Kuka on huolissaan koronasta? Osa on asiasta jo aivan paniikissa, kun taas osa vasta mietiskelee rauhassa ja seuraa tilanteen kehittymistä, mutta olen varma, että asia jollain tapaa mietityttää ihan jokaista! Vai olenko väärässä? En itse ole mielestäni asiaa hysterisoinut vielä kauheasti, vaikka se mietityttää jo aika paljonkin. En myöskään ole halunnut avata korona-aihetta blogissani aiemmin, sillä koen, että sitä tulee joka tuutista muutenkin ihan liikaa. Mutta nyt on minun aika avata suuni unohdetusta varhaiskasvatuksesta!
Suomessa on siirrytty tilanteeseen, jossa ei ole ennen oltu. Iso osa ihmisistä tekee etätöitä kotona ja osa on ikävä kyllä jäänyt jo lomautetuksi tai työttömäksi tilanteen takia. Uudenmaan rajat on suljettu, Suomen rajat on suljettu, koulut on pääosin suljettu, liikkeitä suljetaan, kerhot ja harrastukset on peruttu tai osa siirretty toteutumaan etänä. Hoivakoteihin ei pääse enää vierailemaan lähteistensä luona, kuten ei myöskään sairaaloihin. Puolisot eivät pääse mukaan enää äitien ultriin ja äitiyspoliklinikka käynneille. Onneksi sentään toistaiseksi synnytykseen osallistuminen on vielä sallittua. Ollaan siis tilanteessa, jossa koko Suomi on sekaisin ja kieltämättä aika pelottavan tilanteen keskellä - tietäen, että pahin on vasta edessä.
Kaikkien tiedossa on, että hoitoalan henkilökunta on nyt ylityöllistettyä ja äärimmäisen tärkeässä asemassa. Mielestäni onkin tärkeää, että heidän tärkeydestään nyt puhutaan ja heitä arvostetaan - viimeinkin! Tärkeässä roolissa on myös esimerkiksi poliisit sekä päivittäistavarakaupan ja logistiikka-alan työntekijät. Tiedotustilaisuuksissa olen kuullut nyt paljon ylistystä myös opettajia kohtaan, jotka hienosti toteuttavat etäkoulua tässä vaikeassa tilanteessa. On totta kai hienoa, että heille osoitetaan arvostusta, kuten myös muille nyt erittäin kriittistä työtä tekeville. Mutta KERTAAKAAN en ole kuullut minkäänlaista arvostusta tai edes mainintaa varhaiskasvattajia kohtaan. Siis meitä, jotka tällä hetkellä pidämme aikalailla koko paletin kasassa. Ei olisi poliiseja ja hoitajia, ellei heidän lapset pääsisi johonkin hoitoon. Kertoohan sekin aika paljon meidän tärkeydestämme, ettei päiväkoteja uskalleta sulkea, vaikka muuten on tehty radikaaleja ratkaisuja. Ja kun hallitus luettelee tiedotteissaan kriittisen alan työpaikkoja, ei varhaiskasvatusta tällöinkään aina mainita missään eikä koskaan. Olemme siis selvästikin hyvin tärkeässä roolissa, mutta meidät on silti unohdettu täysin. Ristiriitaista.
Kuinka meidän turvallisuutemme tässä tilanteessa on huomioitu? Meillä ei ole suojavarusteita työssämme, kuten useimmilla hoitohenkilökuntaan kuuluvilla. Meillä ei ole mahdollisuutta pitää metrin turvaväliä asiakkaisiin, kuten postimiehillä, jotka tuovat lähetyksiä, joita ei tällä hetkellä tarvitse edes kuitata vastaanotetuksi tartuntariskin vuoksi. Meillä ei ole mahdollisuutta etätyöhön, eikä edes riskiryhmäläisille ole tarjota korvaavia työtehtäviä. Me emme voi sanoa lapselle, että "pysy vähän kauempana, älä tule lähemmäs, älä yski ruokaani äläkä varsinkaan aivastele päälleni".
Sen sijaan meille on annettu ohjeistus, että töihin on mentävä, vaikka perheestä muut olisivat karanteenissa, kunhan itse on oireeton. Ohjeistus, että lapset on otettava hoitoon, vaikka tämän vanhemmalla olisi todettu tartunta, kunhan lapsi on oireeton. Ohjeistus, että kaikki vanhemmat ovat oikeutettuja tuomaan lapsensa hoitoon, vaikka eivät kriittisellä alalla työskentelekään tai voisivat järjestää hoidon muutenkin (tämä ei ole suositeltavaa, mutta kuitenkin täysin oikeutettua). Kaiken tämän keskellä on päätetty, että vain harvat ihmiset testataan. Päiväkodit menevät karanteeniin vain, jos jollakin on testillä todettu tartunta ja sairaanhoitopiiri määrää päiväkodin karanteeniin. Kuinka moni lapsi tai työntekijä päiväkodista testataan jos oireita tulee? Tuskin kovinkaan montaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koronavirus pääsee leviämään päiväkodeissa hetkessä, jolloin sille altistuu kymmeniä ja kymmeniä henkilöitä. Ja sama tilanne käy kaikissa päiväkodeissa. Kukas sitten hoitaa poliisien ja hoitajien lapset?
Onko siis väärin sanoa, että toimet koronan hillitsemiseksi mm. etätyön, rajojen sulkemisen ja muun liikkumisen rajoittamisen avulla ovat mielestäni melko turhia, kun päiväkodit jätetään aivan huomiotta ja ilman minkäänlaista turvaa ja suunnitelmaa. On hyvä, että muiden työntekoa turvataan etätyöllä tai suojavarusteilla ja pyritään näin minimoimaan riskit (näin ehdottomasti tulee toimia jatkossakin), mutta varhaiskasvatuksen kohdalla meidät syöstään suoraan koronan kitaan. Niin työntekijät kuin lapsetkin. Miten tartuntoja voidaan samaan aikaan ehkäistä lähes kaikin keinoin koko Suomessa, mutta sitten jätetään näin iso asia kuin varhaiskasvatus huomioimatta? Kohta ei ole kriittisen alan työntekijöitä, sillä korona leviää päiväkotien kautta vauhdilla myös heidän lapsilleen ja heille.
Me teemme työtämme viimeiseen asti rakkaudella, halaamme lapsia ja annamme heille sylin, kun he sitä tarvitsevat. Mutta en kiellä, etteikö minua hirvitä olla näin suojattomassa tilanteessa omalla työpaikallani, niin läheisessä kontaktissa lasten kanssa ja isojen lapsiryhmien keskellä. Meillä ei ole mahdollisuutta valita etätyötä eikä meillä ole mitään keinoja suojautua tartunnoilta. Pyydänkin, että hallitus vielä kerran miettisi, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä varhaiskasvattajien ja varhaiskasvatuksessa olevien lasten eteen? Kuinka meidän oloamme voidaan turvata? Vai onko meidät oikeasti unohdettu tässäkin tilanteessa?
Huomioithan, että tämä on vain yhden huolestuneen varhaiskasvattajan mielipidekirjoitus meidän asemastamme ja työoloistamme. Arvostan edelleen hurjasti muita etulinjassa työskenteleviä, eikä tämän kirjoituksen ole tarkoitus millään tavalla vähätellä heihin kohdistuvaa riskiä koronan osalta.
<3 Heini
