HeiBlondi: huhtikuuta 2020

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin tiennyt koronasta etukäteen

Mitä olisit tehnyt toisin, jos olisit tiennyt etukäteen, kuinka tämä korona tulee leviämään ja miten se tulee hallitsemaan ja rajoittamaan ihan kaikkien normaalia elämää?

Tätä oon pohdiskellut paljon viime aikoina. Nimittäin silloin, kun korona alkoi Kiinassa leviämään, olisin voinut alkaa tekemään erilaisia päätöksiä ja toimimaan toisin halutessani. Itsehän uskoin vahvasti siihen, ettei se korona sieltä Kiinasta mihinkään tule, kunhan nyt uutiset keräävät otsikkoja. Mainittakoon myös, että en kuulu ihmisiin, jotka kauhean aktiivisesti uutisia seuraisi. Ehkä olisi välillä syytäkin.


No, joka tapauksessa... Jos olisin ymmärtänyt varautua tähän tämän hetkiseen tilanteeseen, olisin tehnyt monia asioita toisin. Oltaisiin kyläilty, shoppailtu, nähty ystäviä tai vaikka tuntemattomia, kunhan vaan ihmisiä! Oltaisiin oltu vielä sosiaalisempia, mitä oltiin. Olisi tankattu sosiaalisia kohtaamisia varastoon, sillä nyt niistä on aivan liian pitkä tauko. Mutta ei - tämän kaiken sijaan mietin aina, milloin olisi paras hetki, sopiva aika minun lapselle ja kaverin lapselle ja milloin olisi ihan vain tarpeeksi energiaa lähteä liikkeelle ja nähdä ihmisiä. Nyt en miettisi. Nyt menisin, kun tilaisuus olisi!

Me oltaisiin myös käyty omilla iäkkäillä isovanhemmillamme paljon enempi. Kun oltaisiin vain ymmärretty, että pian siihen ei ole mahdollisuutta, kun isovanhempia on suojeltava tartunnalta. Nyt pelkään kovasti, saammeko näihin kyläilyihin vielä mahdollisuuden. Toivottavasti  <3

Olisi ehdottomasti myös tehty reissuja heti, eikä aina vain odotettu parempaa rahatilannetta ja sopivampaa hetkeä. Varasimme kyllä kuukausien päähän hotelliloman Helsinkiin, joka nyt sitten peruuntuikin. Olisi pitänyt mennä heti!

Ja yksi mitä todellakin olisin tehnyt heti: olisin ottanut omaa aikaa! Hemmotellut itseäni ja nähnyt ystäviäni ihan vain yksin. Sitä en ole osannut tehdä koskaan Fiinun syntymän jälkeen, vaikka siitä aina kovasti haaveilin. Nyt siihen ei sitten ole edes mahdollisuutta, ja yhtäkkiä minusta tuntuukin, että olisin valmis jättämään Fiinun vaikka yöhoitoon. Hassua!

Onneksi tämä tilanne ei ole pysyvää ja näihin asioihin tulee vielä mahdollisuus. Ja kun se tulee, osaan varmasti arvostaa ihan kaikkea mitä mun elämässä on ja mihin mulla on mahdollisuus. Jos en ennen ole osannutkaan elää hetkessä niin tämän jälkeen ihan varmasti osaan. Nyt siihen asti kuitenkin nautitaan elämästä omalla rakkaalla porukalla ja nautitaan ulkoilusta, jottei kotiseinät ihan kaadu päälle. Shoppaillaan netissä (minusta on itseasiassa tullut tosi hyvä tässä) ja soitellaan ihmisille videopuheluita. Ei se elämä ankeaa näinkään ole, mutta kyllä sitä normaaliin paluuta alkaa kohta jo odottaa!


<3 Heini


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Äitien ja raskaana olevien hyvinvointia koronan keskellä

Kaupallisessa yhteistyössä Nordic Fit Maman ja Perhekuplan kanssa.
Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka merkattu *-merkillä.

Sain ihanan mahdollisuuden osallistua Nordic Fit Maman raskaana olevien verkkovalmennukseen. Kun minulle ensin tarjottiin yhteistyötä Nordic Fit Maman kanssa, ajattelin, etten tietenkään voi lähteä mukaan kun eihän raskaana nyt mihinkään valmennuksiin voi osallistua. Nordic Fit Mamalla on siis kuitenkin aivan oma valmennuksensa raskaana oleville ja valmennukseen on täysin turvallista osallistua missä vaiheessa raskautta tahansa. Heillä on tietenkin erikseen valmennuksia myös jo synnyttäneille äideille.


Minulla on pian kolme viikkoa takana tätä viiden viikon verkkovalmennusta. Olen alusta asti ollut innoissani siitä, että valmennusta pitää kaksi erittäin ammattitaitoista naista. Riina on äitiysliikuntaan erikoistunut personal trainer, ravintovalmentaja ja life coach. Tiina taas on kätilö, sairaanhoitaja, äitiysliikuntaan perehtynyt personal trainer ja ravintovalmentaja. He toteuttavat valmennusta hyvin kokonaisvaltaisesti, antaen vinkkejä ravintoon, lepoon, treeniin ja koko kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

Olen nyt raskausviikolla 25 ja valmennus on kyllä osunut minun kohdallani oikein hyvään vaiheeseen raskautta. Pahoinvointini on alkanut hellittämään ja kykenen pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota ruokavaliooni ja ateriarytmiini. Rajun pahoinvoinnin ja hyperemeesin aikana en pysty kiinnittämään huomiota siihen mitä syön, vaan syön sitä mitä tekee mieli ja minkä parhaiten saan alas. Paljon mietin syömisiäni myös sitä kautta mikä on helppo oksentaa ylös, niin karulta kuin se kuulostaakin. Ruokavalioni onkin välillä koostunut lähinnä appelsiinista, suklaasta ja actimel-jogurteista. Nyt olen pitempään voinut syödä myös oikeaa ruokaa, mutta aluksi söin lähinnä nuudeleita tai puuroja ihan muutamia lusikallisia kerralla. Edelleen kuitenkin aamuni alkaa aina actimel-jogurtilla ja appelsiinilla, kun ei muuta tee mieli. Koitankin seuraavaksi saada tähän jotain muutosta. Valmennuksessa minua on kannustettu tekemään pieniä muutoksia, vaatimaan itseltä vain pieniä asioita, jotka ovat toteutettaessa. Koitan siis olla syyllistämättä itseäni siitä, etten voi heti kerralla remontoida ruokavaliotani kuntoon. 

Viime raskaudessa hyperemeesiä ja ennenaikaisia supistuksia lukuunottamatta, minulla oli hyvin vähän fyysisiä vaivoja. Kärsin selkäkivuista ja liitoskivuista vasta ihan viimeiset raskausviikot ja muita vaivoja ei ollut oikeastaan ollenkaan. Nyt olen ikäväkseni huomannut, että tässä raskaudessa vaivoja on alkanut ilmetä jo varhain. Myös sellaisia, joita ei viimeksi ollut ollenkaan. Ajattelenkin, että ehkä tämän valmennuksen avulla saisin vaivat kuriin niin, ettei loppuraskauteni tule olemaan ihan tuskaista. 

Jo muutaman viikon ajan olen kärsinyt kovista alaselkäkivuista, etenkin nukkuessa. Olen ottanut töissä käyttöön nyt myös raskausajan tukivyön, joka helpottaa, mutta lisäksi tässä valmennuksessa on tullut hyviä harjoituksia selän kunnon ylläpitämiseksi, joita olen koittanut alkaa tekemään.



Valmennuksesta olen saanut hyviä vinkkejä myös lantionpohjalihasten treeniin. Kaikkihan varmasti tietävät, että niitä tulisi treenata etenkin raskausaikana, mutta kuinka moni tätä ohjetta noudattaa? Ei ainakaan Heini, joka esikoistaan odotti puolitoista vuotta sitten. Ajattelin tuolloin, että kun ei minua mikään vaivaa niin miksi minun pitäisi lihaksia harjoittaakaan - VIRHE! Nyt nimittäin vaivaa! Hyvin alusta asti tätä raskautta olen tosissani saanut jännittää lantionpohjalihaksia, etten pissi housuun aina aivastaessa. Todella tympeä vaiva. Olenkin nyt ottanut kaiken irti valmennuksesta tältä osin ja suosittelen lämpimästi muillekin. 

Mikäpä olisi parempi mahdollisuus verkkovalmennuksen aloittamiseen, kuin tämä vallitseva korona-tilanne ja kotona oleminen. Nyt siis kaikki muutkin raskaana olevat pääsette mukaan Nordic Fit Maman verkkovalmennukseen *tästä linkistä. Treenataan lantionpohjalihaksemme kuntoon yhdessä. Tai ehkäpä te saatte valmennuksesta jonkin muun vielä isomman hyödyn. Minä jatkan valmennusta vielä muutaman viikon ja tulen sitten kertomaan loppufiiliksiäni. 

Jo synnyttäneille äideille Nordic Fit Mama tarjoaa kaksi seuraavaa valmennusta, joihin voit ilmoittautua linkkien kautta: 


Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

<3 Heini


lauantai 11. huhtikuuta 2020

Meille tulee...

Kävin tosiaan hiljattain kauan odotetussa rakenneultrassa. Niinhän siinä sitten kävi, että juuri muutamia päiviä ennen meidän ultraa myös Terveystalo linjasi, ettei puoliso pääse ultraan mukaan tämän koronatilanteen takia. Ja juuri niin kuin aiemmassa postauksessani kirjoitin jo toisen odottajan kokemuksesta, ei myöskään meidän tilanteessa meitä informoitu mitenkään siitä, ettei puoliso enää olekaan tervetullut ultraan. Mielestäni todella huonoa palvelua Terveystalolta, mutta onneksi olin osannut tähän jo varautua. Ihana kätilö antoi myös soittaa videopuhelun miehelleni, joka pystyi tätä kautta osallistumaan ultraan.

Mun raskausoireet on ollu aika erilaiset mitä esikoisesta. Ainoana yhteisenä tekijänä kummassakin raskaudessa kuitenkin hyperemeesi. Olen aina halunnut ajatella, että ehkä kärsin hyperemeesistä vain tyttöraskauksissa ja jos saisin pojan, ei pahoinvointiakaan olisi. Ehkä juuri tästä syystä olen ollut aivan varma, että tämäkin lapsi on tyttö. Esikoisesta olin ihan varma, että tulossa on poika ja olin ostellut jo sinisiä vaatteita. Masussa kasvoi kuitenkin tyttövauva, jota oli hankala uskoa ennen kun hän syntyi. Niin vahva tuo poikafiilis oli ollut. 


Tällä kertaa kätilö tokaisi varmana, että ”hän on poika”. En ollut uskoa korviani ja pyysin häntä toistamaan sanomansa. Aika uskomaton fiilis. Jälleen kerran olin ihan väärässä. Minulta taitaa puuttua se kuuluisa äidin vaisto, jonka avulla toiset tuntuvat aina tietävän mitä sukupuolta tuleva lapsi on. Noh, onneksi meille poika on yhtä tervetullut kuin tyttökin ja tämä oli ihana uutinen. Meille tärkeintä on, että ultrassa kaikki näyttää hyvältä ja vauva terveeltä <3

Nyt siis totuttelemme ajatukseen siitä, että meistä tulee pojan vanhempia. Aika jännää, ihan uudenlaista ja samalla niin ihanaa <3 

Onko täällä muita, jotka ovat arvanneet vauvan sukupuolen ihan huti?

<3 Heini

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Koronan alle unohdettu varhaiskasvatus

Kuka on huolissaan koronasta? Osa on asiasta jo aivan paniikissa, kun taas osa vasta mietiskelee rauhassa ja seuraa tilanteen kehittymistä, mutta olen varma, että asia jollain tapaa mietityttää ihan jokaista! Vai olenko väärässä? En itse ole mielestäni asiaa hysterisoinut vielä kauheasti, vaikka se mietityttää jo aika paljonkin. En myöskään ole halunnut avata korona-aihetta blogissani aiemmin, sillä koen, että sitä tulee joka tuutista muutenkin ihan liikaa. Mutta nyt on minun aika avata suuni unohdetusta varhaiskasvatuksesta!


Suomessa on siirrytty tilanteeseen,  jossa ei ole ennen oltu. Iso osa ihmisistä tekee etätöitä kotona ja osa on ikävä kyllä jäänyt jo lomautetuksi tai työttömäksi tilanteen takia. Uudenmaan rajat on suljettu, Suomen rajat on suljettu, koulut on pääosin suljettu, liikkeitä suljetaan, kerhot ja harrastukset on peruttu tai osa siirretty toteutumaan etänä. Hoivakoteihin ei pääse enää vierailemaan lähteistensä luona, kuten ei myöskään sairaaloihin. Puolisot eivät pääse mukaan enää äitien ultriin ja äitiyspoliklinikka käynneille. Onneksi sentään toistaiseksi synnytykseen osallistuminen on vielä sallittua. Ollaan siis tilanteessa, jossa koko Suomi on sekaisin ja kieltämättä aika pelottavan tilanteen keskellä - tietäen, että pahin on vasta edessä. 

Kaikkien tiedossa on, että hoitoalan henkilökunta on nyt ylityöllistettyä ja äärimmäisen tärkeässä asemassa. Mielestäni onkin tärkeää, että heidän tärkeydestään nyt puhutaan ja heitä arvostetaan - viimeinkin! Tärkeässä roolissa on myös esimerkiksi poliisit sekä päivittäistavarakaupan ja logistiikka-alan työntekijät. Tiedotustilaisuuksissa olen kuullut nyt paljon ylistystä myös opettajia kohtaan, jotka hienosti toteuttavat etäkoulua tässä vaikeassa tilanteessa. On totta kai hienoa, että heille osoitetaan arvostusta, kuten myös muille nyt erittäin kriittistä työtä tekeville. Mutta KERTAAKAAN en ole kuullut minkäänlaista arvostusta tai edes mainintaa varhaiskasvattajia kohtaan. Siis meitä, jotka tällä hetkellä pidämme aikalailla koko paletin kasassa. Ei olisi poliiseja ja hoitajia, ellei heidän lapset pääsisi johonkin hoitoon. Kertoohan sekin aika paljon meidän tärkeydestämme, ettei päiväkoteja uskalleta sulkea, vaikka muuten on tehty radikaaleja ratkaisuja. Ja kun hallitus luettelee tiedotteissaan kriittisen alan työpaikkoja, ei varhaiskasvatusta tällöinkään aina mainita missään eikä koskaan. Olemme siis selvästikin hyvin tärkeässä roolissa, mutta meidät on silti unohdettu täysin. Ristiriitaista. 

Kuinka meidän turvallisuutemme tässä tilanteessa on huomioitu? Meillä ei ole suojavarusteita työssämme, kuten useimmilla hoitohenkilökuntaan kuuluvilla. Meillä ei ole mahdollisuutta pitää metrin turvaväliä asiakkaisiin, kuten postimiehillä, jotka tuovat lähetyksiä, joita ei tällä hetkellä tarvitse edes kuitata vastaanotetuksi tartuntariskin vuoksi. Meillä ei ole mahdollisuutta etätyöhön, eikä edes riskiryhmäläisille ole tarjota korvaavia työtehtäviä. Me emme voi sanoa lapselle, että "pysy vähän kauempana, älä tule lähemmäs, älä yski ruokaani äläkä varsinkaan aivastele päälleni".

Sen sijaan meille on annettu ohjeistus, että töihin on mentävä, vaikka perheestä muut olisivat karanteenissa, kunhan itse on oireeton. Ohjeistus, että lapset on otettava hoitoon, vaikka tämän vanhemmalla olisi todettu tartunta, kunhan lapsi on oireeton. Ohjeistus, että kaikki vanhemmat ovat oikeutettuja tuomaan lapsensa hoitoon, vaikka eivät kriittisellä alalla työskentelekään tai voisivat järjestää hoidon muutenkin (tämä ei ole suositeltavaa, mutta kuitenkin täysin oikeutettua). Kaiken tämän keskellä on päätetty, että vain harvat ihmiset testataan. Päiväkodit menevät karanteeniin vain, jos jollakin on testillä todettu tartunta ja sairaanhoitopiiri määrää päiväkodin karanteeniin. Kuinka moni lapsi tai työntekijä päiväkodista testataan jos oireita tulee? Tuskin kovinkaan montaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koronavirus pääsee leviämään päiväkodeissa hetkessä, jolloin sille altistuu kymmeniä ja kymmeniä henkilöitä. Ja sama tilanne käy kaikissa päiväkodeissa. Kukas sitten hoitaa poliisien ja hoitajien lapset? 

Onko siis väärin sanoa, että toimet koronan hillitsemiseksi mm. etätyön, rajojen sulkemisen ja muun liikkumisen rajoittamisen avulla ovat mielestäni melko turhia, kun päiväkodit jätetään aivan huomiotta ja ilman minkäänlaista turvaa ja suunnitelmaa. On hyvä, että muiden työntekoa turvataan etätyöllä tai suojavarusteilla ja pyritään näin minimoimaan riskit (näin ehdottomasti tulee toimia jatkossakin), mutta varhaiskasvatuksen kohdalla meidät syöstään suoraan koronan kitaan. Niin työntekijät kuin lapsetkin. Miten tartuntoja voidaan samaan aikaan ehkäistä lähes kaikin keinoin koko Suomessa, mutta sitten jätetään näin iso asia kuin varhaiskasvatus huomioimatta? Kohta ei ole kriittisen alan työntekijöitä, sillä korona leviää päiväkotien kautta vauhdilla myös heidän lapsilleen ja heille.

Me teemme työtämme viimeiseen asti rakkaudella, halaamme lapsia ja annamme heille sylin, kun he sitä tarvitsevat. Mutta en kiellä, etteikö minua hirvitä olla näin suojattomassa tilanteessa omalla työpaikallani, niin läheisessä kontaktissa lasten kanssa ja isojen lapsiryhmien keskellä. Meillä ei ole mahdollisuutta valita etätyötä eikä meillä ole mitään keinoja suojautua tartunnoilta. Pyydänkin, että hallitus vielä kerran miettisi, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä varhaiskasvattajien ja varhaiskasvatuksessa olevien lasten eteen? Kuinka meidän oloamme voidaan turvata? Vai onko meidät oikeasti unohdettu tässäkin tilanteessa?


Huomioithan, että tämä on vain yhden huolestuneen varhaiskasvattajan mielipidekirjoitus meidän asemastamme ja työoloistamme. Arvostan edelleen hurjasti muita etulinjassa työskenteleviä, eikä tämän kirjoituksen ole tarkoitus millään tavalla vähätellä heihin kohdistuvaa riskiä koronan osalta. 

<3 Heini