HeiBlondi: toukokuuta 2020

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Raskausajan valmennuksen loppufiilikset

Kaupallisessa yhteistyössä Nordic Fit Maman ja Perhekuplan kanssa.

Kirjoitinkin kuukausi sitten Nordic Fit Maman raskaana olevien valmennuksesta, jonka sain yhteistyönä Perhekuplan ja Nordic Fit Maman kautta. Tarkoitukseni oli kirjoittaa valmennuksen loppufiiliksistä jo monta viikkoa sitten, mutta koska raskaudessani on ollut niin hankala vaihe ja en ole kyennyt oikein mihinkään, on valmennuskin vähän venynyt. Kyseessä on siis viiden viikon valmennus, jonka onneksi on pystynyt suorittamaan juuri omaan aikatauluun sopivasti ja vähän siis hitaampaa. Tämä on ollut ehdottomasti minun kohdallani hyvä asia. Nyt olen viimein saanut valmennuksen käytyä loppuun ja ajattelin jakaa fiiliksiäni siitä tänne. Voit lukea aiemmasta postauksestani tarkemmin, mistä valmennuksesta on kyse.


Valmennuksessa parasta oli mielestäni sen monipuolisuus, jonka mahdollisti juurikin ammattitaitoinen tiimi valmennuksen takana, joilla oli laaja-alaista tietoa ja osaamista niin raskauden kulusta, synnytyksestä, ruokavaliosta kuin lantionpohjalihaksistakin. Ihan siis laidasta laitaan kaikesta hyödyllisestä. Oli mielenkiintoista lukea myös raskauteen liittyvää tietoa, mitä kehossani tapahtuu missäkin raskauden vaiheessa ja kuinka voin syödä ja liikkua paremmin, jotta vauvan on mahdollisimman hyvä kasvaa. 

Joka viikko sain erilaisia treeni- ja venyttelyohjeita, joiden pariin oli ihana rauhoittua hetkeksi. Kylläpä muuten tekeekin hyvää venytellä tällä raskauden kangistamalla kropalla. Minun täytyisi muistaa tehdä näitä harjoituksia vaan vielä useammin. Viime viikkoina tietyt liikkeet ovat olleet minulle jo hankalia vauvan laskeuduttua niin alas, että liitoskivut ja paineentunne on menneet aika mahdottomiksi. Teenkin niitä asioita, mitkä juuri minun kropalle hyvältä tuntuvat. Ehkä olisin kaivannut valmennukseen vähän enemmän ohjattuja treenivideoita, sillä videot ovat itselleni paras keino oppia ja muutenkin niiden kanssa yhtä aikaa on motivoivaa tehdä liikkeitä. 

Suuria ruokavaliomuutoksia en valmennuksen aikaan saanut itseäni toteuttamaan, vaikka tarve ehdottomasti olisikin. Olen edelleen syvässä sokerikoukussa, mutta turhaanpa siitä näin kesän kynnyksellä edes pyristelen eroon. Raskausajan ruokavalioon annettiin kuitenkin hyviä neuvoja valmennuksen aikana ja ravitsemuksesta sain hyvin myös sellaista tietoa, jota en aiemmin tiennyt. Merkittävimpänä ruokavaliooni liittyvänä muutoksena valmennuksesta minulle jäi käteen iltapuuro ja marjat! Olen ennen syönyt joka iltaisen (usein myös aamuisen) kaurapuuron, joka nyt raskausaikana hyperemeesin myötä taas jäänyt pois. Nyt kuitenkin olen palannut takaisin puuron herkulliseen maailmaan ja saanut marjat taas jokapäiväiseen ruokavaliooni mukaan joko puuron kyljessä tai smoothiena. Tästä voin olla ylpeä!

Koen, että valmennus auttoi minua myös pohtimaan omaa suhdettani vauvaan ja kehittämään sitä. Tulen tästä aiheesta kirjoittamaan blogiini vielä myöhemmin lisää. Mutta sanoisin, että on ollut yllättävän haastavaa luoda samanlaista suhdetta tähän vauvaan, mikä esikoiseen syntyi jo raskausaikana, sillä tähän raskauteen ei ehdi samalla tavalla keskittymään. Valmennuksesta sain kuitenkin vinkkejä ja ajatuksia tähän liittyen ja koen, että usein etenkin harjoitteita tehdessäni, keskityin todella vain itseeni ja tähän syntymättömään vauvaan.


Valmennus oli kokonaisuudessaan ihan uusi kokemus minulle ja siitä jäi hyvin positiivinen fiilis. Voin suositella ainakin tätä raskausajan valmennusta kaikille odottajille lämpimästi. Vaikka valmennus on nyt osaltani ohi, jatkan harjoitteita ja panostan vielä etenkin lantionpohjalihastreeniin! Siihen on minulla nyt hyvät eväät.

Kiitos Nordic Fit Mama ja Perhekupla tästä huikeasta mahdollisuudesta.


<3 Heini


keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Selkäkipujen uuvuttama äiti

Blogissa ollut hiljaisempaa viime viikot, jospa saisin itseäni taas aktivoitua täällä. Kirjoittamista ihan jo ikävä! Jäin tosiaan sairaslomalle lastentarhanopettajan työstä kaksi viikkoa sitten. Minulla on taipumusta ennenaikaisille supistuksille ja kohdunkaulan kypsymiselle. Samasta syystä jäin sairaslomalle esikoista odottaessakin, tuolloin 5 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Tällä kertaa jouduin jäämään pois jo 8 viikkoa aiemmin, mutta onneksi olin osannut jo varautua.


Itseäni enemmän vaivaava ongelma on järjettömät selkäkivut, joista en esikoisen raskausaikana kärsinyt. Selkä ei yleensä vaivaa päivisin ollenkaan, ellen käy lattialle makaamaan. Mutta öisin selän kanssa on tuskaa. Jos unissani käännyn vahingossa selälleni, en pääse siitä liikkumaan enää ollenkaan vaan joudun herättämään mieheni nostamaan minua. Ja kipu on järkyttävä. Selkä vaivaa vähän myös kyljellä ollessani, mutta kaikkein pahinta se on kuitenkin selällään. Hassuinta tässä on juuri se, että kipu vaivaa vain yöllä. Siksi olenkin miettinyt, painaako kohtu ja vauva jotain hermojani jotenkin vai mistä tässä on kyse. Onko kukaan kokenut samanlaista selkävaivaa raskausaikana tai osaisitteko muuten kertoa minulle mistä tässä on kyse ja mikä tähän auttaisi?

Olen tosiaan täysin loppu kivun kanssa. Yöt jää todella unettomiksi  kivun vuoksi ja päivisin en siksi saa mitään ylimääräistä aikaan, sillä energia loppuu jo tytön kanssa puuhastellessa. Tästä syystä täälläkin on siis ollut todella hiljaista. Toki tähän unettomuuden tuomaan väsymykseen oman lisänsä tuo minulla todettu raudanpuute ja tyhjät rautavarastot, joita en nyt saa nousemaan kovasta rautatankkauksesta huolimatta. Taidan olla melkoinen kävelevä haamu tällä hetkellä.

Muuten täällä kuitenkin kaikki hyvin. Vauva ilmeisesti kasvaa kun maha on jo melkoinen. Ja vauva potkiikin siihen malliin, että hänellä varmasti kaikki kunnossa <3

Mielelläni tosiaan kuulen, jos teillä on mitään vinkkejä tähän selkään.
Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!


<3 Heini

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Mikä vappu? Joko se meni?

Menikö se vappu jo? Nyt täytyy sanoa, että tänä vuonna missasin sen aikalailla täysin. Oli meillä onneksi äidin tekemää simaa ja itsetehtyjä munkkeja, mutta siihen se jääkin. En paljon hoksannut koristeita hommata kotiin, tyttö ei saanut vappupalloa, emme tehneet hienoja ruokia eikä meillä ollut mitään erikoista ohjelmaa viikonlopuksikaan. Itse asiassa tämä ruoka-asiakin jäi minulta niin huomiotta, että alkoi ihan ärsyttää kun Instagram oli täynnä muiden ihania kuvia herkkuja notkuvista ruokapöydistä, joten haimme vappupäivän ateriamme mäkkäristä.

Vappuaattona olin ajatellut katsoa JVG:n keikan telkkarista ja syödä herkkuja. Mutta arvatkaas, nukahdin aivan vahingossa itse Fiinua nukuttaessa ja kun kymmenen jälkeen siitä heräsin, ei minusta ollut kuin jatkamaan unia. Eilen taas odottelin miestäni nukutuspuuhista iltapalalle kunnes tajusin että hän oli vuorostaan nukahtanut. Meidän vappu meni siis todella railakkaasti.


Tätäkö se on tulla vanhemmaksi ja elää kiireistä taaperoarkea? Olen ennen ollut ihminen, joka  on järjestänyt juhlia heti pienistäkin syistä ja leiponut pöydät koreaksi. Toista se oli muutenkin Vapun vietto 2 vuotta sitten, juuri ennen esikoisen raskautta. Nyt tuo tuntuu kaukaiselta elämänvaiheelta vain. 

Mutta en valita! Meillä oli aivan ihana viikonloppu perheen kesken. Kyllä meillä ruokaa oli ja karkkiakin löytyi, vaikka suunnittelu olikin jäänyt vähän puolitiehen. Ja kyllä ne munkit ja sima vaan pelastivat paljon. Meille myös vihdoin luovutettiin ostamamme omakotitalotontti vappupäivänä, joten pari päivää on kulunut puunkaatohommissa oikein reippaasti. Nyt päästäänkin virallisesti aloittamaan kauan odottamamme rakennusprojekti!

Kuinka teidän vappu sujui?

<3 Heini