HeiBlondi: joulukuuta 2019

tiistai 31. joulukuuta 2019

Tervetuloa Uusi Vuosi 2020

Vuosi vaihtuu - taas! Juurihan minä uuden vuoden vietin sairaalassa osastohoidossa loppuraskauden ongelmien ja liikehälytysten takia. Ja siitäkö muka jo vuosi! Ja nyt jälleen missaan uuden vuoden, kun pitää vahtia pienen unta täällä pauketta kuunnellen. Toivon, että vauva saisi yönsä kuitenkin nukuttua <3


Tänä vuonna on tapahtunut isoja asioita. Tammikuussa saimme esikoisemme. Tämähän on suurin ja rakkain asia kaikista <3 Helmikuussa sain opinnäytetyöni valmiiksi. Maaliskuussa vietimme ihanan pienokaisemme ristiäisiä. Kesäkuussa valmistuin sosionomiksi ja menimme vielä naimisiinkin <3 loppuvuodesta ostimme tontin ja myimme asuntomme, näistä tulette kuulemaan lisää ensi vuonna!

Tänään käytin päivän hyödyksi kun mieskin oli kotona ja tein harjoitustäytekakun, sillä meidän vauvasta tulee ensi viikolla taapero. Onhan sitä uuden vuoden juhlintaa meille tässäkin. Saamme miehen kanssa syödä kakkua ja katsoa vaikka leffaa vielä ennen nukkumaan menoa. Ei passaa valittaa, mutta jospa ensi vuonna näkisin jo raketin :)

Ihanaa, onnellista Uutta Vuotta kaikille <3 tulkoon siitä vielä unohtumattomampi kuin tästä vuodesta!

<3 Heini 

maanantai 30. joulukuuta 2019

Tukiperheenä lainalapsille


Viime viikonloppuna meillä vilisi täällä taas kolme lainalasta oman vajaa vuoden ikäisen lisäksi. Aina kerran kuussa olemmekin melko suuri perhe, joka ei mahdu edes yhteen autoon kun haluamme kauppaan tai retkelle. Muutoin elämme vähän rauhallisempaa arkea yhden lapsen vanhempina. Mistä tässä on kyse?


Toimimme tukiperheenä kolmelle pienelle lapselle. Meistä tuli heidän tukiperheensä jo yli 3 vuotta sitten käytyämme lyhyen tukiperhekoulutuksen, joka vaaditaan kaikilta tukiperheiltä. Nämä vuodet ovat olleet äärimmäisen antoisia, varmasti meille kaikille, vaikka ei tämä toki pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Me toimimme tukiperheenä Pelastakaa Lapset ry:n kautta, mutta toimintaa on myös muilla järjestöillä (tämä ei siis ole mikään yhteistyöpostaus). Meitä sitoo tiukka vaitiolovelvollisuus, jonka vuoksi en julkaise kuvia ja tietoja lapsista, enkä muutenkaan voi kertoa heistä paljoa. Voin kuitenkin kertoa yleisesti tukiperhetoiminnasta ja meidän kokemuksistamme, sillä olen huomannut aiheen kiinnostavan monia. Olenkin koonnut tähän samalla vastauksia minulle osoitettuihin kysymyksiin. Olen pahoillani, että postauksesta tuli aika pitkä, mutta en koe järkevänä jakaa tätä kahteen eri postaukseen. 

Meillä siis käy kolme sisarusta, pääsääntöisesti yhtenä viikonloppuna kuukaudessa (pe-su). Loma-aikoina saatamme käyttää lisäpäiviä, jolloin lapset saattavat olla meillä pidennetyn viikonlopun tai käydä kuukauden aikana esim. kahtena eri viikonloppuna. Tuo yksi viikonloppu kuukaudessa on yleensä se, minkä maksava taho lapsille myöntää, mutta tilanteet vaihtelevat. Tukiperheen tulee siis sitoutua tuohon yhteen viikonloppuun kuussa ja tuon viikonlopun ajankohdan voi aina sopia kuukausikohtaisesti lasten vanhempien kanssa. Me olemme olleet onnekkaita, sillä olemme saaneet toimia samojen lasten tukiperheenä koko tämän ajan. Toiveenamme olikin (ja on edelleen) mahdollisimman pitkäkestoinen tukisuhde lasten kanssa.


Mitä tukiperhetoiminta sitten tarkoittaa?
Olen vuosien varrella huomannut, että tukiperhetoiminta sekoitetaan usein sijaisperhetoimintaan, vaikka nämä kaksi ovat täysin eri asioita. Tukilapset asuvat pääsääntöisesti kotona vanhemman/vanhempiensa tai jonkun muun huoltajan kanssa ja käyvät tukiperheessä säännöllisesti noin kerran kuukaudessa. Tukiperheenä toimii ihan tavalliset perheet. Sijaislapset taas asuvat kokonaan sijaisperheessä, joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti. 

Mistä syystä tukiperheen voi saada?
Tukiperheen voi saada sosiaalihuollon tai lastensuojelun kautta. Tukiperheen voi saada myös ennaltaehkäisevänä palveluna ilman sosiaalihuollon tai lastensuojelun asiakkuutta. Vastoin monia ennakkoluuloja, ei siis tarkoita, että tukilapsen kotitilanne olisi välttämättä erityisen huono, vaikka tarve tukiperheelle onkin olemassa. Voi olla, että esim. lähipiirissä on voinut sattua jotain ikävää, jonka vuoksi vanhempien voimavaroja tuetaan ainakin hetkellisesti tukiperheen avulla. Iso syy tukiperheen tarpeelle on usein tukiverkoston puute. Ilman tukiperhettä vanhemmat eivät koskaan saisi hengähtää ja selvittää omia asioitaan. Taustalla voi olla myös masennusta ja raskaampia ongelmia kuten päihteitä. Näin ei kuitenkaan voi olettaa, sillä näin ei todellakaan aina ole. Myös sijaisperheessä oleva lapsi saattaa käydä tukiperheessä, jotta sijaisvanhemmat saavat hetken hengähdystauon kuukaudessa.

Millainen perhe voi toimia tukiperheenä?
Tukiperheenä voi toimia ihan tavallinen perhe, olipa kyseessä sitten ydinperhe, yksinäinen ihminen, uusioperhe tai mikä tahansa. Instagramissa tekemäni kyselyn seurauksena huomasin myös monien kuvitelleen, että tukiperheessä ainakin toisella vanhemmalla olisi oltava alan koulutus. Näin EI kuitenkaan ole. Tukiperheeltä ei vaadita mitään alan koulutusta, vaan siihen tarvittavan lyhyen koulutuksen, tai oikeastaan perehdytyksen, tarjoaa järjestö kenen kautta tukiperheeksi ryhtyy. Ainoastaan silloin, jos haluaa toimia ammatillisena tukiperheenä, jolloin lapsilla on esim. diagnosoituja sairauksia tai haasteita, tarvitaan ammatillinen koulutus. Tukiperheenä toimivat usein perheet, joilla omat lapset ovat jo olemassa tai joiden omat lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. On harvinaisempaa (mutta ei tavatonta), että tällainen nuori lapseton pariskunta, niin kuin me olimme, haluaa toimia tukiperheenä. Tukiperheelle ei kuitenkaan ole asetettu suuria vaatimuksia, vaan avoin mieli ja suuri sydän kantaa pitkälle <3 Perheeltä kuitenkin yleensä odotetaan sitoutumista vähintään vuodeksi, sillä lapsille on rankkaa joutua vaihtamaan perhettä juuri kun entiseen alkaa tottua.

Olin itse 10 vuotias kun kuulin tukiperhetoiminnasta ja päätin jo silloin ryhtyväni tukiperheeksi isona. Tätä unelmaa seuraten houkuttelin mieheni mukaan ja lopulta haimme koulutukseen. Tämä työ on ollut meille molemmille tärkeää ja antoisaa. Me olimme siis todella nuoria kun ryhdyimme tukiperheeksi. Minä olin 22 ja mies 26. Järjestö suhtautui meihin totta kai hieman eri tavalla, sillä nuoria lapsettomia perheitä on vähän, ja osasta on jäänyt huonoja kokemuksia sitoutumattomuuden vuoksi. Meille kuitenkin annettiin mahdollisuus ja homma on sujunut hyvin. Meitä on myös pyydetty puhumaan kokemuksistamme tukiperhekoulutukseen, mutta emme ole nyt siihen ruvenneet tämän vauvavuoden aikana.


Kuinka lapset päätyvät juuri teidän perheeseen?
Jokaiselle tukiperheelle etsitään heidän perheeseensä sopiva/sopivat tukilapset. Perhe voi esittää toiveita lapsista, niiden määrästä, sukupuolesta ja iästä. Myös tuetun perheen vanhemmilla voi olla toiveita perheen suhteen. Kun järjestö löytää mielestänne perheeseen sopivat lapset, ehdotetaan heitä anonyymisti tukiperheelle, jonka jälkeen perhe päättää haluaako kuulla lapsista lisää ja tavata heidät. Vasta sitten tuetulle perheelle kerrotaan mahdollisesta tukiperheestä.

Me olimme toivoneet kahta lasta. Ajattelimme sen olevan sopiva määrä, kun meitä aikuisiakin on kaksi. Meille ehdotettiin kaksi eri sisarusparia, jotka eivät kuitenkaan kuulostaneet meille täysin sopivilta. Kunnes sitten nämä kolme pientä lasta kuulostivat meille täydellisiltä, vaikka heitä olikin kolme. Päätimme, että haluamme tavata perheen, jolloin perhe tuli meille yhdessä Pelastakaa Lasten sosiaalityöntekijän kanssa kylään. Tämän jälkeen vielä kumpikin osapuoli olisi voinut perääntyä, jos olisi tuntunut siltä. Meistä tuntui hyvältä ja lapset tulivatkin heti seuraavalla viikolla meille ensimmäistä kertaa totuttelemaan.

On hyvä varautua siihen, ettei yhteistyö tuetun perheen vanhempien kanssa ole aina helppoa. Tähän voi vaikuttaa paljon lasten ja perheen tausta, syy tukiperheen tarpeelle, tai sitten ihan vain se kuinka kemiat kohtaavat. Me ollaan oltu onnekkaita tässäkin asiassa ja yhteistyö sujunut vanhempien kanssa ihan hyvin.

Millainen koti tukiperheellä on oltava?
Tämä on asia, joka ainakin itseäni mietitytti kovasti ennen tukiperheeksi ryhtymistä. Ajattelin, ettei me nyt ainakaan vuokra-asunnossa tukilapsia voida ottaa, että siihen varmaan tarvii jonkun oman omakotitalon. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tukiperheen koti voi olla millainen vain, eikä lapsille tarvitse olla tarjota edes omaa huonetta, kunhan joku nukkumapaikka löytyy. Mekin toimimme lähes koko ensimmäisen vuoden ajan vuokra-asunnossa, ennen kuin ostimme tämän oman. Meillä on aina ollut lapsille oma huone, mutta nyt tilanne hiljattain muuttui kun oma vauvamme muutti omaan huoneeseen ja lapset nukkuvat nyt sohvalla tai meidän huoneessa.


Mitä tukiperhetoiminta sitten käytännössä on?
Tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joten palkkaa siitä ei saa. Jokaisesta lapsesta maksetaan kuitenkin kulukorvausta jokaiselta päivältä, joka on tarkoitettu kattamaan lapsista koituvat ruokamenot ja muut kulut. Tuo kulukorvaus on kuitenkin mielestämme ollut summana hyvin riittävä ja miinukselle sillä ei kyllä jää.

Tukilapsiviikonlopuiksi ei tarvitse järjestää mitään erityistä ohjelmaa eikä tehdä mitään ihmeellistä, vaan lapsille riittää tavallinen, turvallinen arki ja aikuisen läsnäolo. Eli perhe voi tehdä juuri niitä asioita mitä tekisi viikonloppuna muutenkin. Toki pitää huomioida, että tekeminen on lapsille soveliasta ja esim. alkoholia et tukiviikonloppuina käytetä.

Meillä on ollut tapana säästää lapsista tulevia kulukorvausrahoja, joilla on sitten tehty jotain kivaa lasten kanssa muutaman kerran vuodessa. Ollaan käyty useammassa eläinpuistossa, huvipuistossa, kesälomareissulla asuntovaunulla, mökillä, sekä Rovaniemellä Joulupukinmaassa. Lisäksi minulla on tapana selvittää, onko viikonloppuna asuinseudullamme jotain lapsille suunnattuja tapahtumia, missä on saatettu käydä. Mitään tällaista ei perheeltä kuitenkaan missään nimessä vaadita!! Ollaan näin vain haluttu tehdä.


Miksi kirjoitan tätä postausta?
Tukiperheistä on ihan huutava pula ympäri Suomen. Lapsia on jonossa aivan liikaa ja tukiperheen saamisessa kestää aivan liian kauan! Kirjoitan tätä postausta siis siksi, että se tavoittaisi ihmisiä, jotka ehkä ovat jo miettineet tukiperheeksi ryhtymistä, tai vasta kuulevat siitä nyt ensimmäistä kertaa, mutta joille tekstin luettua heräisi samanlainen polte kun minulle kymmenenvuotiaana. Eli kannustan kaikkia, ketä asia yhtään kiinnostaa, olemaan yhteydessä oman alueenne tukiperhetoimintaa järjestäviin järjestöihin. Yhteydenotto ei sido teitä vielä mihinkään ja koulutuksenkin saa käydä ja pohtia vasta sitten onko päätös oikea. Rohkeasti siis yhteyttä järjestöihin, jos tuntuu, että teistä voisi tulla tukiperhe. Ja jos luet tätä, mutta et ole kiinnostunut tukiperhetoiminnasta, on sekin ok. Olen kuitenkin iloinen, että olet lukenut postaukseni ja tiedän tukiperhetoiminnasta nyt ehkä hieman enemmän. Vastaan mielelläni, jos teille herää kysymyksiä aiheesta.

<3 Heini

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulumieltä hakemassa



Tänä vuonna päätin olla oikein kiltti tyttö ja lähdin äitini seuraksi Sanin ja Tommi Soidinmäen joulukonserttiin. Tykkään kyllä yleensäkin käydä joulukonserteissa, koska joulu ja joululaulut nyt vain ovat parasta mitä tiedän. Ei kuitenkaan viime vuosina ole tullut käytyä, joten luultavasti tämäkin vuosi olisi jäänyt välistä ilman äitini suostuttelua. 

Onneksi lähdin. Sain tunnin rentoutua, unohtaa kaikki joulukiireet ja pääsin vihdoin kaipaamaani joulufiilikseen, ainakin hetkeksi <3 Konserttikin oli positiivinen yllätys. Mietin etukäteen, onkohan siellä vain hartaita vanhoja joululauluja, kun kyseessä oli kirkkokonsertti, mutta kyllä vain mukana oli paljon uusia ja meneviäkin lauluja. Tällainen pieni joulufiilikseen virittäytymishetki sopisi kaikille ennen joulua!


Yksi asia minua jäi vaivaamaan kovasti. Iha niin paljon, että minun on pakko mainita asiasta täälläkin. Nimittäin se, kuinka ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Edessäni istui vanhempi nainen. Konsertti oli alkanut muutama minuutti aiemmin ja yksi pariskunta tuli vielä paikalle. He istuivat  toiselle puolen käytävää taimmaiseen riviin, hyvin vähin äänin, aiheuttamatta mitään häiriötä kenellekään. Silti tämän naisen, joka sattui tilanteen näkemään, oli vilkuiltava ja tuijotettava tätä pariskuntaa hyvin vihaisesti, jopa halveksuen. Jos katse voisi tappaa niin... 

En siis vain voi ymmärtää, miten tuon pariskunnan myöhässä olo vaikutti mitenkään tämän vanhemman rouvan konserttifiilikseen. Ja itsehän hän oman kokemuksensa pilaa, jos käyttää aikansa toisten halveksumiseen. Tällä pariskunnalla oli varmasti muutenkin kurja mieli olla myöhässä. Ja myöhästymisen takana saattoi taas olla ihan mikä tahansa syy. En ymmärrä, että kukaan pahoittaa oman mielensä toisten myöhästymisestä. Varsinkin kun tästä ei koidu muille mitään harmia. Kyllä harmitti tuon pariskunnan puolesta, eivät he olisi tarvinneet sitä tappavaa katsetta.


Olen miettinyt tätä tapahtumaa paljon konsertin jälkeen. Olen nähnyt vastaavanlaisia tilanteita useasti. Siksi se minulla silmiin pistikin. Ihmiset haluavat toisilleen aivan liikaa pahaa mieltä ja ottavat toisten tekemisistä itseensä, kun voisivat sen sijaan keskittyä vain siihen kuinka itse käyttäytyvät. Usein näkemissäni tilanteissa kyseessä on ollut vanhempi ihminen, että onko takana sitten vain se, että ajat ovat muuttuneet ja ennen tilaisuuksista ei todellakaan saanut myöhästyä? En tiedä. Enkä kuitenkaan halua yleistää, että kyseessä olisi aina vanhempi henkilö, vaikka näin on useasti sattunutkin minun kohdalla olemaan. 

Toivottavasti kaikki muistamme joulumielen ja annamme toisten elää omaa elämäänsä. Ei pahoiteta omia, eikä kenenkään toistenkaan mieltä, Ei varsinkaan nyt joulun aikaan! Enää kaksi (hyvin kiireistä ja lyhyttä) yötä jouluun <3

<3 Heini

tiistai 17. joulukuuta 2019

Perhekuplan bloggaajaksi

Olen tässä jo jokin aika sitten päässyt mukaan Perhekuplan bloggaajaksi niin blogin kuin instankin puolella. Nyt onkin korkea aika kertoa siitä täällä blogissakin. 



Perhekupla on yhteisö perheille ja perheistä haaveileville Facebookissa ja Instagramissa. Meitä Perhekuplan bloggaajia on yhteensä viisi. Osa on blogannut jo pitkäänkin ja osa tuoreempia. Kaikilla meillä on omat mielenkiinnonkohteemme, joiden innoittamana kirjoitamme, mutta kaikki keskitymme julkaisuissamme pääsääntöisesti perhe-elämään ja lapsiin. Tykkään porukassamme kovasti siitä, että asumme vähän eri puolilla Suomea, mutta kaikkien kanssa löytyy jotain yhteistä, minkä vuoksi toisten elämää on mukava seurata. Minä taidan tällä hetkellä ”edustaa” koko Pohjois-Suomea, kun olen täällä Oulun seudulla tällä hetkellä pohjoisin Perhekuplan bloggaaja. Tässä lyhyt esittely jokaisesta Perhekuplan bloggaajasta (kuvat poimittu kyseisistä blogeista luvan kanssa).

1. Askeleita perheenä

Askeleita perheenä -blogia on jo kuusi vuotta kirjoittanut kolmen lapsen äiti, 29 vuotias Tiia Uusimaalta.  Tätä blogia olen seurannut jonkin aikaa jo ennen Perhekuplan bloggaajaksi ryhtymistäni. Instagramin puolella taisin löytää Tiian vielä aiemmin. Sieltä blogi löytyy nimellä askeleitatiia. Tiian blogijulkaisut koostuvat hyvin monia lapsiperheitä koskettavista aiheista ja niihin on helppo samaistua. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita meillä Tiian kanssa on ainakin oman kodin sisustaminen ja lastenvaatteet. <3


2. Unelmien elämistä

Tätä blogia on jo seitsemän vuoden ajan pitänyt 35-vuotias viiden lapsen äiti Etelä-Pohjanmaalta. Ullan blogi on minulle ollut jostain syystä uusi tuttavuus, vaikka instagramin puolella olen häntä tovin jo seurannut. Instagramista Ullan löytää nimellä unelmienelamista. Ulla elää suuren perheen elämää, jollaisesta minäkin haaveilen vielä jonain päivänä. Julkaisuista hehkuu äitiyden onni! Ullan ajatukset äitiydestä kohtaavatkin hyvin omieni kanssa ja ehkä juuri tuon  vuoksi on hänen julkaisujaan ilo seurata. Ja kolahtaapa hänenkin kanssaan yhteisiksi kiinnostuksen kohteiksi lastenvaatteet ja sisustus. <3


3. Kotona ja kaupungilla 

Tämän blogin taisin löytää vasta sen myötä kuin löysin Perhekuplankin. Voi olla, että Perhekuplan instagramin kautta löysin Katrin instagramin hieman ennen Perhekuplan bloggaajaksi ryhtymistäni. Kotona ja kaupungilla -blogi on siis 30+ vuotiaan yhden lapsen äidin, Turkulaisen Katrin 4-vuotta vanha blogi. Katri kirjoittaa arjestaan hyvin avoimesti ja laittaa itsensä likoon myös instastoorivideoilla ihailtavalla tavalla. Katrin kanssa meidän isoin yhteinen kiinnostuksenkohde taitaa olla matkailu ja reissaaminen. Lisäksi Katrin blogissa näkyy rakkaus kulttuuriin. Katrin perheestä olen saanut ihanan tekeväisen, aktiivisen kuvan <3


4. Unelma #5

Tämä blogi on tullut minulle täysin uutena, mutta positiivisena tuttavuutena nyt Perhekuplan myötä. Blogia kirjoittaa 29-vuotias Emilia Uusimaalta. Emilia päivittää blogia ja instagramia hyvin aktiivisesti. Häntä on helppo ja mielenkiintoinen seurata, kun meidän molempien arkea tähdittää vauva. Emilialla on lisäksi myös parivuotias lapsi. Tavallista, rehellistä lapsiarkea <3 kuulinpa, että jaamme rakkauden myös Amerikan matkailuun, mistä osaltani olen joskus täällä blogissani kirjoittanutkin.


5. HeiBlondi

Elikkä viidentenä Perhekuplan bloggaajana toimin minä, porukan kuopus ”pohjoisesta” (en itse miellä Oulua vielä kovin pohjoiseksi). Olen siis 25-vuotias, yhden lähes 1-vuotiaan neitosen äiti ja asustellaan tytön ja miehen kanssa tosiaan täällä Oulun lähikunnassa. Rakastan matkustamista, sisustamista ja lastenvaatteita, kuten ylläolevasta tekstistä saattoi jo lukea. Olen ammatiltani sosionomi/varhaiskasvatuksen opettaja, mutta tällä hetkellä vielä hoitovapaalla pikkuisen kanssa. 


Nyt muuten kannattaa käydä ottamassa Perhekuplan Facebook ja Instagram -tilit seurantaan, sillä tällä viikolla käynnissä on viimeinen jouluarvonta, josta voi voittaa aivan ihanan ByPinjan korun ja Oot niin ihanan postikortin <3

<3 Heini