HeiBlondi: maaliskuuta 2020

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Hei Terveystalo haloo??

Meillä on tällä viikolla kauan odotettu rakenneultra! Tämä koronatilanne vaikuttaa nyt kaikkeen ja on aiheuttanut myös meille huolen, pääseekö mieheni mukaan ultraan. Tuntuu älyttömän kurjalta jos ultra jää mieheltä välistä, puolisot kun muutenkin ovat raskaudesta niin ulkopuolisia naiseen verrattuna. Oulussa julkisella puolella on jo rajoitettu tukihenkilön osallistumista ultraan, mutta meidän ultramme  on Terveystalolla.


Tänään kuulin, että eräs samassa vaiheessa raskautta oleva oli miehensä kanssa mennyt Tampereen Tervesytaloon rakenneultraan. Hän oli yrittänyt etukäteen selvittää, pääseekö tukihenkilö ultraan, muttei löytänyt mainintaa asiasta mistään. Totta kai sitä sitten olettaa, ettei tukihenkilön läsnäoloa ole kielletty! Ultrahuoneen ovessa oli kuitenkin lappu, jossa tukihenkilön osallistuminen kiellettiin. Voi että minua kiukuttaa tämän ihmisen ja kaikkien muiden puolesta, jotka menevät innoissaan ja jännittyneenä yhdessä puolisonsa kanssa ultraan ja yhtäkkiä toisen tuleekin jäädä oven taakse. Ihan valtava pettymys! Ja monilla on taustalla myös huonoja kokemuksia ja pelkoja, jolloin tukihenkilön läsnäolo olisi äärimmäisen tärkeää tai siihen ihan oikeasti tulisi saada valmistautua henkisesti, että joutuukin pärjäämään yksin! Tai mitä jos ultrasta paljastuukin jotain ikävää, saako tukihenkilöä tuolloinkaan pyytää käytävästä tueksi? Onko tätä mietitty? Lapsella usein ok kaksi odottavaa vanhempaa ja mielestäni on väärin rajata toinen näin kylmästi ulos.

Ymmärrän kuitenkin, että rajoituksia tässä tilanteessa tehdään. Mutta, en kerrassaan ymmärrä sitä, ettei asioista tiedoteta ihmisiä vaan aiheutetaan tällaisia pettymyksiä! Koronatilanne on nyt muutenkin kaikille rankka. Tämä epävarmuus lähes kaikesta on nyt läsnä kaikkien elämässä ja sitä voisi pienillä asioilla yrittää edes lieventää. Kuinka iso vaiva olisi kirjoittaa vaikka punainen huomioteksti Terveystalon nettisivuille, ettei tukihenkilöä päästetä enää mukaan? Ei varmasti yhtä iso vaiva kuin se, että kymmenet ihmiset järjestävät itsensä töistä Terveystalolle ultran vuoksi, johon he eivät sitten pääsekään.

Minun oli pakko avautua aiheesta. Ärsyttää nyt niin kovasti kaikkien puolesta. Kauhea pelko ja ahdistus myös siitä, miten meidän käy, kun muutaman päivän päästä ultraan menemme. Voi olla, että kyseinen linjaus ei ole käytössä vielä kaikkialla. Ei kuitenkaan näköjään voi luottaa siihen, että asiasta tiedotetaan jos on tiedotettavaa :( 

Onko koronalla ollut vastaavia vaikutuksia teidän elämässänne? Onko se aiheuttanut teille isoja pettymyksiä?
Tsemppiä kaikille tähän rankkaan tilanteeseen!

<3 Heini

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Raskauteni pysäyttävin yö


Tällä viikolla koin jotain todella pelottavaa ja pysäyttävää. Juuri raskauteni puolivälissä. Minulla alkoi illalla verenvuoto, eikä sellaista ole koskaan ollut tässä eikä edellissäkään raskaudessa. Nopea googletus paljastaa, että verenvuoto voi olla aika tyypillistä alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa, mutta entä keskiraskaus? Miksei keskiraskaudesta puhuta mitään? Muistan samalla, että mahaa on jomottanut oikeastaan koko päivän, enkä ole tajunnut huolestua. Hätä, paniikki, pakokauhu, pelko ja järjetön ahdistus valtaa minut välittömästi. Romahdan sänkyyn itkemään hysteerisesti ja kaikki synkimmätkin ajatukset valtaavat mieleni. Onneksi mieheni on tukenani ja antaa minun itkeä ja koittaa sopivasti rauhoitella. 

Olen varma, että raskaus oli nyt tässä. Ei tällainen vuoto ja kipu voi olla normaalia kun ei sitä ennenkään ole ollut. Mietin valmiiksi, kuinka koskaan tulen selviämään asiasta. Kunhan lopulta kykenen vähän rauhoittumaan, koitan miettiä ”järjellä” ja pohdin mitä mun tulisi tehdä. Raskausviikkoja on 2 liian vähän, jotta minut otettaisiin vastaan synnärille. Yöksi ei todellakaan kiinnosta lähteä istumaan päivystykseen, sieltähän saisi vähintäänkin koronan, noron ja influenssan kotiinviemisiksi. Sitä paitsi mitä se auttaisi, että valvoisin yön päivystyksessä kun eivät he voisi vauvaa pelastaa jos jokin olisi vialla. Päätän jäädä kotiin, mutta tuo yö on kauhea ja uneton. 

Aamulla menen avaamaan päiväkodin kuuden jälkeen. Tiesin, että avausvuoro on pakko hoitaa, mutta päätin sen jälkeen lähteä lääkäriin. Sain lääkäriajan onneksi heti yhdeksäksi ja mieheni pääse etätöistä tuekseni. Neuvolassa pääsemme terveydenhoitajan kanssa heti ultralla näkemään, että vauvalla on kaikki hyvin. Mikä syvä huojennus; siellä pienoinen meille vilkuttaa <3 Vuodon ja mahakivun vuoksi minun pitää kuitenkin odottaa päivystyslääkäriä tarkistamaan kohdunsuun tilanne. Onneksi sielläkin kaikki hyvin. Nyt olen muutaman päivän ollut sairaslomalla, ihan varalta, jotta tilanne rauhoittuu. Onneksi vuotoa ei ole enää ollut.



Nyt jälkikäteen mietin, onko minulla oikeus kirjoittaa tätä tekstiä, kun kaikki olikin vain hyvin. Kokemus oli kuitenkin hyvin pelottava, vaikka kestikin vain hetken ja haluan siksi purkaa sen tänne. Toivon myös, että mikäli joku muu joskus paniikissa googlettaa (tätähän ei ikinä pitäisi tehdä) yön pikkutunneilla keskiraskauden verenvuodosta, hän ehkä saisi toivoa tästä kirjoituksestani. Vuoto ei aina tarkoita että olisi jotain hätää. Hyvä on kuitenkin tarkistaa tilanne.

Onnekseni täällä siis kaikki hyvin. Ensi viikolla pääsemmekin rakenneultraan näkemään pientä tarkemmin <3 Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3 Heini

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Raskauden puoliväli ja ByPinja-alekoodi

*Kaupallinen yhteistyö Perhekuplan ja ByPinjan kanssa.



Tänään raskauteni on puolivälissä, tuntuu ihan hullulta! Kun odotin esikoista, aika tuntui matelevan. Ehdin joka päivä lukea sovelluksista vauvan ”kuulumisia” ja odotin.. ja odotin. Nyt aika on vain hurahtanut. On todellakin eroa siinä odottaako lasta 24/7 sängyn pohjalla yksin hyperemeesin kourissa vai viettääkö päivät 1-vuotiaan kanssa ja käy vielä töissä lisäksi. Luen kyllä vauvan viikkokuulumiset, silloin kun ehdin, mutta aina en pysy edes mukana mikä raskausviikko on menossa. Ihanaa kun aika kuluu nyt nopeampaa ja pian saan jo pienokaisen syliini <3

Vauva on nyt alkanut potkimaan ja myllertämään mahassa paljon kovemmin kuin aiemmin. Miehenikin on onnistunut tuntemaan liikkeitä jo mahan päältä. Se on tärkeää, sillä raskaus alkaa nyt konkretisoitua miehellenikin paremmin. Toki myös vatsa on alkanut kasvaa ja tuo raskautta näkyviin päivittäin. Tässä vaiheessa alan todella nauttia raskaudesta, sillä alan tajuta että olen oikeasti raskaana. Vielä kun tuo pahoinvointi loppuisi kokonaan niin olisin tosi onnellinen!




Tämän ihanan silikonikorun on suunnitellut Perhekupla ja ByPinja yhteistyössä ja sen löydät ByPinjan Classic-mallistosta nimellä Lemon Bubble. Ihana kevään värinen asuste. Tämä koru sopii hyvin käytettäväksi jo nyt ilman vauvaa, mutta on aivan ihana ajatus, että pian sylissäni on pieni tuhisija, jonka pienet sormet oppivat tarrautumaan korun ympärille vaikkapa imetyshetkiemme aikana. Tällä hetkellä koru kiinnostaa kovasti esikoistani, vaikka en häntä enää imetäkään.

Perhekuplalla on ByPinjalle -15% alennuskoodi (Koodi: perhekupla). Jos siis kaipaat turvallisia ja kauniita koruja itsellesi tai lapsellesi, kannattaa napata koodi talteen ja käydä tsekkaamassa ByPinjan mallisto.





Aurinkoista päivää kaikille tämän korona-hulluuden keskelle!

<3 Heini


sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Kuinka paljon ulkoilette lasten kanssa?


Olen huomannut ihan jo työni kautta, että on yllättävän paljon vanhempia, jotka eivät usein ulkoile lastensa kanssa. Saman havainnon olen nyt tehnyt reilu vuoden aikana, kun olen itse ollut äiti. Minua kiinnostaakin kuulla, kuinka paljon te ulkoilette lastenne kanssa ja mitä te ulkona teette?

Oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa, pidän itse ulkoilua hyvin tärkeänä osana lapsen päivää. Ulkoilulla on todettu olevan positiivisesti terveyteen vaikuttava merkitys, mutta lisäksi kannatan ulkoilua sen vuoksi, että hyvän ulkoilun jälkeen lapsi syö ja nukkuu paremmin. Ymmärrän, etteivät kaikki halua ulkoilla kovin huonolla säällä, eikä se ihan pienen kanssa ole edes kannattavaa. Mutta vaikka aikuisena et ulkoilusta piittaisikaan, pitäisi mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun kuitenkin tarjota lapselle. Ulkoilua voi toteuttaa juuri sillä tavalla, kun siellä itse parhaiten viihtyy. Ja jos lapsi ei alkuun viihdy ulkona, oppii hän varmasti siellä viihtymään kunhan saa siihen mahdollisuuden. Kuulen nimittäin usein, ettei lapsi tykkää olla ulkona, mutta kuinka voisi tykätä, jos ei ole oppinut siellä olemaan. 


Me ulkoilemme aika lailla säällä kuin säällä. Emme kuitenkaan kipeänä tai kovin flunssaisena, emmekä ihan kaatosateella. Olen oppinut päivittäiseen ulkoiluun itse jo lapsuudessa ja lisäksi työssäni käymme lasten kanssa ulkona joka päivä kahdesti. Täten se on luonnollista myös oman lapsen kanssa. En kuitenkaan sano, että aina lähtisin ulos kovin innoissani, enkä todellakaan aina jaksaisi ollenkaan. Lapsen vuoksi kuitenkin revin itseni ulos joka päivä, sekä aamulla että illalla. Ihan vauvana ulkoilu oli hankalaa, sillä Fiinu ei refluksinsa vuoksi voinut olla vaunuissa, eikä myöskään viihtynyt kantorepussa kovin hyvin. Kuitenkin puolivuotiaasta eteenpäin, kun Fiinu siirtyi vaunujen ratasosaan istumaan, aloimme ulkoilemaan kaksi kertaa päivässä. Aluksi vain lyhyitä aikoja sen mukaan miten Fiinu jaksoi. Nykyään ulkoilut 14kk ikäisen kanssa voivat kestää jo yli tunnin kerrallaan.


Fiinu on oppinut ulkoilemaan paljon ja kaipaa ulos jo itsekin. Yleensä hän raahaa ulkovaatteet olohuoneeseen jo aamutuimaan eikä malttaisi odottaa ulospääsyä. Aikaisemmin ulkoilumme olivat hyvin vaunulenkki painotteisia, kun Fiinu ei ulkona vielä itse kävellyt. Usein vaunuilimme puistoon kiikkumaan ja takaisin. Fiinu viihtyi hyvin katsellen koiria ja ohi ajavia autoja ja traktoreita. Kun maassa on ollut lunta, olemme käyneet paljon pulkalla puistossa tai muuten vain kävelyllä. Mieheni käy paljon pulkkamäessä Fiinun kanssa, hän viihtyy paremmin siellä. Fiinu on oppinut tykkäämään pulkkailusta paljon, kuten myös vaunuilusta vaikka ei aluksi välittänyt ollenkaan. Uskallan siis rohkaista teitä vain jatkamaan kokeilua, kyllä lapsenne oppii viihtymään! 

Nykyään tämä äiti nauttii ulkoilusta ihan eri tavalla, kun emme enää vaunuile samaa puiston ja kodin väliä vaan tutustumme kotimme ympäristöön kävelemällä. Fiinu on nyt innostunut ulkona kävelemään ja tutkimaan paikkoja itse. Ihan kivaa vaihtelua äidillekin. Välillä lumen syönti vie voiton ja joudumme lopulta tulemaan sisälle kun hän ei millään lopettaisi lumen syöntiä ja saa kiellettäessä lopulta raivarit. Ulkoilemme edelleen aika lailla Fiinun ehdoin. Sen aikaa kun hän viihtyy.


Älkää ymmärtäkö minua väärin. En missään nimessä halua syyllistää vanhempia, jotka eivät ulkoile niin paljoa. Kaikilla on omat elämäntilanteensa ja omat syynsä. Haluan kuitenkin rohkaista ja suositella kaikille, että ulkoilkaa lastenne kanssa! Keksikää, kuinka viihtyisitte ulkona itsekin! Oli se sitten pulkkamäessä, puistossa, lenkillä, metsässä tai mitä tahansa. <3

Ihanaa ulkoiluilmaa sunnuntaille kaikille! 

<3 Heini


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kuinka valmistautua pidempään automatkaan taaperon kanssa?


Meillä oli pitkä viikonloppu, kun sain olla perjantain vapaalla töistä. Olenkin uskotellut itselleni, että meillä on nyt hiihtoloma! Mieshän onkin vielä isyysvapailla, joten olemme tosissaan koko perhe olleet vapaalla kokonaiset kolme päivää <3

Päätimmekin lähteä mökille, jossa emme ole päässeet käymään sitten Fiinun syntymän. Aluksi ajatuskin yli kolmen tunnin ajomatkasta itkuisen refluksivauvan kanssa tuntui ylitsepääsemättömältä. Ja oikeastaan vasta nyt tuntui siltä, että matka viimein voisi onnistua tämän yksivuotiaan kanssa. Ja kun siihen kerrankin oli mahdollisuus, että pääsimme lähtemään jo perjantaina aamupäivästä ajamaan, niin tämä tilaisuus oli pakko hyödyntää. Nauroinkin kaverilleni, että mikäli matka on kauhea katastrofi, jäämme vain mökille emmekä tule kotiin ollenkaan, eihän siinä sen kummempaa.


Kuinka sitten valmistauduimme yli kolmen tunnin automatkaan?

Fiinuhan ei koskaan ole viihtynyt autossa, joten tiesin, että matkaan ja viihdytyskeinoihin on varauduttava todella! Ensimmäisenä vaihdoimme mieheni autoon minun autosta Britax Dualfix- turvaistuimen, sillä sitä saa kallistettua ajon aikana hieman makaavampaan asentoon. Ajattelin, että jos saisin Fiinun nukkumaan autossa päiväunet, olisi hänen selälle hieman kevyempää kun ei tarvitsisi olla ihan niin pystyssä asennossa. Vaikka toki muuten pystymmässä jo matkustaakin ihan turvallisuussyistä. Mukana oli myös kasa vilttejä, joilla pystyi tarvittaessa peittämään ikkunoita tai laittamaan Fiinun päälle peitoksi.

Lisäksi varauduin matkaan isolla kassillisella leluja ja kirjoja. Fiinu rakastaa kirjoja, joten niiden parissa saa kulumaan ainakin muutaman minuutin. Myös Fiinun lempparikoirat on oltava mukana. Ne voi kurkata istuimen takaa ja alta huikaten ”kukkuu”, ja Fiinu nauraa katketakseen - ihan parasta! Parhaimpana leluna taitaa kuitenkin olla tyhjä vessapaperirulla ja pillejä joita työntää sen läpi. En tiedä muiden lapsista, mutta Fiinusta on ihan älyttömän mahtavaa työntää pillejä tai palikoita jostain läpi ja katsoa, kuinka ne tippuvat maahan, tai no tässä tapauksessa syliin. Ja onhan meillä mukana myös mittanauha, sillä voi mitata sormia ja nenää, tai sitä voi ripustaa kaulaan kuten kaulakorua. Onko muiden lapsilla tällaisia lempparileikkejä tavaroiden kanssa, jotka eivät ole edes oikeita leluja?


Kummallakin matkalla pysähdyimme kerran, jotta Fiinu pääsi syömään ja jaloittelemaan vähän pidemmäksi aikaa. Mökkimatkallamme ei montaa huoltoasemaa ole, mutta huomasimme, että ne muutamat kuitenkin osuvat aika sopivaan väliin matkaa, näin taaperon kanssa matkustaessa. Matkoilla kesti 4-4,5h pysähdyksineen, johon olimme oikein tyytyväisiä. Kiirettä ei pidetty.

Automatkat menivät meillä niin älyttömän hyvin, että rohkaistumme ehdottomasti lähtemään reissuun uudelleen. Näitä positiivisia kokemuksia tarvii välillä, jotta muistaa pienen kasvavan ja uusien asioiden jo onnistuvan. Muistan, kun odotin Fiinua ja yksi isoin asia mitä tulevalta perhe-elämältä odotin oli yhteiset lomareissut. Tulemme reissaamaan vielä paljon <3



<3 Heini