nimittäin tulevan kotimme pystytyspäivä! Tästä on jo muutama viikko, mutta nyt hehkutan tännekin, kun kerrankin ehdin :)

149-neliöinen kotimme rakentui siis kahdeksasta elementistä. Hurjaa, että pystytyspäivän aamuna tontillamme oli vain iso paketti elementtejä ja kattotuolit. Muutamassa tunnissa tontillemme nousi kokonainen talo. Nyt meillä on raksa, emme voi puhua enää tontista. Nyt tämä rakentaminen on ihan totista totta! Viimeistään tässä vaiheessa sitä hahmottaa, millainen kodista on tulossa ja miten se asettuu tontille. 

Kastellin miehet hoitivat pystytykseen hyvin. Muutama ikkuna ja ulkoverhoilulauta saivat vaurioita, mutta työmiehet hoitivat reklamaation niistä ja tilalle tulee uusia osia. Nyt talomme on saanut jo peltikatteen päälle ja tällä viikolla tehdään LVI-töitä. Ensi viikolla sitten viimein lattian valuu! Pikkuhiljaa saan kyllä alkaa miettimään kotimme lattia ja seinämaalivalintoja. Siitä tuleekin rankkaa, sillä olen älyttömän huono tekemään päätöksiä.

Tänään tontillemme tuodaan tallipaketti, jonka otimme pre-cut toimituksena Kastellilta. Mieheni olisi tarkoitus rakentaa talli itse. Saa nähdä mitä siitä tulee, meillä kun ei ole rakentamisesta mitään kokemusta. Saatte kuulla kesän mittaan, pysyimmekö suunnitelmissa vai palkkasimmeko apua.





<3 Heini

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Ainun kotimaiset vauvanhoitotuotteet + arvonta Instagramissa

* Kaupallisessa yhteistyössä Ainun ja Perhekuplan kanssa.


Ovatko Ainun tuotteet teille tuttuja? 

Itse olen jo esikoisen aikana tutustunut moniin Ainun tuotteisiin ja meillä on tänä aikana ollut käytössä mm. Ainun tutteja, tuttipulloja ja pumpulipuikkoja. Tietenkin esikoiselta löytyy myös perinteinen Ainu-pupu, itseasiassa kaksikin. Nyt sain tulevalle vauvalle Ainulta testiin myös useita minulle ihan uusia tuotteita, enkä malta odottaa, että pääsen ottamaan ne käyttöön vauvan synnyttyä. 


Pesuvaahto & shampoo -purkin otimme ennakkoon testiin esikoisen kanssa jo nyt, sillä näin kesäaikaan on käytävä päivittäin pesulla pesemässä aurinkorasva, hiekka ja hiki pois iholta ja hiuksista. Tähän ei usein riitä ihan vesipesu. Ollaankin tykätty tästä pesuvaahdosta kovasti eikä se ole kirvellyt silmiä. Tuote lupaakin pesuhetken ilman kyyneliä. Lisäksi se on muuten kotimainen, täysin hajusteeton, vegaaninen ja väriaineeton!  

Olen viime aikoina kuullut todella paljon suosituksia myös Ainun sinkkivoiteesta ja odotankin, että pääsen sitä kokeilemaan vauvalle. Esikoiselle meillä oli eri merkkistä sinkkivoidetta ja se ei sopinut hänelle ollenkaan. Tämän on kuitenkin kehuttu ainakin olevan hyvää eikä sen pitäisi kirvellä. Kokeilemme siis. 

Minulla on nyt käynnissä tällaisen Ainu-paketin arvonta Instagramin puolella @heiblondi, johon kannattaa käydä osallistumassa, jos tuotteet kiinnostavat. Paketin saa valita itse tyttö- tai poikavärissä.



<3 Heini 






tiistai 23. kesäkuuta 2020

Potkut juuri ennen äitiyslomaa



Tänään en jaksaisi olla äiti. Tänään haluaisin vaan heittäytyä raskaushormonieni kanssa (tai mieluiten ilman niitä) yksin sänkyyn vollottamaan päiväksi. Joskus elämä heittää kerralla nurin ja kaikki kaatuu hetkessä niskaan... Tässä siis tarina päivästäni. Tästä päivästä, johon heräsin niinkuin kaikkiin tavallisiin päiviin, onnellisen tiedottomana siitä, että parin tunnin päästä seison irtisanomisilmoitus kourassani - minut on irtisanottu!

Blogiani seuranneet tiedättekin, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana. Minulla on vakituinen työsuhde päiväkotiyksikköön, joka nyt koronakevään ja yt-neuvotteluiden seurauksena on päätetty sulkea. Olen ollut tietoinen tästä tilanteesta koko kesäkuun, mutta asian ei pitänyt liittyä minuun.

Äitiyslomani alkaa viikon päästä ja lähiesimieheni kertoikin minulle jo aiemmin, ettei minun tarvitse hakea muiden yksikköjen avoimia paikkoja (jotka nyt on jo jaettu), sillä irtisanominen ei koske minua. Viikko sitten yt-neuvottelut päättyivät, jolloin esimieheni vielä varmisti minulle, ettei irtisanominen koske minua, sillä ehdin jäädä äitiyslomalle. Olen siis saanut viikon tässä elää onnellisen huojentuneena.

Tänä aamuna istuin tyttöni kanssa aamupalalla, kun sain soiton ylemmältä esimieheltä: ”Aloin kysymään, oletko tietoinen tästä meidän irtisanomistilaisuudesta, kun et ole tullut paikalle”. Että mitä? Millähän tavalla tää tilaisuus koskee minua? - mietin. Ja ei. En todellakaan ollut tilaisuudesta tietoinen.

Järjestin itseni paikalle, jossa minut laitettiin allekirjoittamaan kaksi irtisanomiseen liittyvää paperia. Kerroin minulle annetusta väärästä infosta ja kuinka puun takaa tämä koko asia minulle nyt tulee. Kertoivat tarkistaneensa omalta lakimieheltä, että mikäli irtisanominen tehdään juuri tänä päivänä, saavat he sen vielä tehdä. Voitte kuvitella, kuinka sykkeeni nousi raivosta ja sisälläni rauhallisena pysynyt hormonihirviö meinasi puskea silmistä kyyneleinä ulos. Tämä tieto muuttaa meidän lähitulevaisuuden ja seuraavat vuodet täysin! Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Kuinka näin voidaan toimia minua kohtaan?

Paikalla ollut mies kertoi myös oikein lohduttavasti kuinka heillä on 9kk takaisinottovelvollisuus, kun haen muista yksiköistä töitä. No mitenhän helvetissä tuon kuuluisi lohduttaa minua? Olen äitiyslomalla ja tuo velvollisuus on päättynyt kun olen palaamassa töihin. Pitäkää velvollisuutenne!

Tilanteesta erikoisenhan tekee se, että irtisanomiseni astuu voimaan vasta kuukausi sen jälkeen kun olen jo jäänyt äitiyslomalle, minkä en tiennyt voivan olla mahdollista, sillä perhevapailla olevia ei saa irtisanoa. Eikä kai tiennyt lähiesimiehenikään, minkä vuoksi hän on minulle virheellistä tietoa tästä tilanteesta antanut. En missään nimessä voi, enkä aio siis syyttää häntä siitä, miten ylempi johto on nyt päättänyt tilanteessani toimia. Otin liittoon yhteyttä ja aion kyllä varmistaa viimeiseen asti, että tilanteen voi oikeasti laillisesti hoitaa näin. Vaikka en uskokaan saavani tilanteeseen mitään oikaisua, on minun pakko yrittää. Sen verran erikoinen tämä tilanne on! Mutta kyllähän nämä isot firmat niin polkee työntekijöitä niin halutessaan, ja heillä omat lakimiehet takana, joten mahtaa olla mun peli pelattu! 

Tämän tilanteen seurauksena menetän 3 kuukauden palkan äitiyslomani alusta. Saan sentään ensimmäisen kuukauden, lohdullista, eikö! Palkka olisi ollut todella tarpeen, sillä tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla ja saan vain minimisairaspäivärahaa. Minulla ei myöskään ole työpaikkaa mihin palata tulevaisuudessa. Eikä minulle kerry lomia äitiyslomalla. Olin halunnut olla tämän toisen lapsen saatuani vähän pidempään kotona, mutta nyt tilanne hankaloituu senkin osalta kovasti. On ihan eri asia ilmoittaa itse päivämäärä työnantajalle milloin palaa hoitovapaalta, entä hakea uusia töitä, jolloin töihin on mentävä silloin kuin työ alkaa. Ja eipä muuten tarvitse edes haaveilla uusista lainoista tai rahoituksista, auton vaihdosta yms. sillä minulla ei ole osoittaa olevani työsuhteessa enää mihinkään. Juuri nyt tuntuu, että koko tulevaisuus romuttui silmän räpäyksessä! 

En voi kuin todeta: niin poljettu ja aliarvostettu on tämä meidän ala muutenkin, että ei tällaisen kohtelun jälkeen paljon kyseiseen työhön kiinnosta edes palata. Kaikesta saa aina taistella, ihan joka asiassa! Ja aina jää toiseksi.

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Miniloma Kuopioon



Te, jotka minut tunnette, tiedättekin, että aina kesäisin minusta kuoriutuu esiin karavaanari. Olen reissannut vanhempieni kanssa vauvasta asti asuntoautolla ympäri vuoden ja nykyisin jatkan harrastusta perheeni kanssa kesäisin asuntovaunulla. Tai ehkä se ei ole edes harrastus, vaan elämäntapa, joka asuu minussa syvässä. Tästä kesästä tulee reissaamisen suhteen hiljaisempi raskauden ja rakennusprojektin takia, mutta missään nimessä minua ei saa kotona pysymään koko kesää. Reissuun on vain päästävä.

Viime keskiviikkoiltana mieheni kanssa keksimme lähteä viikonlopuksi reissuun, sillä oli luvassa niin ihana ilma koko loppuviikoksi. Tuumasta toimeen ja pakkasimme vaunun torstai-iltana miehen töiden jälkeen ja lähdimme ajamaan Fiinun iltapalan jälkeen. Parasta karavaanailussa on juurikin se, että voi mennä sinne missä aurinko paistaa, juuri niin lyhyellä varoitusajalla kuin haluaa, eikä tarvitse varata hotelleja. Mukaan saimme houkuteltua vanhempani heidän asuntoautollaan. Ei ollakaan ennen reissattu tällä tavalla yhdessä, mutta tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksi. 



Kuopio oli helppo valinta. Se on meidän kaikkien lemppari kesälomakohde. Kuopio on vaan niin ihana kesäkaupunki, en tiedä miksi... vesi, aurinko, ihmiset, hämärtyvät yöt (joita meillä ei täällä kesäisin ole), ja isoimpana plussana lähes missä tahansa se, ettei ole itikoita niin paljon kun meillä täällä. Ja Kuopiossa on huiput shoppailumahdollisuudet ja kiva leirintäalue järven rannalla. Sinne siis, niin kuin joka kesä useamman kerran. Tänä kesänä Fiinukin saa reissusta jo paljon enemmän irti kuin viime kesänä puolen vuoden iässä.

Viikonloppumme sisälsi uintia, shoppailua, lisää uintia, syömistä ja ihan vain hengailua. Leirintäalueen laitamilla on lampaita aitauksessa, joille Fiinu kävi moneen kertaan innoissaan syöttämässä voikukkia. Myös uiminen ja rantaleikit olivat Fiinulle ihan uusi kokemus (sillä viime kesä on jo unohtunut) ja Fiinu nautti rantaelämästä täysillä. Saimme itsekin hieman hengähtää viikonlopun aikana, sillä Fiinulla oli mummi ja pappa viihdyttämässä. Oli myös huomattavasti helpompaa shoppailla, kun lasta viihdytti yhden tai kahden aikuisen sijaan neljä aikuista. Aika luksusta!


Oli kyllä niin ihana ja tarpeellinen irtiotto arjesta, varsinkin nyt tämän koronakevään jälkeen. Miehenihän ei vielä ole lomalla, joten siksi teimme vain pikaisen viikonloppureissun. Ja onneksi teimme, vaikka pitkä matka ensin hieman jännittikin. Ensi kerralla kyllä ollaan sitten pidempään. 

Onko teillä jokin lemppari kesälomakohde, minne on aina pakko päästä uudestaan? Saa vinkata, me kokeillaan mielellään uusiakin paikkoja!




<3 Heini


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Hei me rakennetaan ihan oma koti


Nyt on tullut aika avata meidän alkanutta rakennusprojektia täällä blogissakin. Moni minua Instagramissa seuraava on siellä varmasti jo huomannutkin rakennusaineisia stooreja, mutta nyt kerron raksaprojektistamme hieman myös tänne. Ja eiköhän tästä eteenpäin tule aiheesta päiviteltyä tiheämmin ja säännöllisesti tänne blogiin muutenkin.



Rakennusprojektin taustaa

Olimme pitkään etsineet valmista taloa lähiseudulta, mutta sellaista ei vain löytynyt, ja niin heräsi kiinnostus oman rakentamiseen. Viime syksynä me sitten jotenkin ihmeen kaupalla onnistuimme  saamaan tästä lähistöltä oman tontin, jolloin innokkaina käynnistimme projektimme. Kyllähän siinä riitti hommaa heti alkuun, sillä piirsimme ja piirrätimme lukuisia erilaisia pohjapiirustuksia ja kilpailutimme tarjouksia useilta firmoilta. Moni on pitänyt meitä hulluina: pieni lapsi, uusi (hankala) raskaus ja vauva ja vielä samaan aikaan uuden omakotitalon rakentaminen. Eihän se toki varmasti helpoin yhtälö ole, mutta olemme päättäneet selvitä ja teetämme mahdollisimman paljon valmiiksi, jotta säästämme itseämme. Ja kyllä tämä varmasti palkitsee, saammepahan juuri sellaisen kodin kuin haluamme.

Projektissa ollaan päästykin jo niin pitkälle, että maatyöt ja perustukset ovat valmiina ja elementit, kattoristikot ja puutavara toimitettiin juuri tontille odottelemaan viikon päästä tapahtuvaa pystytystä. Ihan huikeeta, että viikon päästä meidän tontilla ihan oikeasti on jo TALO, vaikka nyt tontilla näyttää vielä tältä!



No millainen talo meille on tulossa?

Omakotitalo! Aina ollaan tiedetty, että halutaan omakotitalo. Kumpikin ollaan sellaisessa lapsuus kasvettu ja se vain tuntuu niin itsestäänselvältä ja oikealta kasvattaa omatkin lapset vastaavanlaisessa ympäristössä, eli rauhallisella omakotitaloalueella. Alkuun haaveilimme kaksikerroksisesta talosta, kuten lapsuuden kotimmekin ovat. Alkuperäinen haaveemme oli myös hirsitalo. Emme kuitenkaan olleet valmiita nipistämään neliöistä ollenkaan ja budjetissa pysymisen vuoksi päädyimme lopulta yksikerroksiseen Kastellin puutaloon. Olemme olleet tyytyväisiä päätökseemme tähän asti ja uskon, että olemme myöhemminkin. 

Meille tulee 149m2 ihana, juuri meidän toiveidemme mukaan piirretty omakotitalo: neljä makuuhuonetta, iso keittiö- ja oleskelutila, useampi vaatehuone, sisäänkäynti arkikäyttöön kodinhoitohuoneesta, joka toimii samalla arkieteisenä (pitkään haaveilemani kurasyöppö, kuivauskaappi jne.). Makuuhuoneissa pidimme kiinni siitä, että kaikki ovat vähintään yli 10-neliöisiä, sillä emme halua liian ahtaita huoneita. Edellisessä talossamme myös toinen makuuhuone oli todella huonon mallinen, kapea ja pitkä, joten se oli älyttömän haastava ja ahdas sisustaa. Pienenä luksuksena halusimme pienen vessan oman makuuhuoneemme yhteyteen. Tähän tullaan varmasti olemaan tyytyväisiä. Olemme panostaneet erityisesti sähkösuunnitelmaan ja LED-valaistuksiin, sekä keittiöön ja juuri mainitsemaani arkieteiseen, jotka tulevat ansaitsemaan ihan omat postauksensa myöhemmin. 


Mikäli siis rakentaminen on teillä ajankohtaista tai muuten vain aiheena kiinnostaa, niin kannattaa seurata blogiani välillä. Ja kaikki vinkit saa ehdottomasti jakaa minullekin! Meidän talo nousee siis pystyyn jo viikon päästä, sillä elementit pystytetään päivässä. Tästä eteenpäin hommat toivottavasti etenevät sulavasti niin, että pääsemme jouluksi uuteen kotiin!



<3 Heini

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Tunnetaitoja lapsille Fanni-tunnetaitokorttien avulla

Kaupallinen yhteistyö Kumma-kustannus ja Perhekupla kanssa.



Sain tässä jo keväällä kivan yhteistyön Kumma-kustannuksen ja Perhekuplan kanssa. Sain nimittäin nämä suloiset Fanni -tunnetaitokortit, joita pääsinkin heti töissä kokeilemaan. Ennen sairaslomalle jäämistä työskentelin siis varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa 1-3 -vuotiaiden ryhmässä ja sovelsin kortteja käyttöön heidän kanssaan. Olemme kyllä tutkineet kortteja myös oman yksivuotiaani kanssa, mutta paremmin näistä hyötyy kyllä mielestäni vähän isommat lapset. 

Olen jo aikaisemmin hommannut itselleni Fanni-tunnetaitosarjan kirjoja, joissa käsitellään eri tunteita aivan todella ihanalla tavalla satujen avulla. Niistä parhaiten pienten kanssa luettavaksi sopi mielestäni tämä Fanni ja suuri tunnemöykky -kirja, josta lapset pitivät kovasti. Ja vaikka tarina on aika pitkä niin pienille, jaksoivat lapset hienosti kuunnella ja uskon, että apua todellakin oli kirjan ihanasta kuvituksesta. Kirjoissa on lisäksi myös keskustelu- ja tehtävävinkkejä. Olinkin jo pidempään haaveillut näistä Tunnetaito-korteista joita voisin käyttää yhdessä kirjojen kanssa ja nyt sitten viimein pääsin kokeilemaan.


Tunnekasvatus on osa jokapäiväistä varhaiskasvatustyötämme päiväkodissa ja toteutamme sitä arjen kaikissa tilanteissa luovasti. Tykkään kuitenkin pitää myös erillisiä tunnekasvatus-hetkiä, jolloin aiheeseen uppoudutaan kunnolla, ja siihen hyvänä apuna toimii tämä Fanni -kirjasarja, johon mahtavan lisän tuo nämä tunnetaitokortit. Luin lapsille kirjan sadun ja valitsin lukuisista tunnetaitokorteista satuun sopivimmat tunteet, joita oli helpoin käsitellä myös pienten lasten kanssa (olihan kyseessä vasta 1-3 -vuotiaiden ryhmä). Tällaisia helpoimpia tunteita ovat mielestäni mm. iloinen ja surullinen. Korttien takana on ihania kyseiseen tunteeseen johdattelevia kysymyksiä ja tehtäviä, joita oli myös helppo soveltaa pienten käyttöön. Yllättävän pienikin lapsi osaa jo kertoa, miksi voi tulla paha mieli, mistä juuri hänellä itsellään tulee paha mieli, tai miksi vieressä istuva kaveri itki aamulla. 




Nämä Fanni-tunnetaitokortit sisältävät lisäksi myös Tunnelämpömittarin ja Pulmakortti -osion. Pulmakorttien avulla on helppoa rakentaa keskusteluja lasten kanssa eri tunteista. Niissä on kuvitettuja tilanteita, joista lapset voivat tunnistaa tunteita. On todellakin helppoa lähteä käyttämään näitä kortteja kun valmiiksi on annettu johdattelevia kuvia ja kysymyksiä aiheesta. Ja sittenhän niitä keskustelun lomassa syntyy lisää itsestään. Käytin näitä kortteja työssäni vähemmän, mutta joitakin testasin soveltaen lapsille ikätasoon sopiviksi. Eniten käytössä kuitenkin olivat itse tunnekortit.

Tunnekorttien avulla on ollut helppo opetella eri tunteita ja keskustella niistä. Lapset ovat oppineet tunnistamaan tunteita ja sanoittamaan niitä. He ovat oppineet tunnistamaan mm. surullisen Fanni-norsun, josta on saatu hyvä keskustelu aikaan, kun lapsi on muistanut, että häntäkin itketti aamulla kun äiti toi hänet hoitoon. Otin kortit käyttöön ryhmätilan seinälle, josta ne näkyvät lapsille koko ajan. Esimerkiksi lasten riitatilanteissa tai harmituksen iskiessä saatoimme mennä katsomaan kuvia yhdessä ja pohtia, mistä tunteesta nyt on kyse, mistä tunne johtuu ja mikä siihen voisi auttaa. Korteista on hyvää konkreettista apua näihin tilanteisiin ja niiden avulla lapsen on paljon helpompaa sanoittaa ja tunnistaa tunteitaan. On lapselle tärkeää ja hyödyllistä oppia tunnistamaan tunteitaan ja sanoittamaan niitä, ja näistä on kyllä siihen apua jo ihan pienten kanssa. 

Ehkä kaivankin kortit taas esiin ja katselen niitä tyttöni kanssa, joka on taas vähän kasvanut. Ehkä hänkin ymmärtää näistä taas enemmän. Sitä kun herkästi oman lapsensa aliarvioi ja unohtaa hänen kasvavan <3 Haaveilen, että pääsisin käyttämään kortteja vielä vähän vanhempien lasten kanssa töihin palattuani, jolloin korteista saisi taas ihan uudenlaisia, eri asioita irti! Nämä kuitenkin todistetusti toimivat (soveltaen) jo hyvin pienillä lapsilla, joten voin suositella näitä ainakin kaikille alle kouluikäisille, tai kyllä ehdottomasti myös alakoulun pienemmille. Kirjat ovat myös tutustumisen arvoisia!



Onko Fanni-sarja teille tuttu? Oletteko tutustuneet näihin tunnetaitokortteihin ja miten olette käyttäneet näitä?

<3 Heini