HeiBlondi: Raskauteni pysäyttävin yö

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Raskauteni pysäyttävin yö


Tällä viikolla koin jotain todella pelottavaa ja pysäyttävää. Juuri raskauteni puolivälissä. Minulla alkoi illalla verenvuoto, eikä sellaista ole koskaan ollut tässä eikä edellissäkään raskaudessa. Nopea googletus paljastaa, että verenvuoto voi olla aika tyypillistä alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa, mutta entä keskiraskaus? Miksei keskiraskaudesta puhuta mitään? Muistan samalla, että mahaa on jomottanut oikeastaan koko päivän, enkä ole tajunnut huolestua. Hätä, paniikki, pakokauhu, pelko ja järjetön ahdistus valtaa minut välittömästi. Romahdan sänkyyn itkemään hysteerisesti ja kaikki synkimmätkin ajatukset valtaavat mieleni. Onneksi mieheni on tukenani ja antaa minun itkeä ja koittaa sopivasti rauhoitella. 

Olen varma, että raskaus oli nyt tässä. Ei tällainen vuoto ja kipu voi olla normaalia kun ei sitä ennenkään ole ollut. Mietin valmiiksi, kuinka koskaan tulen selviämään asiasta. Kunhan lopulta kykenen vähän rauhoittumaan, koitan miettiä ”järjellä” ja pohdin mitä mun tulisi tehdä. Raskausviikkoja on 2 liian vähän, jotta minut otettaisiin vastaan synnärille. Yöksi ei todellakaan kiinnosta lähteä istumaan päivystykseen, sieltähän saisi vähintäänkin koronan, noron ja influenssan kotiinviemisiksi. Sitä paitsi mitä se auttaisi, että valvoisin yön päivystyksessä kun eivät he voisi vauvaa pelastaa jos jokin olisi vialla. Päätän jäädä kotiin, mutta tuo yö on kauhea ja uneton. 

Aamulla menen avaamaan päiväkodin kuuden jälkeen. Tiesin, että avausvuoro on pakko hoitaa, mutta päätin sen jälkeen lähteä lääkäriin. Sain lääkäriajan onneksi heti yhdeksäksi ja mieheni pääse etätöistä tuekseni. Neuvolassa pääsemme terveydenhoitajan kanssa heti ultralla näkemään, että vauvalla on kaikki hyvin. Mikä syvä huojennus; siellä pienoinen meille vilkuttaa <3 Vuodon ja mahakivun vuoksi minun pitää kuitenkin odottaa päivystyslääkäriä tarkistamaan kohdunsuun tilanne. Onneksi sielläkin kaikki hyvin. Nyt olen muutaman päivän ollut sairaslomalla, ihan varalta, jotta tilanne rauhoittuu. Onneksi vuotoa ei ole enää ollut.



Nyt jälkikäteen mietin, onko minulla oikeus kirjoittaa tätä tekstiä, kun kaikki olikin vain hyvin. Kokemus oli kuitenkin hyvin pelottava, vaikka kestikin vain hetken ja haluan siksi purkaa sen tänne. Toivon myös, että mikäli joku muu joskus paniikissa googlettaa (tätähän ei ikinä pitäisi tehdä) yön pikkutunneilla keskiraskauden verenvuodosta, hän ehkä saisi toivoa tästä kirjoituksestani. Vuoto ei aina tarkoita että olisi jotain hätää. Hyvä on kuitenkin tarkistaa tilanne.

Onnekseni täällä siis kaikki hyvin. Ensi viikolla pääsemmekin rakenneultraan näkemään pientä tarkemmin <3 Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3 Heini

2 kommenttia:

  1. Huh, onneksi kaikki oli hyvin! Minusta tämmöisiä kokemuksia on myös ''kiva'' lukea, jos joskus osuu myös omalle kohdalle. Tsemppiä!

    https://kohtiparempaaminua2020.blogspot.com/

    VastaaPoista