HeiBlondi: 2020

torstai 23. heinäkuuta 2020

Kuinka selviän kahden lapsen kanssa?


Alan olla ihan raskauteni loppusuoralla. Vauvan syntymää odottaa maailman eniten, mutta samaan aikaan uutta arkea kohtaan on alkanut muodostua pelkoja. Osaksi pelot tulevat varmasti siitä, että olen tällä hetkellä aivan järjettömän väsynyt, enkä jaksa oikeastaan enää mitään. Sitä on väkisin alkanut miettimään, kuinka minä pärjään sitten, kun puolitoistavuotiaani lisäksi täällä on myös vauva! 

Olen myös havahtunut siihen, että pian minulla ei ole enää mahdollisuutta olla vain esikoiseni äiti. Hänen elämänsä tulee muuttumaan peruuttamattomasti, eikä se varmasti aluksi ole helppoa meille kenellekään. Nyt haluaisinkin viettää nämä viimeiset päivät esikoiseni kanssa sellaisessa rakkauskuplassa, joka kantaisi meidät sitten uuteen arkeen sulavasti. Haluaisin antaa jokaisen ajatuksen ja hengenvetoni nyt esikoiselle, sillä kohta en ole enää 110% vain hänen äiti. Ja sekin on ihan ok, sitähän tässä on odotettukin, mutta onhan tämä haikeaa! Nyt sen vasta ymmärtää.

Samaan aikaan sitä odottaa vauvaa syntyväksi ihan älyttömästi. Mutta kyllä se pelottaa eri tavalla kuin viimeksi. Nyt en pysty vaipumaan samanlaiseen vauvakuplaan ja tutustumaan vauvaan ja hänen äitinä oloon rauhassa, vaan nyt minun on pyöritettävä arkea, ulkoiltava, laitettava ruokaa ja leikittävä esikoisen kanssa samalla. Tämä vaatii varmasti ihan hurjasti opettelemista. Yhdeksi keinoksi olen suunnitellut imetyskoria esikoiselle, mutta se on vielä toteuttamatta. Kirjoitan siitä sitten ehdottomasti tänne, kun saan korin tehtyä.  

En siltikään malta odottaa, että pääsen näkemään millainen pikkuveikka tuolta mahasta ulos putkahtaakaan isosiskon ja vanhempien elämää mullistamaan. Raskauden perusteella ainakin arvailisin, että hän on paljon rauhallisempi kuin siskonsa eikä hikkaa mitenkään niin usein. Mutta saa nähdä olenko oikeassa. Ja maailman eniten odotan sitä, miltä vauva näyttää! Muistuttaako hän siskoaan vai onko ihan eri näköinen, onko hänellä hiuksia ja katseleeko hän maailmaa heti terävänä niinkuin siskonsa? Hän on varmasti aivan omanlaisensa, kunhan vain pääsemme tutustumaan häneen <3

Oletteko te jännittäneet uutta arkea ja kuinka olette selvinneet useamman pienen lapsen kanssa? Kuulisin mielelläni kaikki hyväksi todetut vinkit ja neuvot. Aina auttaa tietää, ettei ole ajatusten kanssa yksin.


<3 Heini

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Onko puolitoistavuotiaamme ikätasonsa mukaisesti kehittynyt?




Meidän Fiinu on tänään puolitoistavuotias. Ihan käsittämätöntä! Mihin tämä aika oikein menee? 

Aloin pohtimaan, että millainen puolitoistavuotias meillä sitten asuu?  Ainakin hyvin eläväinen, temperamenttinen, tarkkaavainen, herkkä, empaattinen, tavallinen ihana taapero. Mutta mitä hän osaa, onko hän kuten muutkin ikäisensä?

Meidän puolitoistavuotias ei nuku taaperosängyssä, eikä käy potalla kuin vaatteet päällä. Hän ei edelleenkään nuku täysiä öitä heräämättä, eikä edes koko yötä omassa sängyssä. Kaiken lisäksi hänellä on edelleen tutti nukahtaessaan käytössä. Nämä kaikki ovat jossain vaiheessa olleet tavoitteitani, joihin olen halunnut Fiinun kanssa päästä ennen kuin hän on puolitoistavuotias. Miksi? Miksi edes asettaa tällaisia tavotteita?

Olen jossain vaiheessa onneksi huomannut itsekin, ettei Fiinusta tarvi pakottaa kasvamaan liian isoa liian aikaisin. Häntä ei voi pakottaa potalle, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Häntä ei voi laittaa taaperosänkyyn, sillä hän ei osaa siinä vielä varoa pudotusta. Ja muutenkin, pinnasänky on tutkitusti lapselle turvaa tuova ympäristö niin miksi nyt kiirehtisin, kun Fiinun ei vielä ole mikään pakko olla niin iso. Puolitoistavuotias on oikeasti vielä todella pieni, sen koitan muistaa itsekin! Odotellaan siis rauhassa herkkyyskautta ja sopivaa hetkeä näille muutoksille.

Vaikka tutti vielä käytössä onkin, olen ylpeä siitä, että Fiinu käyttää sitä vain nukahtaessaan eikä muuten. Olemme myös päässeet eroon unimaidosta ja Fiinu on viimein alkanut nukahtamaan itse omaan sänkyyn, kunhan istun vieressä. Nämä ovat todella isoja asioita meille. Fiinu osaa juoda myös tavallisesta mukista ja syö itse ruokansa syöttämättä. Hän osaa kertoa kun haluaa nukkumaan tai hänellä on nälkä tai jano. Hän osaa hyppiä tasajalkaa ja on muutenkin motorisesti kehittynyt. Hän oppii uusia sanoja jatkuvasti. Hän on luonteeltaan älyttömän kipakka ja temperamenttinen, meillä on päällä todella kova ”minä itse” -vaihe ja uhmakin alkanut nostamaan päätään. Silti Fiinu on pohjimmiltaan hyvin herkkä, empaattinen ja kiltti lapsi. Meidän oma, maailman rakkain ja täydellisin, jolla on varmasti juuri sopivasti ikätasolleen sopivia taitoja. 

Miksi siis asetan edes tavotteita, kun lapset kehittyvät kuitenkin kaikki omaa vauhtiaan ja se on ihan normaalia? Se on tämä äitien julma maailma. Kilpailuasetelma keskenään. Kuka oppii mitäkin ensimmäisenä. Miksi ei saisi olla ylpeä lapsensa uudesta taidosta, vaikka hän oppisikin sen ns. normaalia myöhemmin? Tuntuu, että oman lapsen on opittava asiat ensimmäisenä ja jos taito tulee ns. myöhässä, ei siitä kehtaa ääneen edes sanoa... en sano, että itse toimisin näin, en tunnista näitä piirteitä itsestäni, mutta tunnistan sen yleiseksi tässä äitien maailmassa! Ja on sitä itsekin aivan liian paljon verrannut omaa lasta muihin saman ikäisiin lapsiin ja miettinyt, miksi meillä ei vielä osata jotain mitä joku toinen osaa. Sen ei pitäisi mennä niin ja sen olen kyllä oppinut näiden puolentoista vuoden aikana. Jos jonkun asian osaan ottaa rennommin seuraavan lapsen kohdalla, niin se on varmasti tämä! Puolitoistavuotiaat voivat olla hyvin eritasoisia keskenään, mutta yleensä aina toisella joku toinen taito/valmius on vahvempi kuin toisella. Emme me aikuisetkaan osaa samoja asioita toistemme kanssa, miksi siis lapsen pitäisi?

Vastatakseni siis omaan kysymykseeni siitä, millainen puolitoistavuotias meillä asuu, sanoisin, että hyvin tavallinen, ikätasonsa mukaan kehittynyt, ihana lapsi! Lapsi joka kehittyy ja oppii uutta joka päivä, juuri niin kuin kuuluukin. Ja mitä sitten, vaikka hän kehittyisikin eri tahtiin kuin muut? Ei se tekisi minusta huonompaa äitiä eikä lapsestani vähemmän rakasta. Annetaan lastemme siis olla yksilöitä <3

Oletteko te törmänneet vastaavaan lasten kehityksen vertailuun äitien kesken? 




<3 Heini

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Esittelyssä äitiyspakkaus 2020





En varmasti ole ainoa, joka on joutunut tosissaan pohtimaan, valitseeko äitiysavustuksen rahana vai pakkauksena?! Siksi ajattelin jakaa ajatuksiani tämän vuoden 2020 pakkauksesta tänne, jos se jonkun valintaa helpottaisi :) 

Esikoisen kohdalla minulle oli itsestään selvyys, että pakkaus tulee totta kai. Jotenkin se tuntui todella tärkeältä ja perinteisiin kuuluvalta. Tällä kertaa jouduin kuitenkin miettimään enemmän. Mietin, onko pakkaukselle tarvetta, kun niin moni tarvike/vaate löytyy jo esikoisen ajalta ja hänen pakkauksestaan. Kuitenkin pakkauksen sijasta saatava raha on mielestäni aika pieni (siihen nähden, mitä kaikkea pakkaus sisältää), ja se summa uppoaisi minulla aivan liian näkymättömiin. Siitä ei jäisi mitään konkreettista muistoa meille.

Pohdintani ratkesi, kun tämän vuoden pakkaus julkaistiin. Päätin ottaa pakkauksen, joka on mielestäni tosi kiva ja muutenkin hyvin poikamainen. Mikäli odottaisin tyttöä, en varmastikaan pakkaukseen olisi ainakaan tällä kertaa päätynyt. En ehkä, vaikka olisin odottanut nyt esikoistani. Sen verran opin esikoisen ajalta, että vaikka kuinka kuvittelin käyttäväni hänelle neutraaleja vaatteita niin päädyin aina pukemaan hänet vaaleanpunaisiin. Nyt olen tosiaan hypistellyt tätä pakkausta muutaman viikon ja olen edelleen tyytyväinen valintaani. Pakkaus on mielestäni paljon kivempi kuin vuoden 2018 pakkaus, joka tytölläni on.


Ehdottomat lempparini pakkauksessa ovat ihana makuupussi ja toppahaalari. Todella suloiset kuosit. Esikoiseni pakkauksesta toppahaalari jäi kokonaan käyttämättä, sillä ensimmäisenä talvena se oli aivan järjettömän iso hänelle ja toisena talvena ostin jo kunnon talvihaalarin, jossa on hyvät tekniset ominaisuudet, sillä tyttö konttasi ja käveli talven jo itse. Nyt kuitenkin uskon haalarin pääsevän käyttöön, sillä poika syntyy heinä-elokuussa ja on pääsiassa vaunuissa koko ensi talven. Haalari on hänelle varmasti myös sopivamman kokoinen. 

Pakkauksen vaatteet vaikuttavat hyviltä ja laadukkailta ja kaikkein eniten tykkään siitä, kuinka värimaailma on tällä kertaa mietitty ja vaatteista saa ihania asukokonaisuuksia. Värit ovat neutraaleja, eivätkä sateenkaaren värisiä kuten monissa aiemmissa pakkauksissa (ei niissäkään vikaa ole, mutta aivan liian kaukana omasta tyylistäni). Tässä alla muutamia ihania asuyhdistelmiä. 



Jos olet ottamassa pakkausta ensi kertaa, pidä mielessä, että pakkauksen vaatteet ovat oikeasti tosi ISOJA! Tosi usein vauvaryhmissä olen törmännyt kommentteihin, että ”en ajatellut ostaa vauvalle paljoa vaatetta, kun otetaan se äitiyspakkaus”. Pakkauksen vaatteilla ei kuitenkaan mielestäni pääse edes alkuun, mikäli et saa todella isoa vauvaa. Suurin osa pakkauksen vaatteista onkin kokoa 68/74 ja yleensä vielä reilua sellaista. 50/56 vaatteita oli kolme bodya, kolmet housut ja potkuhousut, mutta nämäkin mitoitukseltaan mielestäni vähän reilua. Varaudu siis ostamaan pieniä vaatteita, vaikka otatkin pakkauksen. Nämä alla olevat vaatteet siis olivat pienintä kokoa.


Tykkään siitä, että pakkauksessa tulee mukana vauvalle täkki, petivaatteet ja patjansuojus, sekä pyyhe. Nämä ovat edelleen käytössä esikoisellani, joten olisin muuten joutunut hankkimaan uudet. Pussilakanan tosin hankin mieluisemman varmasti. Myös viltti on kiva ja sitä tulee varmasti käytettyä esim. kaukalossa alkusyksystä. Unikaverista en niin välittänyt (sateenkaarivärinen), mutta eihän se minua varten olekaan! 

Lisäksi pakkauksessa on sitten vielä hyödyllinen pussukka, joka sisältää mm. kuumemittarin, vedenlämpömittarin ja kynsisakset, jotka olivat tosi hyviä ja tarpeellisia esikoisen pakkauksessa. Tällä kertaa emme olisi tarvinneet toisia, kun nyt meiltä löytyy jo yhdet, mutta eivätköhän nuokin käyttöön pääse. Pussista löytyy myös kuukautissuojia, kortsuja ja liukuvoidetta, sekä kesto-liivinsuojukset. Kiva lisä pakkauksessa oli Aarre kidin body ja jatkopala siihen, jolla saa kasvatettua bodyn käyttöikää. Tämän pitäis käydä myös moniin muihin bodeihin. Lisäksi pakkauksessa oli oikea yöpuku, jolle varmasti on käyttöä. Esikoisen pakkauksessa oli unipussi, jonka kanssa en ikinä päässyt sinuiksi.



Äitiyspakkaus on siis mielestäni todella kattava ja hyödyllinen ja etenkin esikoista odottavalle siitä löytyy iso osa tarvittavista hankinnoista. Kannattaa siis käydä tavara tavaralta pakkaus läpi ennen omaa tilauspäätöstä ja miettiä, pääseekö pakkaus teillä oikeasti käyttöön vai jääkö lähes kaikki vaatteista ja tavaroista lojumaan kaapin perälle turhina. Jos päädyt ottamaan pakkauksen, siitä jää varmasti ihana muisto lapselle tulevaisuuteen. Me ollaan kerätty esikoisen pieniä vaatteita ja ensimmäisiä tärkeitä tavaroita hänen pakkaukseensa muistoksi <3

Oletteko te valinneet äitiyspakkauksen vai rahan, ja mikä vaikutti valintaanne?



<3 Heini


maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tontista tuli raksa


Vihdoin se päivä koitti, nimittäin tulevan kotimme pystytyspäivä! Tästä on jo muutama viikko, mutta nyt hehkutan tännekin, kun kerrankin ehdin :)

149-neliöinen kotimme rakentui siis kahdeksasta elementistä. Hurjaa, että pystytyspäivän aamuna tontillamme oli vain iso paketti elementtejä ja kattotuolit. Muutamassa tunnissa tontillemme nousi kokonainen talo. Nyt meillä on raksa, emme voi puhua enää tontista. Nyt tämä rakentaminen on ihan totista totta! Viimeistään tässä vaiheessa sitä hahmottaa, millainen kodista on tulossa ja miten se asettuu tontille. 

Kastellin miehet hoitivat pystytykseen hyvin. Muutama ikkuna ja ulkoverhoilulauta saivat vaurioita, mutta työmiehet hoitivat reklamaation niistä ja tilalle tulee uusia osia. Nyt talomme on saanut jo peltikatteen päälle ja tällä viikolla tehdään LVI-töitä. Ensi viikolla sitten viimein lattian valuu! Pikkuhiljaa saan kyllä alkaa miettimään kotimme lattia ja seinämaalivalintoja. Siitä tuleekin rankkaa, sillä olen älyttömän huono tekemään päätöksiä.

Tänään tontillemme tuodaan tallipaketti, jonka otimme pre-cut toimituksena Kastellilta. Mieheni olisi tarkoitus rakentaa talli itse. Saa nähdä mitä siitä tulee, meillä kun ei ole rakentamisesta mitään kokemusta. Saatte kuulla kesän mittaan, pysyimmekö suunnitelmissa vai palkkasimmeko apua.





<3 Heini

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Ainun kotimaiset vauvanhoitotuotteet + arvonta Instagramissa

* Kaupallisessa yhteistyössä Ainun ja Perhekuplan kanssa.


Ovatko Ainun tuotteet teille tuttuja? 

Itse olen jo esikoisen aikana tutustunut moniin Ainun tuotteisiin ja meillä on tänä aikana ollut käytössä mm. Ainun tutteja, tuttipulloja ja pumpulipuikkoja. Tietenkin esikoiselta löytyy myös perinteinen Ainu-pupu, itseasiassa kaksikin. Nyt sain tulevalle vauvalle Ainulta testiin myös useita minulle ihan uusia tuotteita, enkä malta odottaa, että pääsen ottamaan ne käyttöön vauvan synnyttyä. 


Pesuvaahto & shampoo -purkin otimme ennakkoon testiin esikoisen kanssa jo nyt, sillä näin kesäaikaan on käytävä päivittäin pesulla pesemässä aurinkorasva, hiekka ja hiki pois iholta ja hiuksista. Tähän ei usein riitä ihan vesipesu. Ollaankin tykätty tästä pesuvaahdosta kovasti eikä se ole kirvellyt silmiä. Tuote lupaakin pesuhetken ilman kyyneliä. Lisäksi se on muuten kotimainen, täysin hajusteeton, vegaaninen ja väriaineeton!  

Olen viime aikoina kuullut todella paljon suosituksia myös Ainun sinkkivoiteesta ja odotankin, että pääsen sitä kokeilemaan vauvalle. Esikoiselle meillä oli eri merkkistä sinkkivoidetta ja se ei sopinut hänelle ollenkaan. Tämän on kuitenkin kehuttu ainakin olevan hyvää eikä sen pitäisi kirvellä. Kokeilemme siis. 

Minulla on nyt käynnissä tällaisen Ainu-paketin arvonta Instagramin puolella @heiblondi, johon kannattaa käydä osallistumassa, jos tuotteet kiinnostavat. Paketin saa valita itse tyttö- tai poikavärissä.



<3 Heini 






tiistai 23. kesäkuuta 2020

Potkut juuri ennen äitiyslomaa



Tänään en jaksaisi olla äiti. Tänään haluaisin vaan heittäytyä raskaushormonieni kanssa (tai mieluiten ilman niitä) yksin sänkyyn vollottamaan päiväksi. Joskus elämä heittää kerralla nurin ja kaikki kaatuu hetkessä niskaan... Tässä siis tarina päivästäni. Tästä päivästä, johon heräsin niinkuin kaikkiin tavallisiin päiviin, onnellisen tiedottomana siitä, että parin tunnin päästä seison irtisanomisilmoitus kourassani - minut on irtisanottu!

Blogiani seuranneet tiedättekin, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana. Minulla on vakituinen työsuhde päiväkotiyksikköön, joka nyt koronakevään ja yt-neuvotteluiden seurauksena on päätetty sulkea. Olen ollut tietoinen tästä tilanteesta koko kesäkuun, mutta asian ei pitänyt liittyä minuun.

Äitiyslomani alkaa viikon päästä ja lähiesimieheni kertoikin minulle jo aiemmin, ettei minun tarvitse hakea muiden yksikköjen avoimia paikkoja (jotka nyt on jo jaettu), sillä irtisanominen ei koske minua. Viikko sitten yt-neuvottelut päättyivät, jolloin esimieheni vielä varmisti minulle, ettei irtisanominen koske minua, sillä ehdin jäädä äitiyslomalle. Olen siis saanut viikon tässä elää onnellisen huojentuneena.

Tänä aamuna istuin tyttöni kanssa aamupalalla, kun sain soiton ylemmältä esimieheltä: ”Aloin kysymään, oletko tietoinen tästä meidän irtisanomistilaisuudesta, kun et ole tullut paikalle”. Että mitä? Millähän tavalla tää tilaisuus koskee minua? - mietin. Ja ei. En todellakaan ollut tilaisuudesta tietoinen.

Järjestin itseni paikalle, jossa minut laitettiin allekirjoittamaan kaksi irtisanomiseen liittyvää paperia. Kerroin minulle annetusta väärästä infosta ja kuinka puun takaa tämä koko asia minulle nyt tulee. Kertoivat tarkistaneensa omalta lakimieheltä, että mikäli irtisanominen tehdään juuri tänä päivänä, saavat he sen vielä tehdä. Voitte kuvitella, kuinka sykkeeni nousi raivosta ja sisälläni rauhallisena pysynyt hormonihirviö meinasi puskea silmistä kyyneleinä ulos. Tämä tieto muuttaa meidän lähitulevaisuuden ja seuraavat vuodet täysin! Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Kuinka näin voidaan toimia minua kohtaan?

Paikalla ollut mies kertoi myös oikein lohduttavasti kuinka heillä on 9kk takaisinottovelvollisuus, kun haen muista yksiköistä töitä. No mitenhän helvetissä tuon kuuluisi lohduttaa minua? Olen äitiyslomalla ja tuo velvollisuus on päättynyt kun olen palaamassa töihin. Pitäkää velvollisuutenne!

Tilanteesta erikoisenhan tekee se, että irtisanomiseni astuu voimaan vasta kuukausi sen jälkeen kun olen jo jäänyt äitiyslomalle, minkä en tiennyt voivan olla mahdollista, sillä perhevapailla olevia ei saa irtisanoa. Eikä kai tiennyt lähiesimiehenikään, minkä vuoksi hän on minulle virheellistä tietoa tästä tilanteesta antanut. En missään nimessä voi, enkä aio siis syyttää häntä siitä, miten ylempi johto on nyt päättänyt tilanteessani toimia. Otin liittoon yhteyttä ja aion kyllä varmistaa viimeiseen asti, että tilanteen voi oikeasti laillisesti hoitaa näin. Vaikka en uskokaan saavani tilanteeseen mitään oikaisua, on minun pakko yrittää. Sen verran erikoinen tämä tilanne on! Mutta kyllähän nämä isot firmat niin polkee työntekijöitä niin halutessaan, ja heillä omat lakimiehet takana, joten mahtaa olla mun peli pelattu! 

Tämän tilanteen seurauksena menetän 3 kuukauden palkan äitiyslomani alusta. Saan sentään ensimmäisen kuukauden, lohdullista, eikö! Palkka olisi ollut todella tarpeen, sillä tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla ja saan vain minimisairaspäivärahaa. Minulla ei myöskään ole työpaikkaa mihin palata tulevaisuudessa. Eikä minulle kerry lomia äitiyslomalla. Olin halunnut olla tämän toisen lapsen saatuani vähän pidempään kotona, mutta nyt tilanne hankaloituu senkin osalta kovasti. On ihan eri asia ilmoittaa itse päivämäärä työnantajalle milloin palaa hoitovapaalta, entä hakea uusia töitä, jolloin töihin on mentävä silloin kuin työ alkaa. Ja eipä muuten tarvitse edes haaveilla uusista lainoista tai rahoituksista, auton vaihdosta yms. sillä minulla ei ole osoittaa olevani työsuhteessa enää mihinkään. Juuri nyt tuntuu, että koko tulevaisuus romuttui silmän räpäyksessä! 

En voi kuin todeta: niin poljettu ja aliarvostettu on tämä meidän ala muutenkin, että ei tällaisen kohtelun jälkeen paljon kyseiseen työhön kiinnosta edes palata. Kaikesta saa aina taistella, ihan joka asiassa! Ja aina jää toiseksi.

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Miniloma Kuopioon



Te, jotka minut tunnette, tiedättekin, että aina kesäisin minusta kuoriutuu esiin karavaanari. Olen reissannut vanhempieni kanssa vauvasta asti asuntoautolla ympäri vuoden ja nykyisin jatkan harrastusta perheeni kanssa kesäisin asuntovaunulla. Tai ehkä se ei ole edes harrastus, vaan elämäntapa, joka asuu minussa syvässä. Tästä kesästä tulee reissaamisen suhteen hiljaisempi raskauden ja rakennusprojektin takia, mutta missään nimessä minua ei saa kotona pysymään koko kesää. Reissuun on vain päästävä.

Viime keskiviikkoiltana mieheni kanssa keksimme lähteä viikonlopuksi reissuun, sillä oli luvassa niin ihana ilma koko loppuviikoksi. Tuumasta toimeen ja pakkasimme vaunun torstai-iltana miehen töiden jälkeen ja lähdimme ajamaan Fiinun iltapalan jälkeen. Parasta karavaanailussa on juurikin se, että voi mennä sinne missä aurinko paistaa, juuri niin lyhyellä varoitusajalla kuin haluaa, eikä tarvitse varata hotelleja. Mukaan saimme houkuteltua vanhempani heidän asuntoautollaan. Ei ollakaan ennen reissattu tällä tavalla yhdessä, mutta tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksi. 



Kuopio oli helppo valinta. Se on meidän kaikkien lemppari kesälomakohde. Kuopio on vaan niin ihana kesäkaupunki, en tiedä miksi... vesi, aurinko, ihmiset, hämärtyvät yöt (joita meillä ei täällä kesäisin ole), ja isoimpana plussana lähes missä tahansa se, ettei ole itikoita niin paljon kun meillä täällä. Ja Kuopiossa on huiput shoppailumahdollisuudet ja kiva leirintäalue järven rannalla. Sinne siis, niin kuin joka kesä useamman kerran. Tänä kesänä Fiinukin saa reissusta jo paljon enemmän irti kuin viime kesänä puolen vuoden iässä.

Viikonloppumme sisälsi uintia, shoppailua, lisää uintia, syömistä ja ihan vain hengailua. Leirintäalueen laitamilla on lampaita aitauksessa, joille Fiinu kävi moneen kertaan innoissaan syöttämässä voikukkia. Myös uiminen ja rantaleikit olivat Fiinulle ihan uusi kokemus (sillä viime kesä on jo unohtunut) ja Fiinu nautti rantaelämästä täysillä. Saimme itsekin hieman hengähtää viikonlopun aikana, sillä Fiinulla oli mummi ja pappa viihdyttämässä. Oli myös huomattavasti helpompaa shoppailla, kun lasta viihdytti yhden tai kahden aikuisen sijaan neljä aikuista. Aika luksusta!


Oli kyllä niin ihana ja tarpeellinen irtiotto arjesta, varsinkin nyt tämän koronakevään jälkeen. Miehenihän ei vielä ole lomalla, joten siksi teimme vain pikaisen viikonloppureissun. Ja onneksi teimme, vaikka pitkä matka ensin hieman jännittikin. Ensi kerralla kyllä ollaan sitten pidempään. 

Onko teillä jokin lemppari kesälomakohde, minne on aina pakko päästä uudestaan? Saa vinkata, me kokeillaan mielellään uusiakin paikkoja!




<3 Heini


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Hei me rakennetaan ihan oma koti


Nyt on tullut aika avata meidän alkanutta rakennusprojektia täällä blogissakin. Moni minua Instagramissa seuraava on siellä varmasti jo huomannutkin rakennusaineisia stooreja, mutta nyt kerron raksaprojektistamme hieman myös tänne. Ja eiköhän tästä eteenpäin tule aiheesta päiviteltyä tiheämmin ja säännöllisesti tänne blogiin muutenkin.



Rakennusprojektin taustaa

Olimme pitkään etsineet valmista taloa lähiseudulta, mutta sellaista ei vain löytynyt, ja niin heräsi kiinnostus oman rakentamiseen. Viime syksynä me sitten jotenkin ihmeen kaupalla onnistuimme  saamaan tästä lähistöltä oman tontin, jolloin innokkaina käynnistimme projektimme. Kyllähän siinä riitti hommaa heti alkuun, sillä piirsimme ja piirrätimme lukuisia erilaisia pohjapiirustuksia ja kilpailutimme tarjouksia useilta firmoilta. Moni on pitänyt meitä hulluina: pieni lapsi, uusi (hankala) raskaus ja vauva ja vielä samaan aikaan uuden omakotitalon rakentaminen. Eihän se toki varmasti helpoin yhtälö ole, mutta olemme päättäneet selvitä ja teetämme mahdollisimman paljon valmiiksi, jotta säästämme itseämme. Ja kyllä tämä varmasti palkitsee, saammepahan juuri sellaisen kodin kuin haluamme.

Projektissa ollaan päästykin jo niin pitkälle, että maatyöt ja perustukset ovat valmiina ja elementit, kattoristikot ja puutavara toimitettiin juuri tontille odottelemaan viikon päästä tapahtuvaa pystytystä. Ihan huikeeta, että viikon päästä meidän tontilla ihan oikeasti on jo TALO, vaikka nyt tontilla näyttää vielä tältä!



No millainen talo meille on tulossa?

Omakotitalo! Aina ollaan tiedetty, että halutaan omakotitalo. Kumpikin ollaan sellaisessa lapsuus kasvettu ja se vain tuntuu niin itsestäänselvältä ja oikealta kasvattaa omatkin lapset vastaavanlaisessa ympäristössä, eli rauhallisella omakotitaloalueella. Alkuun haaveilimme kaksikerroksisesta talosta, kuten lapsuuden kotimmekin ovat. Alkuperäinen haaveemme oli myös hirsitalo. Emme kuitenkaan olleet valmiita nipistämään neliöistä ollenkaan ja budjetissa pysymisen vuoksi päädyimme lopulta yksikerroksiseen Kastellin puutaloon. Olemme olleet tyytyväisiä päätökseemme tähän asti ja uskon, että olemme myöhemminkin. 

Meille tulee 149m2 ihana, juuri meidän toiveidemme mukaan piirretty omakotitalo: neljä makuuhuonetta, iso keittiö- ja oleskelutila, useampi vaatehuone, sisäänkäynti arkikäyttöön kodinhoitohuoneesta, joka toimii samalla arkieteisenä (pitkään haaveilemani kurasyöppö, kuivauskaappi jne.). Makuuhuoneissa pidimme kiinni siitä, että kaikki ovat vähintään yli 10-neliöisiä, sillä emme halua liian ahtaita huoneita. Edellisessä talossamme myös toinen makuuhuone oli todella huonon mallinen, kapea ja pitkä, joten se oli älyttömän haastava ja ahdas sisustaa. Pienenä luksuksena halusimme pienen vessan oman makuuhuoneemme yhteyteen. Tähän tullaan varmasti olemaan tyytyväisiä. Olemme panostaneet erityisesti sähkösuunnitelmaan ja LED-valaistuksiin, sekä keittiöön ja juuri mainitsemaani arkieteiseen, jotka tulevat ansaitsemaan ihan omat postauksensa myöhemmin. 


Mikäli siis rakentaminen on teillä ajankohtaista tai muuten vain aiheena kiinnostaa, niin kannattaa seurata blogiani välillä. Ja kaikki vinkit saa ehdottomasti jakaa minullekin! Meidän talo nousee siis pystyyn jo viikon päästä, sillä elementit pystytetään päivässä. Tästä eteenpäin hommat toivottavasti etenevät sulavasti niin, että pääsemme jouluksi uuteen kotiin!



<3 Heini

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Tunnetaitoja lapsille Fanni-tunnetaitokorttien avulla

Kaupallinen yhteistyö Kumma-kustannus ja Perhekupla kanssa.



Sain tässä jo keväällä kivan yhteistyön Kumma-kustannuksen ja Perhekuplan kanssa. Sain nimittäin nämä suloiset Fanni -tunnetaitokortit, joita pääsinkin heti töissä kokeilemaan. Ennen sairaslomalle jäämistä työskentelin siis varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa 1-3 -vuotiaiden ryhmässä ja sovelsin kortteja käyttöön heidän kanssaan. Olemme kyllä tutkineet kortteja myös oman yksivuotiaani kanssa, mutta paremmin näistä hyötyy kyllä mielestäni vähän isommat lapset. 

Olen jo aikaisemmin hommannut itselleni Fanni-tunnetaitosarjan kirjoja, joissa käsitellään eri tunteita aivan todella ihanalla tavalla satujen avulla. Niistä parhaiten pienten kanssa luettavaksi sopi mielestäni tämä Fanni ja suuri tunnemöykky -kirja, josta lapset pitivät kovasti. Ja vaikka tarina on aika pitkä niin pienille, jaksoivat lapset hienosti kuunnella ja uskon, että apua todellakin oli kirjan ihanasta kuvituksesta. Kirjoissa on lisäksi myös keskustelu- ja tehtävävinkkejä. Olinkin jo pidempään haaveillut näistä Tunnetaito-korteista joita voisin käyttää yhdessä kirjojen kanssa ja nyt sitten viimein pääsin kokeilemaan.


Tunnekasvatus on osa jokapäiväistä varhaiskasvatustyötämme päiväkodissa ja toteutamme sitä arjen kaikissa tilanteissa luovasti. Tykkään kuitenkin pitää myös erillisiä tunnekasvatus-hetkiä, jolloin aiheeseen uppoudutaan kunnolla, ja siihen hyvänä apuna toimii tämä Fanni -kirjasarja, johon mahtavan lisän tuo nämä tunnetaitokortit. Luin lapsille kirjan sadun ja valitsin lukuisista tunnetaitokorteista satuun sopivimmat tunteet, joita oli helpoin käsitellä myös pienten lasten kanssa (olihan kyseessä vasta 1-3 -vuotiaiden ryhmä). Tällaisia helpoimpia tunteita ovat mielestäni mm. iloinen ja surullinen. Korttien takana on ihania kyseiseen tunteeseen johdattelevia kysymyksiä ja tehtäviä, joita oli myös helppo soveltaa pienten käyttöön. Yllättävän pienikin lapsi osaa jo kertoa, miksi voi tulla paha mieli, mistä juuri hänellä itsellään tulee paha mieli, tai miksi vieressä istuva kaveri itki aamulla. 




Nämä Fanni-tunnetaitokortit sisältävät lisäksi myös Tunnelämpömittarin ja Pulmakortti -osion. Pulmakorttien avulla on helppoa rakentaa keskusteluja lasten kanssa eri tunteista. Niissä on kuvitettuja tilanteita, joista lapset voivat tunnistaa tunteita. On todellakin helppoa lähteä käyttämään näitä kortteja kun valmiiksi on annettu johdattelevia kuvia ja kysymyksiä aiheesta. Ja sittenhän niitä keskustelun lomassa syntyy lisää itsestään. Käytin näitä kortteja työssäni vähemmän, mutta joitakin testasin soveltaen lapsille ikätasoon sopiviksi. Eniten käytössä kuitenkin olivat itse tunnekortit.

Tunnekorttien avulla on ollut helppo opetella eri tunteita ja keskustella niistä. Lapset ovat oppineet tunnistamaan tunteita ja sanoittamaan niitä. He ovat oppineet tunnistamaan mm. surullisen Fanni-norsun, josta on saatu hyvä keskustelu aikaan, kun lapsi on muistanut, että häntäkin itketti aamulla kun äiti toi hänet hoitoon. Otin kortit käyttöön ryhmätilan seinälle, josta ne näkyvät lapsille koko ajan. Esimerkiksi lasten riitatilanteissa tai harmituksen iskiessä saatoimme mennä katsomaan kuvia yhdessä ja pohtia, mistä tunteesta nyt on kyse, mistä tunne johtuu ja mikä siihen voisi auttaa. Korteista on hyvää konkreettista apua näihin tilanteisiin ja niiden avulla lapsen on paljon helpompaa sanoittaa ja tunnistaa tunteitaan. On lapselle tärkeää ja hyödyllistä oppia tunnistamaan tunteitaan ja sanoittamaan niitä, ja näistä on kyllä siihen apua jo ihan pienten kanssa. 

Ehkä kaivankin kortit taas esiin ja katselen niitä tyttöni kanssa, joka on taas vähän kasvanut. Ehkä hänkin ymmärtää näistä taas enemmän. Sitä kun herkästi oman lapsensa aliarvioi ja unohtaa hänen kasvavan <3 Haaveilen, että pääsisin käyttämään kortteja vielä vähän vanhempien lasten kanssa töihin palattuani, jolloin korteista saisi taas ihan uudenlaisia, eri asioita irti! Nämä kuitenkin todistetusti toimivat (soveltaen) jo hyvin pienillä lapsilla, joten voin suositella näitä ainakin kaikille alle kouluikäisille, tai kyllä ehdottomasti myös alakoulun pienemmille. Kirjat ovat myös tutustumisen arvoisia!



Onko Fanni-sarja teille tuttu? Oletteko tutustuneet näihin tunnetaitokortteihin ja miten olette käyttäneet näitä?

<3 Heini

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Raskausajan valmennuksen loppufiilikset

Kaupallisessa yhteistyössä Nordic Fit Maman ja Perhekuplan kanssa.

Kirjoitinkin kuukausi sitten Nordic Fit Maman raskaana olevien valmennuksesta, jonka sain yhteistyönä Perhekuplan ja Nordic Fit Maman kautta. Tarkoitukseni oli kirjoittaa valmennuksen loppufiiliksistä jo monta viikkoa sitten, mutta koska raskaudessani on ollut niin hankala vaihe ja en ole kyennyt oikein mihinkään, on valmennuskin vähän venynyt. Kyseessä on siis viiden viikon valmennus, jonka onneksi on pystynyt suorittamaan juuri omaan aikatauluun sopivasti ja vähän siis hitaampaa. Tämä on ollut ehdottomasti minun kohdallani hyvä asia. Nyt olen viimein saanut valmennuksen käytyä loppuun ja ajattelin jakaa fiiliksiäni siitä tänne. Voit lukea aiemmasta postauksestani tarkemmin, mistä valmennuksesta on kyse.


Valmennuksessa parasta oli mielestäni sen monipuolisuus, jonka mahdollisti juurikin ammattitaitoinen tiimi valmennuksen takana, joilla oli laaja-alaista tietoa ja osaamista niin raskauden kulusta, synnytyksestä, ruokavaliosta kuin lantionpohjalihaksistakin. Ihan siis laidasta laitaan kaikesta hyödyllisestä. Oli mielenkiintoista lukea myös raskauteen liittyvää tietoa, mitä kehossani tapahtuu missäkin raskauden vaiheessa ja kuinka voin syödä ja liikkua paremmin, jotta vauvan on mahdollisimman hyvä kasvaa. 

Joka viikko sain erilaisia treeni- ja venyttelyohjeita, joiden pariin oli ihana rauhoittua hetkeksi. Kylläpä muuten tekeekin hyvää venytellä tällä raskauden kangistamalla kropalla. Minun täytyisi muistaa tehdä näitä harjoituksia vaan vielä useammin. Viime viikkoina tietyt liikkeet ovat olleet minulle jo hankalia vauvan laskeuduttua niin alas, että liitoskivut ja paineentunne on menneet aika mahdottomiksi. Teenkin niitä asioita, mitkä juuri minun kropalle hyvältä tuntuvat. Ehkä olisin kaivannut valmennukseen vähän enemmän ohjattuja treenivideoita, sillä videot ovat itselleni paras keino oppia ja muutenkin niiden kanssa yhtä aikaa on motivoivaa tehdä liikkeitä. 

Suuria ruokavaliomuutoksia en valmennuksen aikaan saanut itseäni toteuttamaan, vaikka tarve ehdottomasti olisikin. Olen edelleen syvässä sokerikoukussa, mutta turhaanpa siitä näin kesän kynnyksellä edes pyristelen eroon. Raskausajan ruokavalioon annettiin kuitenkin hyviä neuvoja valmennuksen aikana ja ravitsemuksesta sain hyvin myös sellaista tietoa, jota en aiemmin tiennyt. Merkittävimpänä ruokavaliooni liittyvänä muutoksena valmennuksesta minulle jäi käteen iltapuuro ja marjat! Olen ennen syönyt joka iltaisen (usein myös aamuisen) kaurapuuron, joka nyt raskausaikana hyperemeesin myötä taas jäänyt pois. Nyt kuitenkin olen palannut takaisin puuron herkulliseen maailmaan ja saanut marjat taas jokapäiväiseen ruokavaliooni mukaan joko puuron kyljessä tai smoothiena. Tästä voin olla ylpeä!

Koen, että valmennus auttoi minua myös pohtimaan omaa suhdettani vauvaan ja kehittämään sitä. Tulen tästä aiheesta kirjoittamaan blogiini vielä myöhemmin lisää. Mutta sanoisin, että on ollut yllättävän haastavaa luoda samanlaista suhdetta tähän vauvaan, mikä esikoiseen syntyi jo raskausaikana, sillä tähän raskauteen ei ehdi samalla tavalla keskittymään. Valmennuksesta sain kuitenkin vinkkejä ja ajatuksia tähän liittyen ja koen, että usein etenkin harjoitteita tehdessäni, keskityin todella vain itseeni ja tähän syntymättömään vauvaan.


Valmennus oli kokonaisuudessaan ihan uusi kokemus minulle ja siitä jäi hyvin positiivinen fiilis. Voin suositella ainakin tätä raskausajan valmennusta kaikille odottajille lämpimästi. Vaikka valmennus on nyt osaltani ohi, jatkan harjoitteita ja panostan vielä etenkin lantionpohjalihastreeniin! Siihen on minulla nyt hyvät eväät.

Kiitos Nordic Fit Mama ja Perhekupla tästä huikeasta mahdollisuudesta.


<3 Heini


keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Selkäkipujen uuvuttama äiti

Blogissa ollut hiljaisempaa viime viikot, jospa saisin itseäni taas aktivoitua täällä. Kirjoittamista ihan jo ikävä! Jäin tosiaan sairaslomalle lastentarhanopettajan työstä kaksi viikkoa sitten. Minulla on taipumusta ennenaikaisille supistuksille ja kohdunkaulan kypsymiselle. Samasta syystä jäin sairaslomalle esikoista odottaessakin, tuolloin 5 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Tällä kertaa jouduin jäämään pois jo 8 viikkoa aiemmin, mutta onneksi olin osannut jo varautua.


Itseäni enemmän vaivaava ongelma on järjettömät selkäkivut, joista en esikoisen raskausaikana kärsinyt. Selkä ei yleensä vaivaa päivisin ollenkaan, ellen käy lattialle makaamaan. Mutta öisin selän kanssa on tuskaa. Jos unissani käännyn vahingossa selälleni, en pääse siitä liikkumaan enää ollenkaan vaan joudun herättämään mieheni nostamaan minua. Ja kipu on järkyttävä. Selkä vaivaa vähän myös kyljellä ollessani, mutta kaikkein pahinta se on kuitenkin selällään. Hassuinta tässä on juuri se, että kipu vaivaa vain yöllä. Siksi olenkin miettinyt, painaako kohtu ja vauva jotain hermojani jotenkin vai mistä tässä on kyse. Onko kukaan kokenut samanlaista selkävaivaa raskausaikana tai osaisitteko muuten kertoa minulle mistä tässä on kyse ja mikä tähän auttaisi?

Olen tosiaan täysin loppu kivun kanssa. Yöt jää todella unettomiksi  kivun vuoksi ja päivisin en siksi saa mitään ylimääräistä aikaan, sillä energia loppuu jo tytön kanssa puuhastellessa. Tästä syystä täälläkin on siis ollut todella hiljaista. Toki tähän unettomuuden tuomaan väsymykseen oman lisänsä tuo minulla todettu raudanpuute ja tyhjät rautavarastot, joita en nyt saa nousemaan kovasta rautatankkauksesta huolimatta. Taidan olla melkoinen kävelevä haamu tällä hetkellä.

Muuten täällä kuitenkin kaikki hyvin. Vauva ilmeisesti kasvaa kun maha on jo melkoinen. Ja vauva potkiikin siihen malliin, että hänellä varmasti kaikki kunnossa <3

Mielelläni tosiaan kuulen, jos teillä on mitään vinkkejä tähän selkään.
Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!


<3 Heini

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Mikä vappu? Joko se meni?

Menikö se vappu jo? Nyt täytyy sanoa, että tänä vuonna missasin sen aikalailla täysin. Oli meillä onneksi äidin tekemää simaa ja itsetehtyjä munkkeja, mutta siihen se jääkin. En paljon hoksannut koristeita hommata kotiin, tyttö ei saanut vappupalloa, emme tehneet hienoja ruokia eikä meillä ollut mitään erikoista ohjelmaa viikonlopuksikaan. Itse asiassa tämä ruoka-asiakin jäi minulta niin huomiotta, että alkoi ihan ärsyttää kun Instagram oli täynnä muiden ihania kuvia herkkuja notkuvista ruokapöydistä, joten haimme vappupäivän ateriamme mäkkäristä.

Vappuaattona olin ajatellut katsoa JVG:n keikan telkkarista ja syödä herkkuja. Mutta arvatkaas, nukahdin aivan vahingossa itse Fiinua nukuttaessa ja kun kymmenen jälkeen siitä heräsin, ei minusta ollut kuin jatkamaan unia. Eilen taas odottelin miestäni nukutuspuuhista iltapalalle kunnes tajusin että hän oli vuorostaan nukahtanut. Meidän vappu meni siis todella railakkaasti.


Tätäkö se on tulla vanhemmaksi ja elää kiireistä taaperoarkea? Olen ennen ollut ihminen, joka  on järjestänyt juhlia heti pienistäkin syistä ja leiponut pöydät koreaksi. Toista se oli muutenkin Vapun vietto 2 vuotta sitten, juuri ennen esikoisen raskautta. Nyt tuo tuntuu kaukaiselta elämänvaiheelta vain. 

Mutta en valita! Meillä oli aivan ihana viikonloppu perheen kesken. Kyllä meillä ruokaa oli ja karkkiakin löytyi, vaikka suunnittelu olikin jäänyt vähän puolitiehen. Ja kyllä ne munkit ja sima vaan pelastivat paljon. Meille myös vihdoin luovutettiin ostamamme omakotitalotontti vappupäivänä, joten pari päivää on kulunut puunkaatohommissa oikein reippaasti. Nyt päästäänkin virallisesti aloittamaan kauan odottamamme rakennusprojekti!

Kuinka teidän vappu sujui?

<3 Heini

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin tiennyt koronasta etukäteen

Mitä olisit tehnyt toisin, jos olisit tiennyt etukäteen, kuinka tämä korona tulee leviämään ja miten se tulee hallitsemaan ja rajoittamaan ihan kaikkien normaalia elämää?

Tätä oon pohdiskellut paljon viime aikoina. Nimittäin silloin, kun korona alkoi Kiinassa leviämään, olisin voinut alkaa tekemään erilaisia päätöksiä ja toimimaan toisin halutessani. Itsehän uskoin vahvasti siihen, ettei se korona sieltä Kiinasta mihinkään tule, kunhan nyt uutiset keräävät otsikkoja. Mainittakoon myös, että en kuulu ihmisiin, jotka kauhean aktiivisesti uutisia seuraisi. Ehkä olisi välillä syytäkin.


No, joka tapauksessa... Jos olisin ymmärtänyt varautua tähän tämän hetkiseen tilanteeseen, olisin tehnyt monia asioita toisin. Oltaisiin kyläilty, shoppailtu, nähty ystäviä tai vaikka tuntemattomia, kunhan vaan ihmisiä! Oltaisiin oltu vielä sosiaalisempia, mitä oltiin. Olisi tankattu sosiaalisia kohtaamisia varastoon, sillä nyt niistä on aivan liian pitkä tauko. Mutta ei - tämän kaiken sijaan mietin aina, milloin olisi paras hetki, sopiva aika minun lapselle ja kaverin lapselle ja milloin olisi ihan vain tarpeeksi energiaa lähteä liikkeelle ja nähdä ihmisiä. Nyt en miettisi. Nyt menisin, kun tilaisuus olisi!

Me oltaisiin myös käyty omilla iäkkäillä isovanhemmillamme paljon enempi. Kun oltaisiin vain ymmärretty, että pian siihen ei ole mahdollisuutta, kun isovanhempia on suojeltava tartunnalta. Nyt pelkään kovasti, saammeko näihin kyläilyihin vielä mahdollisuuden. Toivottavasti  <3

Olisi ehdottomasti myös tehty reissuja heti, eikä aina vain odotettu parempaa rahatilannetta ja sopivampaa hetkeä. Varasimme kyllä kuukausien päähän hotelliloman Helsinkiin, joka nyt sitten peruuntuikin. Olisi pitänyt mennä heti!

Ja yksi mitä todellakin olisin tehnyt heti: olisin ottanut omaa aikaa! Hemmotellut itseäni ja nähnyt ystäviäni ihan vain yksin. Sitä en ole osannut tehdä koskaan Fiinun syntymän jälkeen, vaikka siitä aina kovasti haaveilin. Nyt siihen ei sitten ole edes mahdollisuutta, ja yhtäkkiä minusta tuntuukin, että olisin valmis jättämään Fiinun vaikka yöhoitoon. Hassua!

Onneksi tämä tilanne ei ole pysyvää ja näihin asioihin tulee vielä mahdollisuus. Ja kun se tulee, osaan varmasti arvostaa ihan kaikkea mitä mun elämässä on ja mihin mulla on mahdollisuus. Jos en ennen ole osannutkaan elää hetkessä niin tämän jälkeen ihan varmasti osaan. Nyt siihen asti kuitenkin nautitaan elämästä omalla rakkaalla porukalla ja nautitaan ulkoilusta, jottei kotiseinät ihan kaadu päälle. Shoppaillaan netissä (minusta on itseasiassa tullut tosi hyvä tässä) ja soitellaan ihmisille videopuheluita. Ei se elämä ankeaa näinkään ole, mutta kyllä sitä normaaliin paluuta alkaa kohta jo odottaa!


<3 Heini


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Äitien ja raskaana olevien hyvinvointia koronan keskellä

Kaupallisessa yhteistyössä Nordic Fit Maman ja Perhekuplan kanssa.
Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka merkattu *-merkillä.

Sain ihanan mahdollisuuden osallistua Nordic Fit Maman raskaana olevien verkkovalmennukseen. Kun minulle ensin tarjottiin yhteistyötä Nordic Fit Maman kanssa, ajattelin, etten tietenkään voi lähteä mukaan kun eihän raskaana nyt mihinkään valmennuksiin voi osallistua. Nordic Fit Mamalla on siis kuitenkin aivan oma valmennuksensa raskaana oleville ja valmennukseen on täysin turvallista osallistua missä vaiheessa raskautta tahansa. Heillä on tietenkin erikseen valmennuksia myös jo synnyttäneille äideille.


Minulla on pian kolme viikkoa takana tätä viiden viikon verkkovalmennusta. Olen alusta asti ollut innoissani siitä, että valmennusta pitää kaksi erittäin ammattitaitoista naista. Riina on äitiysliikuntaan erikoistunut personal trainer, ravintovalmentaja ja life coach. Tiina taas on kätilö, sairaanhoitaja, äitiysliikuntaan perehtynyt personal trainer ja ravintovalmentaja. He toteuttavat valmennusta hyvin kokonaisvaltaisesti, antaen vinkkejä ravintoon, lepoon, treeniin ja koko kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

Olen nyt raskausviikolla 25 ja valmennus on kyllä osunut minun kohdallani oikein hyvään vaiheeseen raskautta. Pahoinvointini on alkanut hellittämään ja kykenen pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota ruokavaliooni ja ateriarytmiini. Rajun pahoinvoinnin ja hyperemeesin aikana en pysty kiinnittämään huomiota siihen mitä syön, vaan syön sitä mitä tekee mieli ja minkä parhaiten saan alas. Paljon mietin syömisiäni myös sitä kautta mikä on helppo oksentaa ylös, niin karulta kuin se kuulostaakin. Ruokavalioni onkin välillä koostunut lähinnä appelsiinista, suklaasta ja actimel-jogurteista. Nyt olen pitempään voinut syödä myös oikeaa ruokaa, mutta aluksi söin lähinnä nuudeleita tai puuroja ihan muutamia lusikallisia kerralla. Edelleen kuitenkin aamuni alkaa aina actimel-jogurtilla ja appelsiinilla, kun ei muuta tee mieli. Koitankin seuraavaksi saada tähän jotain muutosta. Valmennuksessa minua on kannustettu tekemään pieniä muutoksia, vaatimaan itseltä vain pieniä asioita, jotka ovat toteutettaessa. Koitan siis olla syyllistämättä itseäni siitä, etten voi heti kerralla remontoida ruokavaliotani kuntoon. 

Viime raskaudessa hyperemeesiä ja ennenaikaisia supistuksia lukuunottamatta, minulla oli hyvin vähän fyysisiä vaivoja. Kärsin selkäkivuista ja liitoskivuista vasta ihan viimeiset raskausviikot ja muita vaivoja ei ollut oikeastaan ollenkaan. Nyt olen ikäväkseni huomannut, että tässä raskaudessa vaivoja on alkanut ilmetä jo varhain. Myös sellaisia, joita ei viimeksi ollut ollenkaan. Ajattelenkin, että ehkä tämän valmennuksen avulla saisin vaivat kuriin niin, ettei loppuraskauteni tule olemaan ihan tuskaista. 

Jo muutaman viikon ajan olen kärsinyt kovista alaselkäkivuista, etenkin nukkuessa. Olen ottanut töissä käyttöön nyt myös raskausajan tukivyön, joka helpottaa, mutta lisäksi tässä valmennuksessa on tullut hyviä harjoituksia selän kunnon ylläpitämiseksi, joita olen koittanut alkaa tekemään.



Valmennuksesta olen saanut hyviä vinkkejä myös lantionpohjalihasten treeniin. Kaikkihan varmasti tietävät, että niitä tulisi treenata etenkin raskausaikana, mutta kuinka moni tätä ohjetta noudattaa? Ei ainakaan Heini, joka esikoistaan odotti puolitoista vuotta sitten. Ajattelin tuolloin, että kun ei minua mikään vaivaa niin miksi minun pitäisi lihaksia harjoittaakaan - VIRHE! Nyt nimittäin vaivaa! Hyvin alusta asti tätä raskautta olen tosissani saanut jännittää lantionpohjalihaksia, etten pissi housuun aina aivastaessa. Todella tympeä vaiva. Olenkin nyt ottanut kaiken irti valmennuksesta tältä osin ja suosittelen lämpimästi muillekin. 

Mikäpä olisi parempi mahdollisuus verkkovalmennuksen aloittamiseen, kuin tämä vallitseva korona-tilanne ja kotona oleminen. Nyt siis kaikki muutkin raskaana olevat pääsette mukaan Nordic Fit Maman verkkovalmennukseen *tästä linkistä. Treenataan lantionpohjalihaksemme kuntoon yhdessä. Tai ehkäpä te saatte valmennuksesta jonkin muun vielä isomman hyödyn. Minä jatkan valmennusta vielä muutaman viikon ja tulen sitten kertomaan loppufiiliksiäni. 

Jo synnyttäneille äideille Nordic Fit Mama tarjoaa kaksi seuraavaa valmennusta, joihin voit ilmoittautua linkkien kautta: 


Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille!

<3 Heini


lauantai 11. huhtikuuta 2020

Meille tulee...

Kävin tosiaan hiljattain kauan odotetussa rakenneultrassa. Niinhän siinä sitten kävi, että juuri muutamia päiviä ennen meidän ultraa myös Terveystalo linjasi, ettei puoliso pääse ultraan mukaan tämän koronatilanteen takia. Ja juuri niin kuin aiemmassa postauksessani kirjoitin jo toisen odottajan kokemuksesta, ei myöskään meidän tilanteessa meitä informoitu mitenkään siitä, ettei puoliso enää olekaan tervetullut ultraan. Mielestäni todella huonoa palvelua Terveystalolta, mutta onneksi olin osannut tähän jo varautua. Ihana kätilö antoi myös soittaa videopuhelun miehelleni, joka pystyi tätä kautta osallistumaan ultraan.

Mun raskausoireet on ollu aika erilaiset mitä esikoisesta. Ainoana yhteisenä tekijänä kummassakin raskaudessa kuitenkin hyperemeesi. Olen aina halunnut ajatella, että ehkä kärsin hyperemeesistä vain tyttöraskauksissa ja jos saisin pojan, ei pahoinvointiakaan olisi. Ehkä juuri tästä syystä olen ollut aivan varma, että tämäkin lapsi on tyttö. Esikoisesta olin ihan varma, että tulossa on poika ja olin ostellut jo sinisiä vaatteita. Masussa kasvoi kuitenkin tyttövauva, jota oli hankala uskoa ennen kun hän syntyi. Niin vahva tuo poikafiilis oli ollut. 


Tällä kertaa kätilö tokaisi varmana, että ”hän on poika”. En ollut uskoa korviani ja pyysin häntä toistamaan sanomansa. Aika uskomaton fiilis. Jälleen kerran olin ihan väärässä. Minulta taitaa puuttua se kuuluisa äidin vaisto, jonka avulla toiset tuntuvat aina tietävän mitä sukupuolta tuleva lapsi on. Noh, onneksi meille poika on yhtä tervetullut kuin tyttökin ja tämä oli ihana uutinen. Meille tärkeintä on, että ultrassa kaikki näyttää hyvältä ja vauva terveeltä <3

Nyt siis totuttelemme ajatukseen siitä, että meistä tulee pojan vanhempia. Aika jännää, ihan uudenlaista ja samalla niin ihanaa <3 

Onko täällä muita, jotka ovat arvanneet vauvan sukupuolen ihan huti?

<3 Heini

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Koronan alle unohdettu varhaiskasvatus

Kuka on huolissaan koronasta? Osa on asiasta jo aivan paniikissa, kun taas osa vasta mietiskelee rauhassa ja seuraa tilanteen kehittymistä, mutta olen varma, että asia jollain tapaa mietityttää ihan jokaista! Vai olenko väärässä? En itse ole mielestäni asiaa hysterisoinut vielä kauheasti, vaikka se mietityttää jo aika paljonkin. En myöskään ole halunnut avata korona-aihetta blogissani aiemmin, sillä koen, että sitä tulee joka tuutista muutenkin ihan liikaa. Mutta nyt on minun aika avata suuni unohdetusta varhaiskasvatuksesta!


Suomessa on siirrytty tilanteeseen,  jossa ei ole ennen oltu. Iso osa ihmisistä tekee etätöitä kotona ja osa on ikävä kyllä jäänyt jo lomautetuksi tai työttömäksi tilanteen takia. Uudenmaan rajat on suljettu, Suomen rajat on suljettu, koulut on pääosin suljettu, liikkeitä suljetaan, kerhot ja harrastukset on peruttu tai osa siirretty toteutumaan etänä. Hoivakoteihin ei pääse enää vierailemaan lähteistensä luona, kuten ei myöskään sairaaloihin. Puolisot eivät pääse mukaan enää äitien ultriin ja äitiyspoliklinikka käynneille. Onneksi sentään toistaiseksi synnytykseen osallistuminen on vielä sallittua. Ollaan siis tilanteessa, jossa koko Suomi on sekaisin ja kieltämättä aika pelottavan tilanteen keskellä - tietäen, että pahin on vasta edessä. 

Kaikkien tiedossa on, että hoitoalan henkilökunta on nyt ylityöllistettyä ja äärimmäisen tärkeässä asemassa. Mielestäni onkin tärkeää, että heidän tärkeydestään nyt puhutaan ja heitä arvostetaan - viimeinkin! Tärkeässä roolissa on myös esimerkiksi poliisit sekä päivittäistavarakaupan ja logistiikka-alan työntekijät. Tiedotustilaisuuksissa olen kuullut nyt paljon ylistystä myös opettajia kohtaan, jotka hienosti toteuttavat etäkoulua tässä vaikeassa tilanteessa. On totta kai hienoa, että heille osoitetaan arvostusta, kuten myös muille nyt erittäin kriittistä työtä tekeville. Mutta KERTAAKAAN en ole kuullut minkäänlaista arvostusta tai edes mainintaa varhaiskasvattajia kohtaan. Siis meitä, jotka tällä hetkellä pidämme aikalailla koko paletin kasassa. Ei olisi poliiseja ja hoitajia, ellei heidän lapset pääsisi johonkin hoitoon. Kertoohan sekin aika paljon meidän tärkeydestämme, ettei päiväkoteja uskalleta sulkea, vaikka muuten on tehty radikaaleja ratkaisuja. Ja kun hallitus luettelee tiedotteissaan kriittisen alan työpaikkoja, ei varhaiskasvatusta tällöinkään aina mainita missään eikä koskaan. Olemme siis selvästikin hyvin tärkeässä roolissa, mutta meidät on silti unohdettu täysin. Ristiriitaista. 

Kuinka meidän turvallisuutemme tässä tilanteessa on huomioitu? Meillä ei ole suojavarusteita työssämme, kuten useimmilla hoitohenkilökuntaan kuuluvilla. Meillä ei ole mahdollisuutta pitää metrin turvaväliä asiakkaisiin, kuten postimiehillä, jotka tuovat lähetyksiä, joita ei tällä hetkellä tarvitse edes kuitata vastaanotetuksi tartuntariskin vuoksi. Meillä ei ole mahdollisuutta etätyöhön, eikä edes riskiryhmäläisille ole tarjota korvaavia työtehtäviä. Me emme voi sanoa lapselle, että "pysy vähän kauempana, älä tule lähemmäs, älä yski ruokaani äläkä varsinkaan aivastele päälleni".

Sen sijaan meille on annettu ohjeistus, että töihin on mentävä, vaikka perheestä muut olisivat karanteenissa, kunhan itse on oireeton. Ohjeistus, että lapset on otettava hoitoon, vaikka tämän vanhemmalla olisi todettu tartunta, kunhan lapsi on oireeton. Ohjeistus, että kaikki vanhemmat ovat oikeutettuja tuomaan lapsensa hoitoon, vaikka eivät kriittisellä alalla työskentelekään tai voisivat järjestää hoidon muutenkin (tämä ei ole suositeltavaa, mutta kuitenkin täysin oikeutettua). Kaiken tämän keskellä on päätetty, että vain harvat ihmiset testataan. Päiväkodit menevät karanteeniin vain, jos jollakin on testillä todettu tartunta ja sairaanhoitopiiri määrää päiväkodin karanteeniin. Kuinka moni lapsi tai työntekijä päiväkodista testataan jos oireita tulee? Tuskin kovinkaan montaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koronavirus pääsee leviämään päiväkodeissa hetkessä, jolloin sille altistuu kymmeniä ja kymmeniä henkilöitä. Ja sama tilanne käy kaikissa päiväkodeissa. Kukas sitten hoitaa poliisien ja hoitajien lapset? 

Onko siis väärin sanoa, että toimet koronan hillitsemiseksi mm. etätyön, rajojen sulkemisen ja muun liikkumisen rajoittamisen avulla ovat mielestäni melko turhia, kun päiväkodit jätetään aivan huomiotta ja ilman minkäänlaista turvaa ja suunnitelmaa. On hyvä, että muiden työntekoa turvataan etätyöllä tai suojavarusteilla ja pyritään näin minimoimaan riskit (näin ehdottomasti tulee toimia jatkossakin), mutta varhaiskasvatuksen kohdalla meidät syöstään suoraan koronan kitaan. Niin työntekijät kuin lapsetkin. Miten tartuntoja voidaan samaan aikaan ehkäistä lähes kaikin keinoin koko Suomessa, mutta sitten jätetään näin iso asia kuin varhaiskasvatus huomioimatta? Kohta ei ole kriittisen alan työntekijöitä, sillä korona leviää päiväkotien kautta vauhdilla myös heidän lapsilleen ja heille.

Me teemme työtämme viimeiseen asti rakkaudella, halaamme lapsia ja annamme heille sylin, kun he sitä tarvitsevat. Mutta en kiellä, etteikö minua hirvitä olla näin suojattomassa tilanteessa omalla työpaikallani, niin läheisessä kontaktissa lasten kanssa ja isojen lapsiryhmien keskellä. Meillä ei ole mahdollisuutta valita etätyötä eikä meillä ole mitään keinoja suojautua tartunnoilta. Pyydänkin, että hallitus vielä kerran miettisi, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä varhaiskasvattajien ja varhaiskasvatuksessa olevien lasten eteen? Kuinka meidän oloamme voidaan turvata? Vai onko meidät oikeasti unohdettu tässäkin tilanteessa?


Huomioithan, että tämä on vain yhden huolestuneen varhaiskasvattajan mielipidekirjoitus meidän asemastamme ja työoloistamme. Arvostan edelleen hurjasti muita etulinjassa työskenteleviä, eikä tämän kirjoituksen ole tarkoitus millään tavalla vähätellä heihin kohdistuvaa riskiä koronan osalta. 

<3 Heini

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Hei Terveystalo haloo??

Meillä on tällä viikolla kauan odotettu rakenneultra! Tämä koronatilanne vaikuttaa nyt kaikkeen ja on aiheuttanut myös meille huolen, pääseekö mieheni mukaan ultraan. Tuntuu älyttömän kurjalta jos ultra jää mieheltä välistä, puolisot kun muutenkin ovat raskaudesta niin ulkopuolisia naiseen verrattuna. Oulussa julkisella puolella on jo rajoitettu tukihenkilön osallistumista ultraan, mutta meidän ultramme  on Terveystalolla.


Tänään kuulin, että eräs samassa vaiheessa raskautta oleva oli miehensä kanssa mennyt Tampereen Tervesytaloon rakenneultraan. Hän oli yrittänyt etukäteen selvittää, pääseekö tukihenkilö ultraan, muttei löytänyt mainintaa asiasta mistään. Totta kai sitä sitten olettaa, ettei tukihenkilön läsnäoloa ole kielletty! Ultrahuoneen ovessa oli kuitenkin lappu, jossa tukihenkilön osallistuminen kiellettiin. Voi että minua kiukuttaa tämän ihmisen ja kaikkien muiden puolesta, jotka menevät innoissaan ja jännittyneenä yhdessä puolisonsa kanssa ultraan ja yhtäkkiä toisen tuleekin jäädä oven taakse. Ihan valtava pettymys! Ja monilla on taustalla myös huonoja kokemuksia ja pelkoja, jolloin tukihenkilön läsnäolo olisi äärimmäisen tärkeää tai siihen ihan oikeasti tulisi saada valmistautua henkisesti, että joutuukin pärjäämään yksin! Tai mitä jos ultrasta paljastuukin jotain ikävää, saako tukihenkilöä tuolloinkaan pyytää käytävästä tueksi? Onko tätä mietitty? Lapsella usein ok kaksi odottavaa vanhempaa ja mielestäni on väärin rajata toinen näin kylmästi ulos.

Ymmärrän kuitenkin, että rajoituksia tässä tilanteessa tehdään. Mutta, en kerrassaan ymmärrä sitä, ettei asioista tiedoteta ihmisiä vaan aiheutetaan tällaisia pettymyksiä! Koronatilanne on nyt muutenkin kaikille rankka. Tämä epävarmuus lähes kaikesta on nyt läsnä kaikkien elämässä ja sitä voisi pienillä asioilla yrittää edes lieventää. Kuinka iso vaiva olisi kirjoittaa vaikka punainen huomioteksti Terveystalon nettisivuille, ettei tukihenkilöä päästetä enää mukaan? Ei varmasti yhtä iso vaiva kuin se, että kymmenet ihmiset järjestävät itsensä töistä Terveystalolle ultran vuoksi, johon he eivät sitten pääsekään.

Minun oli pakko avautua aiheesta. Ärsyttää nyt niin kovasti kaikkien puolesta. Kauhea pelko ja ahdistus myös siitä, miten meidän käy, kun muutaman päivän päästä ultraan menemme. Voi olla, että kyseinen linjaus ei ole käytössä vielä kaikkialla. Ei kuitenkaan näköjään voi luottaa siihen, että asiasta tiedotetaan jos on tiedotettavaa :( 

Onko koronalla ollut vastaavia vaikutuksia teidän elämässänne? Onko se aiheuttanut teille isoja pettymyksiä?
Tsemppiä kaikille tähän rankkaan tilanteeseen!

<3 Heini

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Raskauteni pysäyttävin yö


Tällä viikolla koin jotain todella pelottavaa ja pysäyttävää. Juuri raskauteni puolivälissä. Minulla alkoi illalla verenvuoto, eikä sellaista ole koskaan ollut tässä eikä edellissäkään raskaudessa. Nopea googletus paljastaa, että verenvuoto voi olla aika tyypillistä alkuraskaudessa ja loppuraskaudessa, mutta entä keskiraskaus? Miksei keskiraskaudesta puhuta mitään? Muistan samalla, että mahaa on jomottanut oikeastaan koko päivän, enkä ole tajunnut huolestua. Hätä, paniikki, pakokauhu, pelko ja järjetön ahdistus valtaa minut välittömästi. Romahdan sänkyyn itkemään hysteerisesti ja kaikki synkimmätkin ajatukset valtaavat mieleni. Onneksi mieheni on tukenani ja antaa minun itkeä ja koittaa sopivasti rauhoitella. 

Olen varma, että raskaus oli nyt tässä. Ei tällainen vuoto ja kipu voi olla normaalia kun ei sitä ennenkään ole ollut. Mietin valmiiksi, kuinka koskaan tulen selviämään asiasta. Kunhan lopulta kykenen vähän rauhoittumaan, koitan miettiä ”järjellä” ja pohdin mitä mun tulisi tehdä. Raskausviikkoja on 2 liian vähän, jotta minut otettaisiin vastaan synnärille. Yöksi ei todellakaan kiinnosta lähteä istumaan päivystykseen, sieltähän saisi vähintäänkin koronan, noron ja influenssan kotiinviemisiksi. Sitä paitsi mitä se auttaisi, että valvoisin yön päivystyksessä kun eivät he voisi vauvaa pelastaa jos jokin olisi vialla. Päätän jäädä kotiin, mutta tuo yö on kauhea ja uneton. 

Aamulla menen avaamaan päiväkodin kuuden jälkeen. Tiesin, että avausvuoro on pakko hoitaa, mutta päätin sen jälkeen lähteä lääkäriin. Sain lääkäriajan onneksi heti yhdeksäksi ja mieheni pääse etätöistä tuekseni. Neuvolassa pääsemme terveydenhoitajan kanssa heti ultralla näkemään, että vauvalla on kaikki hyvin. Mikä syvä huojennus; siellä pienoinen meille vilkuttaa <3 Vuodon ja mahakivun vuoksi minun pitää kuitenkin odottaa päivystyslääkäriä tarkistamaan kohdunsuun tilanne. Onneksi sielläkin kaikki hyvin. Nyt olen muutaman päivän ollut sairaslomalla, ihan varalta, jotta tilanne rauhoittuu. Onneksi vuotoa ei ole enää ollut.



Nyt jälkikäteen mietin, onko minulla oikeus kirjoittaa tätä tekstiä, kun kaikki olikin vain hyvin. Kokemus oli kuitenkin hyvin pelottava, vaikka kestikin vain hetken ja haluan siksi purkaa sen tänne. Toivon myös, että mikäli joku muu joskus paniikissa googlettaa (tätähän ei ikinä pitäisi tehdä) yön pikkutunneilla keskiraskauden verenvuodosta, hän ehkä saisi toivoa tästä kirjoituksestani. Vuoto ei aina tarkoita että olisi jotain hätää. Hyvä on kuitenkin tarkistaa tilanne.

Onnekseni täällä siis kaikki hyvin. Ensi viikolla pääsemmekin rakenneultraan näkemään pientä tarkemmin <3 Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3 Heini

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Raskauden puoliväli ja ByPinja-alekoodi

*Kaupallinen yhteistyö Perhekuplan ja ByPinjan kanssa.



Tänään raskauteni on puolivälissä, tuntuu ihan hullulta! Kun odotin esikoista, aika tuntui matelevan. Ehdin joka päivä lukea sovelluksista vauvan ”kuulumisia” ja odotin.. ja odotin. Nyt aika on vain hurahtanut. On todellakin eroa siinä odottaako lasta 24/7 sängyn pohjalla yksin hyperemeesin kourissa vai viettääkö päivät 1-vuotiaan kanssa ja käy vielä töissä lisäksi. Luen kyllä vauvan viikkokuulumiset, silloin kun ehdin, mutta aina en pysy edes mukana mikä raskausviikko on menossa. Ihanaa kun aika kuluu nyt nopeampaa ja pian saan jo pienokaisen syliini <3

Vauva on nyt alkanut potkimaan ja myllertämään mahassa paljon kovemmin kuin aiemmin. Miehenikin on onnistunut tuntemaan liikkeitä jo mahan päältä. Se on tärkeää, sillä raskaus alkaa nyt konkretisoitua miehellenikin paremmin. Toki myös vatsa on alkanut kasvaa ja tuo raskautta näkyviin päivittäin. Tässä vaiheessa alan todella nauttia raskaudesta, sillä alan tajuta että olen oikeasti raskaana. Vielä kun tuo pahoinvointi loppuisi kokonaan niin olisin tosi onnellinen!




Tämän ihanan silikonikorun on suunnitellut Perhekupla ja ByPinja yhteistyössä ja sen löydät ByPinjan Classic-mallistosta nimellä Lemon Bubble. Ihana kevään värinen asuste. Tämä koru sopii hyvin käytettäväksi jo nyt ilman vauvaa, mutta on aivan ihana ajatus, että pian sylissäni on pieni tuhisija, jonka pienet sormet oppivat tarrautumaan korun ympärille vaikkapa imetyshetkiemme aikana. Tällä hetkellä koru kiinnostaa kovasti esikoistani, vaikka en häntä enää imetäkään.

Perhekuplalla on ByPinjalle -15% alennuskoodi (Koodi: perhekupla). Jos siis kaipaat turvallisia ja kauniita koruja itsellesi tai lapsellesi, kannattaa napata koodi talteen ja käydä tsekkaamassa ByPinjan mallisto.





Aurinkoista päivää kaikille tämän korona-hulluuden keskelle!

<3 Heini