HeiBlondi: 2020

torstai 15. lokakuuta 2020

Kalustevalinnat

Lupasin tänne blogiin kirjoitella meidän tulevan kodin kalustevalinnoista. Tilasimme kaikki kalusteet (makkareiden vaateekaappeja lukuunottamatta) Puustellilta. Satuttiin liikkeelle vielä niin hyvään aikaan, että Puustellilla oli joku synttäri-kampanja ja saimme kodinkoneet hyvin edullisesti. Tähän asti ainakin ollaan oltu tosi tyytyväisiä Puustelliin ja heidän palveluun, saa nähdä pysyykö mielipide kunhan kalusteet saapuvat kuukauden päästä. 

Keittiön kalusteet ovat pääasiassa mattavalkoiset ja tehostevärinä yläkaapeissa ja tason alla ”raitana” vaalea tammi. Keittiön kalleimmat ja tärkeimmät investoinnit meillä on juurikin tuo keraaminen taso (ei edes lapset saa tasoa pilattua), aamiaiskaappi (johon saan viimein kahvinkeittimet sun muut piiloon) ja induktioliesi aktiivihiilisuodattimella (eli ei erillistä liesituuletinta). Innoissani olen myös korotetusta uunista ja saarekkeesta. Keittiö kyllä suunniteltiin viimeisen päälle juuri meille toimivaksi, toivottavasti se siis toimii ihan oikeastikin käytössä. Kaappeja ei juuri ole, vaan halusin kaiken vetolaatikoilla. Niitä on vain niin ihana käyttää. Jääkaappi ja pakastin haluttiin integroida, kuten myös astianpesukone. Näin yleisilme on siisti, eikä jääkaapinoveen kerry tuhansia turhia lappuja niin kuin nykyisessä asunnossa. 

Kodinhoitohuone on meille samalla myös arkieteinen ja meidän perheen pääovena toimii kodarin ovi. Niinpä myös kalusteista oli saatava tilaan toimivat, vaikka tila onkin aika pieni. Toinen seinä toimii kodinhoitohuone-puolena. Eli seinältä löytyy siivouskaappi, pyykkitorni, pyykkikorit ja pesuallas ja pöytätasoa. Ulko-oven vieressä on kauan haaveilemamme kurasyöppö. Ihan mahtavaa päästä pesemään lasten kurakamppeet tai vaunujen rattaat heti sisään tullessa. Kurasyöppöä vastapäätä on toinen pitkäaikainen haaveemme: kuivauskaappi. Ihana saada märät kamppeet ihan oikeasti kuivumaan. Tällä seinällä on myös ns. arkieteisen puoli. Haaveilin pitkään tällaisesta kalustuksesta arkieteiseen ja niinpä sen toteutimme. Syvennyksessä on tilaa istua kenkiä pukiessa, sen yläosassa on lokeroita jatkuvasti käytössä oleville pipoille ja hanskoille. Tähän tulee myös naulakot käytössä oleville takeille. Syvennyksen ympärillä on pystykaapit, joissa on paljon säilytystilaa kengille, vaatteille, luistimille, pyöränpumpuille jne. Otimme näihinkin paljon vetokoreja niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Myös kodinhoitohuoneen kalusteet ovat mattavalkoiset ja tehosteena on vaalea tammi. 


Vessat poikkeavat vaaleasta kalustuksesta, sillä kalusteet ovatkin aivan mustat. Vessoihin tulee sitten seinälle tehosteeksi puuta lämpöä tuomaan. Eteisen liukuovikaapisto on tammirungolla ja peiliovissa on musta ruudukko. Makuuhuoneiden vaatekaapit hommaamme sitten Ikeasta.

Toinen asia, mihin budjetoitiin keskivertoa isompi summa, on talon sähköt ja nimenomaan valaistus. Kiinnostaisiko teitä kuulla näistä lisää? Voisin kirjoitella niistäkin, ainakin sitten viimeistään kuvien kera loppuvuodesta! 



<3 Heini


keskiviikko 30. syyskuuta 2020

2 kuukautta ja rintaraivarit

Kaikki tietää, että vauvojen kanssa eletään vaiheesta toiseen. Aina kun luulet tuntevasi vauvan ja keksineeksi keinot itkuun, tulee varmasti uusi vaihe sekoittamaan pakkaa ja kaikki opettelu alkaa taas alusta. Kuulostaako tutulta? 

Vauvamme täyttäessä 8 viikkoa, koko edeltävä yö oli aivan kamalaa. Samaa on jatkunut nyt useamman päivän. Törmäsin Imetyksen tuen sivuilla rintaraivareihin. Bingo! Mutta miksi kahden kuukauden ikäinen vauva raivaroi?

Jo pieni vauva osaa imeä rintaa, sillä imeminen on refleksi. Parin kuukauden iässä imeminen kuitenkin muuttuu refleksistä tahdonalaiseksi ja aiheuttaa rintaraivareita. Vauva ikäänkuin opettelee syömään uudestaan ja keskittyy siihen eri tavalla. Se voi tuntua erilaiselta ja ärsyttää. Loogista. Muistan nyt vaiheen myös esikoisen ajalta, mutta en muista sen iskeneen näin rajusti. 

Samaan aikaan meitä on lähestymässä 9 viikon tiheä imu, jolloin vauva asuu rinnalla tilatakseen itselle lisää maitoa. Itse asiassa luulen, että tänään meillä on ollut jo tiheää imua tässä 2kk rintaraivareiden lisänä. Monta ”ihanaa” juttua siis yhtä aikaa. Voi, miksi vauvan elämän alku onkin välillä niin haastavaa?

Tietäisittepä, kuinka monta kertaa olen ollut lopettamassa imetyksen viimeisten päivien aikana? Meinaa välillä väsyttää tämä tissien kanssa taistelu. Kuinka helpolta ratkaisulta nyt tuntuisi kaivaa pullo kaapista ja syöttää vauva jatkossa vain sillä. Onneksi tiedän esikoisen ajalta jo sen, että vaiheita tosiaan tulee ja menee, eikä mikään vaihe kestä kauaa. Tänään olen aivan loppu tähän imetykseen, ensi viikolla se voi sujua jo paremmin. Sen voimin koitan nyt jaksaa näiden päivien yli, sisimmässäni kun kuitenkin tiedän haluavani imettää vielä pitkään <3

Kuinka eri vaiheet on näkyneet teidän vauvoissa ja oletteko kokeneet vastaavaa toivottomuutta? :)


<3 Heini

perjantai 25. syyskuuta 2020

Sisustusvalinnat

Välillä täällä blogissani on vilahdellut raksajuttuja. Meillä on siis rakenteilla 148 neliöinen omakotitalo, ja nyt ollaan päästy jo niin pitkälle, että meidän on täytynyt tehdä kaikki pintavalinnat. Tällä viikolla olemme kiertäneet kauppoja aivan liikaa, viimeisiä valintoja varmistellen, mutta nyt olemme vihdoin päättäneet kaikki pinnat! Mikä helpotus!

Kalusteet tilasimme jo muutama viikko sitten. Kaikki kalusteemme makuuhuoneen vaatekaappeja lukuunottamatta tulee Puustellilta. Taidan tehdä ensi viikolla oman postauksen kalusteista ja esitellä valintamme. Kerron kuitenkin, että päävärinä niin keittiön kuin kodarinkin kalusteissa on mattavalkoinen ja vaalea tammi. 

Myös lattiamateriaaleiksi valitsimme lämpimiä sävyjä. Kylmät sävyt ovat meillä nyt menneen talven lumia ja haluamme lämpöä! Niinpä siis seinien väritkin ovat lämpimiä sävyjä. 

Alkuun aioimme maalata seinät valkoisella ja vain tehostevärillä jotkin seinät. Taloomme kuitenkin tulee niin iso, avoin olohuone ja keittiö-ruokailutila, niin valkoinen alkoi tuntua tylsältä ja jopa vähän kolkolta. Ystäväni rohkaisemana päätin, että uskallamme laittaa väriä seiniin ihan rohkeasti. Niinpä maalaamme keittiön, ruokailutilan, olohuoneen, eteisen ja aulan kaikki Tikkurilan sävyllä Piazza - vaalean harmaa, joka kuitenkin taittaa lämpimään. Toivottavasti tullaan olemaan tyytyväisiä tähän päätökseen. 

Kodinhoitohuoneen maalaamme paremmin vesiroiskeita kestävällä luja-maalilla, joten sinne oli sama valita oma sävynsä. Päädyimme Tikkurilan Mulperiin, joka menee jo vaalean beigen sävyiseksi. Näkyvää seinäpintaa ei kodarissa ole paljoa, joten pieni pilkahdus Mulperia tuo toivottavasti mukavasti lämpöä tilaan. 

Lastenhuoneet ja oman makuuhuoneemme maalaamme Tikkurilan valkoisella, mutta kaikkiin tulee yksi tehosteseinä eri värillä. Fiinun huoneen tehosteseinä tulee aivan ihanalla Tikkurilan Neito-sävyllä. Eemin huone Tikkurilan Serpentiinillä. Oma huoneemme poikkeaa tästä muun talon lämpimästä sävymaailmasta, kun tehosteseinäksi tulee Tikkurilan Petrooli. 

Vessat maalaamme ihan vain Tikkurilan valkoisella, sillä tehosteseinä molempiin tulee puusta, joka tuo tilaan tarpeeksi lämpöä. Tv-huone saa väriä joka seinään. Todennäköisesti päädymme vähän tummempaan beigen sävyyn, Tikkurilan Linna.

Lattiat esittelen teille, kunhan ne asennetaan ja seinistäkin otan kuvia kunhan ne on maalattu. En malta odottaa, että kaikki tulee valmiiksi!! 


<3 Heini


tiistai 15. syyskuuta 2020

Vauvalle nimi

Niin on se valtava päätös taas tehty ja vauvalle nimi annettu. On jotenkin iso vastuu päättää toisen nimestä, joka vaikuttaa lapsen loppuelämään. Toki olettaen, ettei hän itse aikuisena nimeään vaihda. 

Nimen keksiminen oli tällä kertaa paljon vaikeampaa. Minusta tuntuu, että pojille on paljon vähemmän nimiä kuin tytöille, en sitten tiedä onko asia oikeasti niin. Haastetta tuo myös työni päiväkodissa. Sillä olen hoitanut satoja lapsia, enkä voi kuvitella antavani hoitolapsen nimeä omalleni. Sitten nimiä karsii vielä kaverien ja sukulaisten lapset. En osaisi antaa samaa nimeä kuin muilla. 

Onko teillä ollut lapselle nimi valmiina jo raskausaikana ja onko se pysynyt samana? Meillä esikoisen etunimi oli tiedossa jo vuosia, mutta muut nimet muuttuivat syntymän jälkeen. Tällä kertaa vauvan etunimi, jonka olimme päättäneet ennen syntymää,  ei pysynyt samana. Nimeä pohdimmekin ihan viime hetkille asti. Nyt ollaan kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä, joten jospa nimen kantajakin on myöhemmin tyytyväinen nimeensä. Meidän pikkuisen tuntee tästä lähin nimellä Eemi <3

Hullaannuin muuten vähän ristiäisiä valmistellessa ja tilasin meille kaikille kotimaiselta Fmamilta yhteensopivat asusteet; pojille rusetit ja minulle ja esikoiselle hiuspinnit. Aivan ihania!


<3 Heini

torstai 10. syyskuuta 2020

Vauvamme mahavaivat ja koliikki


Vauvamme täytti kuukauden, eli olemme nyt tovin saaneet häneen jo tutustua. Nyt ajattelin tänne avautua, ja samalla pysähtyä itsekin pohtimaan, että millainen kuukausi meillä on ollut ja millainen vauva meillä on. Kaksi sanaa kuvaa kuukauttamme ehkä parhaiten: mahavaivat ja koliikki. 

Vauva on esikoiseen verrattuna ollut jopa helppo, mutta vaikeuksia meillä riittää silti. Kaikilla vauvoilla mahavaivoja on jonkin verran, mutta meillä niitä on todella paljon. Muutama viikko sitten pienen uloste muuttui verilimaksi, jolloin lääkärin ohjeistuksella päädyin maidottomalle ruokavaliolle, sillä imetän. Esikoisella oli suolisto-oireinen maitoallergia, joten tämä kortti nyt käännetään ja kokeillaan. 

Viime viikolla kävin tarkistuttamassa vauvan kielijänteen siihen erikoistuneella lääkärillä ja kielijänne päädyttiin leikkaamaan. Tiesin, että riski on olemassa kun esikoiseltakin täytyi operoida sekä huuli että kieli. Nyt on sitten tuokin selvitetty ja hoidettu ja ehkäpä se hieman voisi tuoda helpotusta mahavaivoihin myös. Ehkä voisin kirjoittaa näistä kireistä jänteistä  kokonaan oman postauksensa :)

Mahavaivojen lisäksi meillä taitaa olla jonkinasteinen koliikki. Vauva nimittäin huutaa iltaisin viitisen tuntia joka ilta samaan aikaan, ja tuo itku ei selkeästi ole mahasta lähtöisin. Siihen itkuun ei vain löydy syytä eikä helpotusta. Parina päivänä huuto on nyt ollut kokopäiväistä mutta yleensä iltapainotteista. Yöt vauva onneksi nukkuu ihan ok, ennen aamuyön ähinöitä. Tuo koliikki on silti todella raastavaa. Se on ikävää myös esikoiselle joka stressaantuu vauvan itkiessä paljon. Jospa tämä ei kestäisi kovin montaa kuukautta. Onko kellään muuten kokemusta, onko koliikkikeinu oikeasti hintansa arvoinen? 

Muuten vauva on ollut tyytyväinen. Hän nukkuu hyvin kaukalossa ja ulkona vaunuissa. Sisällä nukkuminen on päivällä haastavaa ja se onnistuu lähinnä vain sylissä. Vertaan kuitenkin vauvaa koko ajan isosiskoonsa, jolla oli refluksi ja joka oli aina vain sylissä niin hereillä kuin nukkuessa. Tämän uuden tulokkaan voin laskea hetkeksi sitteriin eikä hän ala heti huutamaan. Voin myös pysäyttää ulkona rattaat eikä hän herää siihen. Sisälle tullessa hänet voi usein nostaa kaukalosta vaunuihin jatkamaan unia. Tuntuu aika luksukselta! Jaksan myös paremmin illan koliikki itkut, jos päivän aikana itkua on muuten ollut vain vähän. Esikoisen kanssa kun sitä itkua joutui kuuntelemaan 24/7. 

Huomaan siis usein vastaavani ihmisille, että meillä on helppo vauva. No ei se aivan helpoimmasta päästä taida olla, mutta kyllä tässä pärjäillään. Onneksi tiedän, että nämä alun haastavuudet kuuluu asiaan, vauvan suolisto kehittyy koko ajan ja kun tottuu elämään niin itkuisuus vähenee. Nyt täytyy muistaa nauttia niistä hyvistä hetkistä ja pysähtyä muutenkin vauvan äärelle ja unohtaa muut turhat kiireet <3 

Kiinnostaisiko teitä tietää miten olen pärjännyt kahden lapsen kanssa kotona ja kuinka esikoinen on ottanut pikkuveljensä vastaan? Voisin kirjoitella näistä jutuista lisää.



<3 Heini

maanantai 31. elokuuta 2020

Uuden vauvan uusi sänky



 * Saatu alennusta näkyvyyttä vastaan / AVA Room

Pinnasänky. Esikoisen kohdalla ajattelin, että sellainen on vain oltava. Mutta nopeasti tuo suo osoittautui yhtä syväksi kuin kaikki lapsen hankintoihin liittyvä. On laskettavaa laitaa, irroitettavaa laitaa, pyöreää pinnaa, kulmikasta pinnaa, umpinaisia ja avonaisia päätyjä jne. Eihän sitä tiennyt sitten ollenkaan, mikä ominaisuus itselle olisi tärkeä. 

Jo tuolloin ihastuin tähän AVA Roomin t ä y d e l l i s e e n pinnasänkyyn. Päädyimme kuitenkin hankkimaan edullisen käytetyn sängyn. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta nyt kokemuksen myötä kriteerini ovat muuttuneet! Esikoisemme nukkuu vielä pinnasängyssä ja täten pääsin (onnekseni) ostamaan vauvalle uuden sängyn. Ja minunhan oli saatava AVA Roomin pinnasänky! 

Tästä sängystä löytyy kaikki, mitä tarvitsen. Tärkeimpänä irroitettava laita. Käytämme sänkyä sivuvaununa. Esikoisen sängyssä ei irroitettavaa laitaa ollut ja muistan kokeneeni työlääksi vauvan nostamisen sänkyyn aina imetyksen päätteeksi yöllä. Nyt se on helppoa, kun välissä ei ole laitaa. Näin vauva tulee myös pidettyä omassa sängyssä, mikä onkin tosi hyvä, sillä esikoisemme nukkuu vielä usein vieressämme ja sängyssä on ahdasta. Tässä pinniksessä on umpinaiset päädyt, mitkä koen parempana kuin avonaiset. Vauvalle saa näin esim. ovelta kajastavalle valolle suojaa. Sängyn pohjan voi säätää juuri sille tasolle kuin haluaa, mikä on etu etenkin kun sänkyä haluaa käyttää sivuvaununa. Pohjalle voi siis porata reiät juuri oikeaan kohtaan. Sänky on todella painava ja tukeva, hyvin laadukkaan ja kestävän oloinen. Se kuitenkin liikkuu ketterästi pyörien avulla, jotka lukittuna pitävät sen tukevasti paikallaan. Sänky on muuten hieman standardikokoista pinnasänkyä pienempi, ja onkin omaan silmääni heti siromman näköinen. Se tulee sopimaan uuteen taloomme paremmin kuin vanha pinnis. Sängyn ehdoton etu tietenkin on myös sen kaunis ulkonäkö ja plussaa se saa vielä kotimaisuudesta. 

Sänky on todella pitkäikäinen ja sitä voi käyttää vielä taaperosänkynä, kun pohjan laskee alas. Tätä silmällä pitäen ostin patjan lisäksi petauspatjan paksuutta tuomaan ja froteesuojan suojaamaan patjan vahingoilta.  Aioin itse asiassa ottaa sängyn käyttöön taaperosängyksi jo nyt esikoiselleni, mutta luovuin ajatuksesta, kun kiinnyin siihen sivuvaununa liikaa. Saa esikoinen nyt oman sänkynsä ja vauva pitää tämän pinnasängyn.  

Onhan tämä sänky arvokkaampi kuin monet muut pinnasängyt, mutta mielelläni tähän kotimaiseen ihanuuteen panostin. Ja neljän viikon kokemuksella panostaisin uudelleenkin <3


<3 Heini

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Pieni leijonapoikamme on syntynyt

Ehkä joku on jo osannutkin päätellä hiljaiselostani, että meidän pikku prinssi on vihdoin syntynyt ja pitkä odotuksemme on palkittu <3

Hän syntyi raskausviikolla 39+4, eli laskettuun päivään asti ei ihan mennyt, mutta silti kerkesin toivoni menettää jo useasti. Esikoinen kun syntyi 39+0 ja tästä raskaudesta tilanne oli ”kypsä” jo paljon aiemmin. Ja kun kaikki merkit, joista kuvittelisi synnytyksen olevan lähellä, täyttyivät jo viikkoja aiemmin, niin kyllä viimeiset päivät tuntuivat siltä, ettei tämä poika taida syntyä ollenkaan. 

Mutta niin vain tuona aamuna heräsin ja huomasin, että supistukset ovat alkaneet ja tiesin, että nyt on se päivä. Synnytykseni oli nopea, kuten oli odotettavissakin, ja synnytyksen loppu meni syöksyllä, mitä oli myös tiedetty hieman odottaa. Joten onneksi menin sairaalaan heti ajoissa. Synnytykseni kesto oli 4h20min ja ponnistusvaihe minuutin. Tällä kertaa pää oli jo puoliksi syntynyt kätilön tullessa paikalle ja avustava kätilö ei paikalle ehtinytkään. Pienellä pojallamme oli sittenkin hurja kiire maailmaan <3 

Kotiuduimme vauvan kanssa 12 tunnin iässä, mikä oli meille juuri oikea päätös. Ensimmäiset päivät olemme viettäneet nyt tutustellen toisiimme. Muutos on ollut iso kaikille, mutta etenkin 1,5-vuotiaalle esikoisellemme. Nyt hän alkaa olla jo tottunut uuteen arkeen, eikä vauvan itkukaan enää nii pelota. Itse koitan parhaani mukaan toipua synnytyksestä olemattomien yöunien avulla. Vauva on hyvä nukkumaan päivisin, mutta öisin valvottaa. Onneksi mieheni jää pian isyysvapaille, jolloin hän voi auttaa myös yöhoidossa.

Täällä siis elelemme vauvakuplassa, joten päivitän blogia nyt siihen tahtiin kuin hyvältä tuntuu. Nyt jatkan vauvan tuoksuttelua, on tämä vaan niin ihanaa <3


<3 Heini


torstai 23. heinäkuuta 2020

Kuinka selviän kahden lapsen kanssa?


Alan olla ihan raskauteni loppusuoralla. Vauvan syntymää odottaa maailman eniten, mutta samaan aikaan uutta arkea kohtaan on alkanut muodostua pelkoja. Osaksi pelot tulevat varmasti siitä, että olen tällä hetkellä aivan järjettömän väsynyt, enkä jaksa oikeastaan enää mitään. Sitä on väkisin alkanut miettimään, kuinka minä pärjään sitten, kun puolitoistavuotiaani lisäksi täällä on myös vauva! 

Olen myös havahtunut siihen, että pian minulla ei ole enää mahdollisuutta olla vain esikoiseni äiti. Hänen elämänsä tulee muuttumaan peruuttamattomasti, eikä se varmasti aluksi ole helppoa meille kenellekään. Nyt haluaisinkin viettää nämä viimeiset päivät esikoiseni kanssa sellaisessa rakkauskuplassa, joka kantaisi meidät sitten uuteen arkeen sulavasti. Haluaisin antaa jokaisen ajatuksen ja hengenvetoni nyt esikoiselle, sillä kohta en ole enää 110% vain hänen äiti. Ja sekin on ihan ok, sitähän tässä on odotettukin, mutta onhan tämä haikeaa! Nyt sen vasta ymmärtää.

Samaan aikaan sitä odottaa vauvaa syntyväksi ihan älyttömästi. Mutta kyllä se pelottaa eri tavalla kuin viimeksi. Nyt en pysty vaipumaan samanlaiseen vauvakuplaan ja tutustumaan vauvaan ja hänen äitinä oloon rauhassa, vaan nyt minun on pyöritettävä arkea, ulkoiltava, laitettava ruokaa ja leikittävä esikoisen kanssa samalla. Tämä vaatii varmasti ihan hurjasti opettelemista. Yhdeksi keinoksi olen suunnitellut imetyskoria esikoiselle, mutta se on vielä toteuttamatta. Kirjoitan siitä sitten ehdottomasti tänne, kun saan korin tehtyä.  

En siltikään malta odottaa, että pääsen näkemään millainen pikkuveikka tuolta mahasta ulos putkahtaakaan isosiskon ja vanhempien elämää mullistamaan. Raskauden perusteella ainakin arvailisin, että hän on paljon rauhallisempi kuin siskonsa eikä hikkaa mitenkään niin usein. Mutta saa nähdä olenko oikeassa. Ja maailman eniten odotan sitä, miltä vauva näyttää! Muistuttaako hän siskoaan vai onko ihan eri näköinen, onko hänellä hiuksia ja katseleeko hän maailmaa heti terävänä niinkuin siskonsa? Hän on varmasti aivan omanlaisensa, kunhan vain pääsemme tutustumaan häneen <3

Oletteko te jännittäneet uutta arkea ja kuinka olette selvinneet useamman pienen lapsen kanssa? Kuulisin mielelläni kaikki hyväksi todetut vinkit ja neuvot. Aina auttaa tietää, ettei ole ajatusten kanssa yksin.


<3 Heini

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Onko puolitoistavuotiaamme ikätasonsa mukaisesti kehittynyt?




Meidän Fiinu on tänään puolitoistavuotias. Ihan käsittämätöntä! Mihin tämä aika oikein menee? 

Aloin pohtimaan, että millainen puolitoistavuotias meillä sitten asuu?  Ainakin hyvin eläväinen, temperamenttinen, tarkkaavainen, herkkä, empaattinen, tavallinen ihana taapero. Mutta mitä hän osaa, onko hän kuten muutkin ikäisensä?

Meidän puolitoistavuotias ei nuku taaperosängyssä, eikä käy potalla kuin vaatteet päällä. Hän ei edelleenkään nuku täysiä öitä heräämättä, eikä edes koko yötä omassa sängyssä. Kaiken lisäksi hänellä on edelleen tutti nukahtaessaan käytössä. Nämä kaikki ovat jossain vaiheessa olleet tavoitteitani, joihin olen halunnut Fiinun kanssa päästä ennen kuin hän on puolitoistavuotias. Miksi? Miksi edes asettaa tällaisia tavotteita?

Olen jossain vaiheessa onneksi huomannut itsekin, ettei Fiinusta tarvi pakottaa kasvamaan liian isoa liian aikaisin. Häntä ei voi pakottaa potalle, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Häntä ei voi laittaa taaperosänkyyn, sillä hän ei osaa siinä vielä varoa pudotusta. Ja muutenkin, pinnasänky on tutkitusti lapselle turvaa tuova ympäristö niin miksi nyt kiirehtisin, kun Fiinun ei vielä ole mikään pakko olla niin iso. Puolitoistavuotias on oikeasti vielä todella pieni, sen koitan muistaa itsekin! Odotellaan siis rauhassa herkkyyskautta ja sopivaa hetkeä näille muutoksille.

Vaikka tutti vielä käytössä onkin, olen ylpeä siitä, että Fiinu käyttää sitä vain nukahtaessaan eikä muuten. Olemme myös päässeet eroon unimaidosta ja Fiinu on viimein alkanut nukahtamaan itse omaan sänkyyn, kunhan istun vieressä. Nämä ovat todella isoja asioita meille. Fiinu osaa juoda myös tavallisesta mukista ja syö itse ruokansa syöttämättä. Hän osaa kertoa kun haluaa nukkumaan tai hänellä on nälkä tai jano. Hän osaa hyppiä tasajalkaa ja on muutenkin motorisesti kehittynyt. Hän oppii uusia sanoja jatkuvasti. Hän on luonteeltaan älyttömän kipakka ja temperamenttinen, meillä on päällä todella kova ”minä itse” -vaihe ja uhmakin alkanut nostamaan päätään. Silti Fiinu on pohjimmiltaan hyvin herkkä, empaattinen ja kiltti lapsi. Meidän oma, maailman rakkain ja täydellisin, jolla on varmasti juuri sopivasti ikätasolleen sopivia taitoja. 

Miksi siis asetan edes tavotteita, kun lapset kehittyvät kuitenkin kaikki omaa vauhtiaan ja se on ihan normaalia? Se on tämä äitien julma maailma. Kilpailuasetelma keskenään. Kuka oppii mitäkin ensimmäisenä. Miksi ei saisi olla ylpeä lapsensa uudesta taidosta, vaikka hän oppisikin sen ns. normaalia myöhemmin? Tuntuu, että oman lapsen on opittava asiat ensimmäisenä ja jos taito tulee ns. myöhässä, ei siitä kehtaa ääneen edes sanoa... en sano, että itse toimisin näin, en tunnista näitä piirteitä itsestäni, mutta tunnistan sen yleiseksi tässä äitien maailmassa! Ja on sitä itsekin aivan liian paljon verrannut omaa lasta muihin saman ikäisiin lapsiin ja miettinyt, miksi meillä ei vielä osata jotain mitä joku toinen osaa. Sen ei pitäisi mennä niin ja sen olen kyllä oppinut näiden puolentoista vuoden aikana. Jos jonkun asian osaan ottaa rennommin seuraavan lapsen kohdalla, niin se on varmasti tämä! Puolitoistavuotiaat voivat olla hyvin eritasoisia keskenään, mutta yleensä aina toisella joku toinen taito/valmius on vahvempi kuin toisella. Emme me aikuisetkaan osaa samoja asioita toistemme kanssa, miksi siis lapsen pitäisi?

Vastatakseni siis omaan kysymykseeni siitä, millainen puolitoistavuotias meillä asuu, sanoisin, että hyvin tavallinen, ikätasonsa mukaan kehittynyt, ihana lapsi! Lapsi joka kehittyy ja oppii uutta joka päivä, juuri niin kuin kuuluukin. Ja mitä sitten, vaikka hän kehittyisikin eri tahtiin kuin muut? Ei se tekisi minusta huonompaa äitiä eikä lapsestani vähemmän rakasta. Annetaan lastemme siis olla yksilöitä <3

Oletteko te törmänneet vastaavaan lasten kehityksen vertailuun äitien kesken? 




<3 Heini

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Esittelyssä äitiyspakkaus 2020





En varmasti ole ainoa, joka on joutunut tosissaan pohtimaan, valitseeko äitiysavustuksen rahana vai pakkauksena?! Siksi ajattelin jakaa ajatuksiani tämän vuoden 2020 pakkauksesta tänne, jos se jonkun valintaa helpottaisi :) 

Esikoisen kohdalla minulle oli itsestään selvyys, että pakkaus tulee totta kai. Jotenkin se tuntui todella tärkeältä ja perinteisiin kuuluvalta. Tällä kertaa jouduin kuitenkin miettimään enemmän. Mietin, onko pakkaukselle tarvetta, kun niin moni tarvike/vaate löytyy jo esikoisen ajalta ja hänen pakkauksestaan. Kuitenkin pakkauksen sijasta saatava raha on mielestäni aika pieni (siihen nähden, mitä kaikkea pakkaus sisältää), ja se summa uppoaisi minulla aivan liian näkymättömiin. Siitä ei jäisi mitään konkreettista muistoa meille.

Pohdintani ratkesi, kun tämän vuoden pakkaus julkaistiin. Päätin ottaa pakkauksen, joka on mielestäni tosi kiva ja muutenkin hyvin poikamainen. Mikäli odottaisin tyttöä, en varmastikaan pakkaukseen olisi ainakaan tällä kertaa päätynyt. En ehkä, vaikka olisin odottanut nyt esikoistani. Sen verran opin esikoisen ajalta, että vaikka kuinka kuvittelin käyttäväni hänelle neutraaleja vaatteita niin päädyin aina pukemaan hänet vaaleanpunaisiin. Nyt olen tosiaan hypistellyt tätä pakkausta muutaman viikon ja olen edelleen tyytyväinen valintaani. Pakkaus on mielestäni paljon kivempi kuin vuoden 2018 pakkaus, joka tytölläni on.


Ehdottomat lempparini pakkauksessa ovat ihana makuupussi ja toppahaalari. Todella suloiset kuosit. Esikoiseni pakkauksesta toppahaalari jäi kokonaan käyttämättä, sillä ensimmäisenä talvena se oli aivan järjettömän iso hänelle ja toisena talvena ostin jo kunnon talvihaalarin, jossa on hyvät tekniset ominaisuudet, sillä tyttö konttasi ja käveli talven jo itse. Nyt kuitenkin uskon haalarin pääsevän käyttöön, sillä poika syntyy heinä-elokuussa ja on pääsiassa vaunuissa koko ensi talven. Haalari on hänelle varmasti myös sopivamman kokoinen. 

Pakkauksen vaatteet vaikuttavat hyviltä ja laadukkailta ja kaikkein eniten tykkään siitä, kuinka värimaailma on tällä kertaa mietitty ja vaatteista saa ihania asukokonaisuuksia. Värit ovat neutraaleja, eivätkä sateenkaaren värisiä kuten monissa aiemmissa pakkauksissa (ei niissäkään vikaa ole, mutta aivan liian kaukana omasta tyylistäni). Tässä alla muutamia ihania asuyhdistelmiä. 



Jos olet ottamassa pakkausta ensi kertaa, pidä mielessä, että pakkauksen vaatteet ovat oikeasti tosi ISOJA! Tosi usein vauvaryhmissä olen törmännyt kommentteihin, että ”en ajatellut ostaa vauvalle paljoa vaatetta, kun otetaan se äitiyspakkaus”. Pakkauksen vaatteilla ei kuitenkaan mielestäni pääse edes alkuun, mikäli et saa todella isoa vauvaa. Suurin osa pakkauksen vaatteista onkin kokoa 68/74 ja yleensä vielä reilua sellaista. 50/56 vaatteita oli kolme bodya, kolmet housut ja potkuhousut, mutta nämäkin mitoitukseltaan mielestäni vähän reilua. Varaudu siis ostamaan pieniä vaatteita, vaikka otatkin pakkauksen. Nämä alla olevat vaatteet siis olivat pienintä kokoa.


Tykkään siitä, että pakkauksessa tulee mukana vauvalle täkki, petivaatteet ja patjansuojus, sekä pyyhe. Nämä ovat edelleen käytössä esikoisellani, joten olisin muuten joutunut hankkimaan uudet. Pussilakanan tosin hankin mieluisemman varmasti. Myös viltti on kiva ja sitä tulee varmasti käytettyä esim. kaukalossa alkusyksystä. Unikaverista en niin välittänyt (sateenkaarivärinen), mutta eihän se minua varten olekaan! 

Lisäksi pakkauksessa on sitten vielä hyödyllinen pussukka, joka sisältää mm. kuumemittarin, vedenlämpömittarin ja kynsisakset, jotka olivat tosi hyviä ja tarpeellisia esikoisen pakkauksessa. Tällä kertaa emme olisi tarvinneet toisia, kun nyt meiltä löytyy jo yhdet, mutta eivätköhän nuokin käyttöön pääse. Pussista löytyy myös kuukautissuojia, kortsuja ja liukuvoidetta, sekä kesto-liivinsuojukset. Kiva lisä pakkauksessa oli Aarre kidin body ja jatkopala siihen, jolla saa kasvatettua bodyn käyttöikää. Tämän pitäis käydä myös moniin muihin bodeihin. Lisäksi pakkauksessa oli oikea yöpuku, jolle varmasti on käyttöä. Esikoisen pakkauksessa oli unipussi, jonka kanssa en ikinä päässyt sinuiksi.



Äitiyspakkaus on siis mielestäni todella kattava ja hyödyllinen ja etenkin esikoista odottavalle siitä löytyy iso osa tarvittavista hankinnoista. Kannattaa siis käydä tavara tavaralta pakkaus läpi ennen omaa tilauspäätöstä ja miettiä, pääseekö pakkaus teillä oikeasti käyttöön vai jääkö lähes kaikki vaatteista ja tavaroista lojumaan kaapin perälle turhina. Jos päädyt ottamaan pakkauksen, siitä jää varmasti ihana muisto lapselle tulevaisuuteen. Me ollaan kerätty esikoisen pieniä vaatteita ja ensimmäisiä tärkeitä tavaroita hänen pakkaukseensa muistoksi <3

Oletteko te valinneet äitiyspakkauksen vai rahan, ja mikä vaikutti valintaanne?



<3 Heini


maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tontista tuli raksa


Vihdoin se päivä koitti, nimittäin tulevan kotimme pystytyspäivä! Tästä on jo muutama viikko, mutta nyt hehkutan tännekin, kun kerrankin ehdin :)

149-neliöinen kotimme rakentui siis kahdeksasta elementistä. Hurjaa, että pystytyspäivän aamuna tontillamme oli vain iso paketti elementtejä ja kattotuolit. Muutamassa tunnissa tontillemme nousi kokonainen talo. Nyt meillä on raksa, emme voi puhua enää tontista. Nyt tämä rakentaminen on ihan totista totta! Viimeistään tässä vaiheessa sitä hahmottaa, millainen kodista on tulossa ja miten se asettuu tontille. 

Kastellin miehet hoitivat pystytykseen hyvin. Muutama ikkuna ja ulkoverhoilulauta saivat vaurioita, mutta työmiehet hoitivat reklamaation niistä ja tilalle tulee uusia osia. Nyt talomme on saanut jo peltikatteen päälle ja tällä viikolla tehdään LVI-töitä. Ensi viikolla sitten viimein lattian valuu! Pikkuhiljaa saan kyllä alkaa miettimään kotimme lattia ja seinämaalivalintoja. Siitä tuleekin rankkaa, sillä olen älyttömän huono tekemään päätöksiä.

Tänään tontillemme tuodaan tallipaketti, jonka otimme pre-cut toimituksena Kastellilta. Mieheni olisi tarkoitus rakentaa talli itse. Saa nähdä mitä siitä tulee, meillä kun ei ole rakentamisesta mitään kokemusta. Saatte kuulla kesän mittaan, pysyimmekö suunnitelmissa vai palkkasimmeko apua.





<3 Heini

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Ainun kotimaiset vauvanhoitotuotteet + arvonta Instagramissa

* Kaupallisessa yhteistyössä Ainun ja Perhekuplan kanssa.


Ovatko Ainun tuotteet teille tuttuja? 

Itse olen jo esikoisen aikana tutustunut moniin Ainun tuotteisiin ja meillä on tänä aikana ollut käytössä mm. Ainun tutteja, tuttipulloja ja pumpulipuikkoja. Tietenkin esikoiselta löytyy myös perinteinen Ainu-pupu, itseasiassa kaksikin. Nyt sain tulevalle vauvalle Ainulta testiin myös useita minulle ihan uusia tuotteita, enkä malta odottaa, että pääsen ottamaan ne käyttöön vauvan synnyttyä. 


Pesuvaahto & shampoo -purkin otimme ennakkoon testiin esikoisen kanssa jo nyt, sillä näin kesäaikaan on käytävä päivittäin pesulla pesemässä aurinkorasva, hiekka ja hiki pois iholta ja hiuksista. Tähän ei usein riitä ihan vesipesu. Ollaankin tykätty tästä pesuvaahdosta kovasti eikä se ole kirvellyt silmiä. Tuote lupaakin pesuhetken ilman kyyneliä. Lisäksi se on muuten kotimainen, täysin hajusteeton, vegaaninen ja väriaineeton!  

Olen viime aikoina kuullut todella paljon suosituksia myös Ainun sinkkivoiteesta ja odotankin, että pääsen sitä kokeilemaan vauvalle. Esikoiselle meillä oli eri merkkistä sinkkivoidetta ja se ei sopinut hänelle ollenkaan. Tämän on kuitenkin kehuttu ainakin olevan hyvää eikä sen pitäisi kirvellä. Kokeilemme siis. 

Minulla on nyt käynnissä tällaisen Ainu-paketin arvonta Instagramin puolella @heiblondi, johon kannattaa käydä osallistumassa, jos tuotteet kiinnostavat. Paketin saa valita itse tyttö- tai poikavärissä.



<3 Heini 






tiistai 23. kesäkuuta 2020

Potkut juuri ennen äitiyslomaa



Tänään en jaksaisi olla äiti. Tänään haluaisin vaan heittäytyä raskaushormonieni kanssa (tai mieluiten ilman niitä) yksin sänkyyn vollottamaan päiväksi. Joskus elämä heittää kerralla nurin ja kaikki kaatuu hetkessä niskaan... Tässä siis tarina päivästäni. Tästä päivästä, johon heräsin niinkuin kaikkiin tavallisiin päiviin, onnellisen tiedottomana siitä, että parin tunnin päästä seison irtisanomisilmoitus kourassani - minut on irtisanottu!

Blogiani seuranneet tiedättekin, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana. Minulla on vakituinen työsuhde päiväkotiyksikköön, joka nyt koronakevään ja yt-neuvotteluiden seurauksena on päätetty sulkea. Olen ollut tietoinen tästä tilanteesta koko kesäkuun, mutta asian ei pitänyt liittyä minuun.

Äitiyslomani alkaa viikon päästä ja lähiesimieheni kertoikin minulle jo aiemmin, ettei minun tarvitse hakea muiden yksikköjen avoimia paikkoja (jotka nyt on jo jaettu), sillä irtisanominen ei koske minua. Viikko sitten yt-neuvottelut päättyivät, jolloin esimieheni vielä varmisti minulle, ettei irtisanominen koske minua, sillä ehdin jäädä äitiyslomalle. Olen siis saanut viikon tässä elää onnellisen huojentuneena.

Tänä aamuna istuin tyttöni kanssa aamupalalla, kun sain soiton ylemmältä esimieheltä: ”Aloin kysymään, oletko tietoinen tästä meidän irtisanomistilaisuudesta, kun et ole tullut paikalle”. Että mitä? Millähän tavalla tää tilaisuus koskee minua? - mietin. Ja ei. En todellakaan ollut tilaisuudesta tietoinen.

Järjestin itseni paikalle, jossa minut laitettiin allekirjoittamaan kaksi irtisanomiseen liittyvää paperia. Kerroin minulle annetusta väärästä infosta ja kuinka puun takaa tämä koko asia minulle nyt tulee. Kertoivat tarkistaneensa omalta lakimieheltä, että mikäli irtisanominen tehdään juuri tänä päivänä, saavat he sen vielä tehdä. Voitte kuvitella, kuinka sykkeeni nousi raivosta ja sisälläni rauhallisena pysynyt hormonihirviö meinasi puskea silmistä kyyneleinä ulos. Tämä tieto muuttaa meidän lähitulevaisuuden ja seuraavat vuodet täysin! Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Kuinka näin voidaan toimia minua kohtaan?

Paikalla ollut mies kertoi myös oikein lohduttavasti kuinka heillä on 9kk takaisinottovelvollisuus, kun haen muista yksiköistä töitä. No mitenhän helvetissä tuon kuuluisi lohduttaa minua? Olen äitiyslomalla ja tuo velvollisuus on päättynyt kun olen palaamassa töihin. Pitäkää velvollisuutenne!

Tilanteesta erikoisenhan tekee se, että irtisanomiseni astuu voimaan vasta kuukausi sen jälkeen kun olen jo jäänyt äitiyslomalle, minkä en tiennyt voivan olla mahdollista, sillä perhevapailla olevia ei saa irtisanoa. Eikä kai tiennyt lähiesimiehenikään, minkä vuoksi hän on minulle virheellistä tietoa tästä tilanteesta antanut. En missään nimessä voi, enkä aio siis syyttää häntä siitä, miten ylempi johto on nyt päättänyt tilanteessani toimia. Otin liittoon yhteyttä ja aion kyllä varmistaa viimeiseen asti, että tilanteen voi oikeasti laillisesti hoitaa näin. Vaikka en uskokaan saavani tilanteeseen mitään oikaisua, on minun pakko yrittää. Sen verran erikoinen tämä tilanne on! Mutta kyllähän nämä isot firmat niin polkee työntekijöitä niin halutessaan, ja heillä omat lakimiehet takana, joten mahtaa olla mun peli pelattu! 

Tämän tilanteen seurauksena menetän 3 kuukauden palkan äitiyslomani alusta. Saan sentään ensimmäisen kuukauden, lohdullista, eikö! Palkka olisi ollut todella tarpeen, sillä tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla ja saan vain minimisairaspäivärahaa. Minulla ei myöskään ole työpaikkaa mihin palata tulevaisuudessa. Eikä minulle kerry lomia äitiyslomalla. Olin halunnut olla tämän toisen lapsen saatuani vähän pidempään kotona, mutta nyt tilanne hankaloituu senkin osalta kovasti. On ihan eri asia ilmoittaa itse päivämäärä työnantajalle milloin palaa hoitovapaalta, entä hakea uusia töitä, jolloin töihin on mentävä silloin kuin työ alkaa. Ja eipä muuten tarvitse edes haaveilla uusista lainoista tai rahoituksista, auton vaihdosta yms. sillä minulla ei ole osoittaa olevani työsuhteessa enää mihinkään. Juuri nyt tuntuu, että koko tulevaisuus romuttui silmän räpäyksessä! 

En voi kuin todeta: niin poljettu ja aliarvostettu on tämä meidän ala muutenkin, että ei tällaisen kohtelun jälkeen paljon kyseiseen työhön kiinnosta edes palata. Kaikesta saa aina taistella, ihan joka asiassa! Ja aina jää toiseksi.

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Miniloma Kuopioon



Te, jotka minut tunnette, tiedättekin, että aina kesäisin minusta kuoriutuu esiin karavaanari. Olen reissannut vanhempieni kanssa vauvasta asti asuntoautolla ympäri vuoden ja nykyisin jatkan harrastusta perheeni kanssa kesäisin asuntovaunulla. Tai ehkä se ei ole edes harrastus, vaan elämäntapa, joka asuu minussa syvässä. Tästä kesästä tulee reissaamisen suhteen hiljaisempi raskauden ja rakennusprojektin takia, mutta missään nimessä minua ei saa kotona pysymään koko kesää. Reissuun on vain päästävä.

Viime keskiviikkoiltana mieheni kanssa keksimme lähteä viikonlopuksi reissuun, sillä oli luvassa niin ihana ilma koko loppuviikoksi. Tuumasta toimeen ja pakkasimme vaunun torstai-iltana miehen töiden jälkeen ja lähdimme ajamaan Fiinun iltapalan jälkeen. Parasta karavaanailussa on juurikin se, että voi mennä sinne missä aurinko paistaa, juuri niin lyhyellä varoitusajalla kuin haluaa, eikä tarvitse varata hotelleja. Mukaan saimme houkuteltua vanhempani heidän asuntoautollaan. Ei ollakaan ennen reissattu tällä tavalla yhdessä, mutta tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi reissuksi. 



Kuopio oli helppo valinta. Se on meidän kaikkien lemppari kesälomakohde. Kuopio on vaan niin ihana kesäkaupunki, en tiedä miksi... vesi, aurinko, ihmiset, hämärtyvät yöt (joita meillä ei täällä kesäisin ole), ja isoimpana plussana lähes missä tahansa se, ettei ole itikoita niin paljon kun meillä täällä. Ja Kuopiossa on huiput shoppailumahdollisuudet ja kiva leirintäalue järven rannalla. Sinne siis, niin kuin joka kesä useamman kerran. Tänä kesänä Fiinukin saa reissusta jo paljon enemmän irti kuin viime kesänä puolen vuoden iässä.

Viikonloppumme sisälsi uintia, shoppailua, lisää uintia, syömistä ja ihan vain hengailua. Leirintäalueen laitamilla on lampaita aitauksessa, joille Fiinu kävi moneen kertaan innoissaan syöttämässä voikukkia. Myös uiminen ja rantaleikit olivat Fiinulle ihan uusi kokemus (sillä viime kesä on jo unohtunut) ja Fiinu nautti rantaelämästä täysillä. Saimme itsekin hieman hengähtää viikonlopun aikana, sillä Fiinulla oli mummi ja pappa viihdyttämässä. Oli myös huomattavasti helpompaa shoppailla, kun lasta viihdytti yhden tai kahden aikuisen sijaan neljä aikuista. Aika luksusta!


Oli kyllä niin ihana ja tarpeellinen irtiotto arjesta, varsinkin nyt tämän koronakevään jälkeen. Miehenihän ei vielä ole lomalla, joten siksi teimme vain pikaisen viikonloppureissun. Ja onneksi teimme, vaikka pitkä matka ensin hieman jännittikin. Ensi kerralla kyllä ollaan sitten pidempään. 

Onko teillä jokin lemppari kesälomakohde, minne on aina pakko päästä uudestaan? Saa vinkata, me kokeillaan mielellään uusiakin paikkoja!




<3 Heini


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Hei me rakennetaan ihan oma koti


Nyt on tullut aika avata meidän alkanutta rakennusprojektia täällä blogissakin. Moni minua Instagramissa seuraava on siellä varmasti jo huomannutkin rakennusaineisia stooreja, mutta nyt kerron raksaprojektistamme hieman myös tänne. Ja eiköhän tästä eteenpäin tule aiheesta päiviteltyä tiheämmin ja säännöllisesti tänne blogiin muutenkin.



Rakennusprojektin taustaa

Olimme pitkään etsineet valmista taloa lähiseudulta, mutta sellaista ei vain löytynyt, ja niin heräsi kiinnostus oman rakentamiseen. Viime syksynä me sitten jotenkin ihmeen kaupalla onnistuimme  saamaan tästä lähistöltä oman tontin, jolloin innokkaina käynnistimme projektimme. Kyllähän siinä riitti hommaa heti alkuun, sillä piirsimme ja piirrätimme lukuisia erilaisia pohjapiirustuksia ja kilpailutimme tarjouksia useilta firmoilta. Moni on pitänyt meitä hulluina: pieni lapsi, uusi (hankala) raskaus ja vauva ja vielä samaan aikaan uuden omakotitalon rakentaminen. Eihän se toki varmasti helpoin yhtälö ole, mutta olemme päättäneet selvitä ja teetämme mahdollisimman paljon valmiiksi, jotta säästämme itseämme. Ja kyllä tämä varmasti palkitsee, saammepahan juuri sellaisen kodin kuin haluamme.

Projektissa ollaan päästykin jo niin pitkälle, että maatyöt ja perustukset ovat valmiina ja elementit, kattoristikot ja puutavara toimitettiin juuri tontille odottelemaan viikon päästä tapahtuvaa pystytystä. Ihan huikeeta, että viikon päästä meidän tontilla ihan oikeasti on jo TALO, vaikka nyt tontilla näyttää vielä tältä!



No millainen talo meille on tulossa?

Omakotitalo! Aina ollaan tiedetty, että halutaan omakotitalo. Kumpikin ollaan sellaisessa lapsuus kasvettu ja se vain tuntuu niin itsestäänselvältä ja oikealta kasvattaa omatkin lapset vastaavanlaisessa ympäristössä, eli rauhallisella omakotitaloalueella. Alkuun haaveilimme kaksikerroksisesta talosta, kuten lapsuuden kotimmekin ovat. Alkuperäinen haaveemme oli myös hirsitalo. Emme kuitenkaan olleet valmiita nipistämään neliöistä ollenkaan ja budjetissa pysymisen vuoksi päädyimme lopulta yksikerroksiseen Kastellin puutaloon. Olemme olleet tyytyväisiä päätökseemme tähän asti ja uskon, että olemme myöhemminkin. 

Meille tulee 149m2 ihana, juuri meidän toiveidemme mukaan piirretty omakotitalo: neljä makuuhuonetta, iso keittiö- ja oleskelutila, useampi vaatehuone, sisäänkäynti arkikäyttöön kodinhoitohuoneesta, joka toimii samalla arkieteisenä (pitkään haaveilemani kurasyöppö, kuivauskaappi jne.). Makuuhuoneissa pidimme kiinni siitä, että kaikki ovat vähintään yli 10-neliöisiä, sillä emme halua liian ahtaita huoneita. Edellisessä talossamme myös toinen makuuhuone oli todella huonon mallinen, kapea ja pitkä, joten se oli älyttömän haastava ja ahdas sisustaa. Pienenä luksuksena halusimme pienen vessan oman makuuhuoneemme yhteyteen. Tähän tullaan varmasti olemaan tyytyväisiä. Olemme panostaneet erityisesti sähkösuunnitelmaan ja LED-valaistuksiin, sekä keittiöön ja juuri mainitsemaani arkieteiseen, jotka tulevat ansaitsemaan ihan omat postauksensa myöhemmin. 


Mikäli siis rakentaminen on teillä ajankohtaista tai muuten vain aiheena kiinnostaa, niin kannattaa seurata blogiani välillä. Ja kaikki vinkit saa ehdottomasti jakaa minullekin! Meidän talo nousee siis pystyyn jo viikon päästä, sillä elementit pystytetään päivässä. Tästä eteenpäin hommat toivottavasti etenevät sulavasti niin, että pääsemme jouluksi uuteen kotiin!



<3 Heini

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Tunnetaitoja lapsille Fanni-tunnetaitokorttien avulla

Kaupallinen yhteistyö Kumma-kustannus ja Perhekupla kanssa.



Sain tässä jo keväällä kivan yhteistyön Kumma-kustannuksen ja Perhekuplan kanssa. Sain nimittäin nämä suloiset Fanni -tunnetaitokortit, joita pääsinkin heti töissä kokeilemaan. Ennen sairaslomalle jäämistä työskentelin siis varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa 1-3 -vuotiaiden ryhmässä ja sovelsin kortteja käyttöön heidän kanssaan. Olemme kyllä tutkineet kortteja myös oman yksivuotiaani kanssa, mutta paremmin näistä hyötyy kyllä mielestäni vähän isommat lapset. 

Olen jo aikaisemmin hommannut itselleni Fanni-tunnetaitosarjan kirjoja, joissa käsitellään eri tunteita aivan todella ihanalla tavalla satujen avulla. Niistä parhaiten pienten kanssa luettavaksi sopi mielestäni tämä Fanni ja suuri tunnemöykky -kirja, josta lapset pitivät kovasti. Ja vaikka tarina on aika pitkä niin pienille, jaksoivat lapset hienosti kuunnella ja uskon, että apua todellakin oli kirjan ihanasta kuvituksesta. Kirjoissa on lisäksi myös keskustelu- ja tehtävävinkkejä. Olinkin jo pidempään haaveillut näistä Tunnetaito-korteista joita voisin käyttää yhdessä kirjojen kanssa ja nyt sitten viimein pääsin kokeilemaan.


Tunnekasvatus on osa jokapäiväistä varhaiskasvatustyötämme päiväkodissa ja toteutamme sitä arjen kaikissa tilanteissa luovasti. Tykkään kuitenkin pitää myös erillisiä tunnekasvatus-hetkiä, jolloin aiheeseen uppoudutaan kunnolla, ja siihen hyvänä apuna toimii tämä Fanni -kirjasarja, johon mahtavan lisän tuo nämä tunnetaitokortit. Luin lapsille kirjan sadun ja valitsin lukuisista tunnetaitokorteista satuun sopivimmat tunteet, joita oli helpoin käsitellä myös pienten lasten kanssa (olihan kyseessä vasta 1-3 -vuotiaiden ryhmä). Tällaisia helpoimpia tunteita ovat mielestäni mm. iloinen ja surullinen. Korttien takana on ihania kyseiseen tunteeseen johdattelevia kysymyksiä ja tehtäviä, joita oli myös helppo soveltaa pienten käyttöön. Yllättävän pienikin lapsi osaa jo kertoa, miksi voi tulla paha mieli, mistä juuri hänellä itsellään tulee paha mieli, tai miksi vieressä istuva kaveri itki aamulla. 




Nämä Fanni-tunnetaitokortit sisältävät lisäksi myös Tunnelämpömittarin ja Pulmakortti -osion. Pulmakorttien avulla on helppoa rakentaa keskusteluja lasten kanssa eri tunteista. Niissä on kuvitettuja tilanteita, joista lapset voivat tunnistaa tunteita. On todellakin helppoa lähteä käyttämään näitä kortteja kun valmiiksi on annettu johdattelevia kuvia ja kysymyksiä aiheesta. Ja sittenhän niitä keskustelun lomassa syntyy lisää itsestään. Käytin näitä kortteja työssäni vähemmän, mutta joitakin testasin soveltaen lapsille ikätasoon sopiviksi. Eniten käytössä kuitenkin olivat itse tunnekortit.

Tunnekorttien avulla on ollut helppo opetella eri tunteita ja keskustella niistä. Lapset ovat oppineet tunnistamaan tunteita ja sanoittamaan niitä. He ovat oppineet tunnistamaan mm. surullisen Fanni-norsun, josta on saatu hyvä keskustelu aikaan, kun lapsi on muistanut, että häntäkin itketti aamulla kun äiti toi hänet hoitoon. Otin kortit käyttöön ryhmätilan seinälle, josta ne näkyvät lapsille koko ajan. Esimerkiksi lasten riitatilanteissa tai harmituksen iskiessä saatoimme mennä katsomaan kuvia yhdessä ja pohtia, mistä tunteesta nyt on kyse, mistä tunne johtuu ja mikä siihen voisi auttaa. Korteista on hyvää konkreettista apua näihin tilanteisiin ja niiden avulla lapsen on paljon helpompaa sanoittaa ja tunnistaa tunteitaan. On lapselle tärkeää ja hyödyllistä oppia tunnistamaan tunteitaan ja sanoittamaan niitä, ja näistä on kyllä siihen apua jo ihan pienten kanssa. 

Ehkä kaivankin kortit taas esiin ja katselen niitä tyttöni kanssa, joka on taas vähän kasvanut. Ehkä hänkin ymmärtää näistä taas enemmän. Sitä kun herkästi oman lapsensa aliarvioi ja unohtaa hänen kasvavan <3 Haaveilen, että pääsisin käyttämään kortteja vielä vähän vanhempien lasten kanssa töihin palattuani, jolloin korteista saisi taas ihan uudenlaisia, eri asioita irti! Nämä kuitenkin todistetusti toimivat (soveltaen) jo hyvin pienillä lapsilla, joten voin suositella näitä ainakin kaikille alle kouluikäisille, tai kyllä ehdottomasti myös alakoulun pienemmille. Kirjat ovat myös tutustumisen arvoisia!



Onko Fanni-sarja teille tuttu? Oletteko tutustuneet näihin tunnetaitokortteihin ja miten olette käyttäneet näitä?

<3 Heini

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Raskausajan valmennuksen loppufiilikset

Kaupallisessa yhteistyössä Nordic Fit Maman ja Perhekuplan kanssa.

Kirjoitinkin kuukausi sitten Nordic Fit Maman raskaana olevien valmennuksesta, jonka sain yhteistyönä Perhekuplan ja Nordic Fit Maman kautta. Tarkoitukseni oli kirjoittaa valmennuksen loppufiiliksistä jo monta viikkoa sitten, mutta koska raskaudessani on ollut niin hankala vaihe ja en ole kyennyt oikein mihinkään, on valmennuskin vähän venynyt. Kyseessä on siis viiden viikon valmennus, jonka onneksi on pystynyt suorittamaan juuri omaan aikatauluun sopivasti ja vähän siis hitaampaa. Tämä on ollut ehdottomasti minun kohdallani hyvä asia. Nyt olen viimein saanut valmennuksen käytyä loppuun ja ajattelin jakaa fiiliksiäni siitä tänne. Voit lukea aiemmasta postauksestani tarkemmin, mistä valmennuksesta on kyse.


Valmennuksessa parasta oli mielestäni sen monipuolisuus, jonka mahdollisti juurikin ammattitaitoinen tiimi valmennuksen takana, joilla oli laaja-alaista tietoa ja osaamista niin raskauden kulusta, synnytyksestä, ruokavaliosta kuin lantionpohjalihaksistakin. Ihan siis laidasta laitaan kaikesta hyödyllisestä. Oli mielenkiintoista lukea myös raskauteen liittyvää tietoa, mitä kehossani tapahtuu missäkin raskauden vaiheessa ja kuinka voin syödä ja liikkua paremmin, jotta vauvan on mahdollisimman hyvä kasvaa. 

Joka viikko sain erilaisia treeni- ja venyttelyohjeita, joiden pariin oli ihana rauhoittua hetkeksi. Kylläpä muuten tekeekin hyvää venytellä tällä raskauden kangistamalla kropalla. Minun täytyisi muistaa tehdä näitä harjoituksia vaan vielä useammin. Viime viikkoina tietyt liikkeet ovat olleet minulle jo hankalia vauvan laskeuduttua niin alas, että liitoskivut ja paineentunne on menneet aika mahdottomiksi. Teenkin niitä asioita, mitkä juuri minun kropalle hyvältä tuntuvat. Ehkä olisin kaivannut valmennukseen vähän enemmän ohjattuja treenivideoita, sillä videot ovat itselleni paras keino oppia ja muutenkin niiden kanssa yhtä aikaa on motivoivaa tehdä liikkeitä. 

Suuria ruokavaliomuutoksia en valmennuksen aikaan saanut itseäni toteuttamaan, vaikka tarve ehdottomasti olisikin. Olen edelleen syvässä sokerikoukussa, mutta turhaanpa siitä näin kesän kynnyksellä edes pyristelen eroon. Raskausajan ruokavalioon annettiin kuitenkin hyviä neuvoja valmennuksen aikana ja ravitsemuksesta sain hyvin myös sellaista tietoa, jota en aiemmin tiennyt. Merkittävimpänä ruokavaliooni liittyvänä muutoksena valmennuksesta minulle jäi käteen iltapuuro ja marjat! Olen ennen syönyt joka iltaisen (usein myös aamuisen) kaurapuuron, joka nyt raskausaikana hyperemeesin myötä taas jäänyt pois. Nyt kuitenkin olen palannut takaisin puuron herkulliseen maailmaan ja saanut marjat taas jokapäiväiseen ruokavaliooni mukaan joko puuron kyljessä tai smoothiena. Tästä voin olla ylpeä!

Koen, että valmennus auttoi minua myös pohtimaan omaa suhdettani vauvaan ja kehittämään sitä. Tulen tästä aiheesta kirjoittamaan blogiini vielä myöhemmin lisää. Mutta sanoisin, että on ollut yllättävän haastavaa luoda samanlaista suhdetta tähän vauvaan, mikä esikoiseen syntyi jo raskausaikana, sillä tähän raskauteen ei ehdi samalla tavalla keskittymään. Valmennuksesta sain kuitenkin vinkkejä ja ajatuksia tähän liittyen ja koen, että usein etenkin harjoitteita tehdessäni, keskityin todella vain itseeni ja tähän syntymättömään vauvaan.


Valmennus oli kokonaisuudessaan ihan uusi kokemus minulle ja siitä jäi hyvin positiivinen fiilis. Voin suositella ainakin tätä raskausajan valmennusta kaikille odottajille lämpimästi. Vaikka valmennus on nyt osaltani ohi, jatkan harjoitteita ja panostan vielä etenkin lantionpohjalihastreeniin! Siihen on minulla nyt hyvät eväät.

Kiitos Nordic Fit Mama ja Perhekupla tästä huikeasta mahdollisuudesta.


<3 Heini