HeiBlondi: 2019

tiistai 31. joulukuuta 2019

Tervetuloa Uusi Vuosi 2020

Vuosi vaihtuu - taas! Juurihan minä uuden vuoden vietin sairaalassa osastohoidossa loppuraskauden ongelmien ja liikehälytysten takia. Ja siitäkö muka jo vuosi! Ja nyt jälleen missaan uuden vuoden, kun pitää vahtia pienen unta täällä pauketta kuunnellen. Toivon, että vauva saisi yönsä kuitenkin nukuttua <3


Tänä vuonna on tapahtunut isoja asioita. Tammikuussa saimme esikoisemme. Tämähän on suurin ja rakkain asia kaikista <3 Helmikuussa sain opinnäytetyöni valmiiksi. Maaliskuussa vietimme ihanan pienokaisemme ristiäisiä. Kesäkuussa valmistuin sosionomiksi ja menimme vielä naimisiinkin <3 loppuvuodesta ostimme tontin ja myimme asuntomme, näistä tulette kuulemaan lisää ensi vuonna!

Tänään käytin päivän hyödyksi kun mieskin oli kotona ja tein harjoitustäytekakun, sillä meidän vauvasta tulee ensi viikolla taapero. Onhan sitä uuden vuoden juhlintaa meille tässäkin. Saamme miehen kanssa syödä kakkua ja katsoa vaikka leffaa vielä ennen nukkumaan menoa. Ei passaa valittaa, mutta jospa ensi vuonna näkisin jo raketin :)

Ihanaa, onnellista Uutta Vuotta kaikille <3 tulkoon siitä vielä unohtumattomampi kuin tästä vuodesta!

<3 Heini 

maanantai 30. joulukuuta 2019

Tukiperheenä lainalapsille


Viime viikonloppuna meillä vilisi täällä taas kolme lainalasta oman vajaa vuoden ikäisen lisäksi. Aina kerran kuussa olemmekin melko suuri perhe, joka ei mahdu edes yhteen autoon kun haluamme kauppaan tai retkelle. Muutoin elämme vähän rauhallisempaa arkea yhden lapsen vanhempina. Mistä tässä on kyse?


Toimimme tukiperheenä kolmelle pienelle lapselle. Meistä tuli heidän tukiperheensä jo yli 3 vuotta sitten käytyämme lyhyen tukiperhekoulutuksen, joka vaaditaan kaikilta tukiperheiltä. Nämä vuodet ovat olleet äärimmäisen antoisia, varmasti meille kaikille, vaikka ei tämä toki pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Me toimimme tukiperheenä Pelastakaa Lapset ry:n kautta, mutta toimintaa on myös muilla järjestöillä (tämä ei siis ole mikään yhteistyöpostaus). Meitä sitoo tiukka vaitiolovelvollisuus, jonka vuoksi en julkaise kuvia ja tietoja lapsista, enkä muutenkaan voi kertoa heistä paljoa. Voin kuitenkin kertoa yleisesti tukiperhetoiminnasta ja meidän kokemuksistamme, sillä olen huomannut aiheen kiinnostavan monia. Olenkin koonnut tähän samalla vastauksia minulle osoitettuihin kysymyksiin. Olen pahoillani, että postauksesta tuli aika pitkä, mutta en koe järkevänä jakaa tätä kahteen eri postaukseen. 

Meillä siis käy kolme sisarusta, pääsääntöisesti yhtenä viikonloppuna kuukaudessa (pe-su). Loma-aikoina saatamme käyttää lisäpäiviä, jolloin lapset saattavat olla meillä pidennetyn viikonlopun tai käydä kuukauden aikana esim. kahtena eri viikonloppuna. Tuo yksi viikonloppu kuukaudessa on yleensä se, minkä maksava taho lapsille myöntää, mutta tilanteet vaihtelevat. Tukiperheen tulee siis sitoutua tuohon yhteen viikonloppuun kuussa ja tuon viikonlopun ajankohdan voi aina sopia kuukausikohtaisesti lasten vanhempien kanssa. Me olemme olleet onnekkaita, sillä olemme saaneet toimia samojen lasten tukiperheenä koko tämän ajan. Toiveenamme olikin (ja on edelleen) mahdollisimman pitkäkestoinen tukisuhde lasten kanssa.


Mitä tukiperhetoiminta sitten tarkoittaa?
Olen vuosien varrella huomannut, että tukiperhetoiminta sekoitetaan usein sijaisperhetoimintaan, vaikka nämä kaksi ovat täysin eri asioita. Tukilapset asuvat pääsääntöisesti kotona vanhemman/vanhempiensa tai jonkun muun huoltajan kanssa ja käyvät tukiperheessä säännöllisesti noin kerran kuukaudessa. Tukiperheenä toimii ihan tavalliset perheet. Sijaislapset taas asuvat kokonaan sijaisperheessä, joko lyhyt- tai pitkäaikaisesti. 

Mistä syystä tukiperheen voi saada?
Tukiperheen voi saada sosiaalihuollon tai lastensuojelun kautta. Tukiperheen voi saada myös ennaltaehkäisevänä palveluna ilman sosiaalihuollon tai lastensuojelun asiakkuutta. Vastoin monia ennakkoluuloja, ei siis tarkoita, että tukilapsen kotitilanne olisi välttämättä erityisen huono, vaikka tarve tukiperheelle onkin olemassa. Voi olla, että esim. lähipiirissä on voinut sattua jotain ikävää, jonka vuoksi vanhempien voimavaroja tuetaan ainakin hetkellisesti tukiperheen avulla. Iso syy tukiperheen tarpeelle on usein tukiverkoston puute. Ilman tukiperhettä vanhemmat eivät koskaan saisi hengähtää ja selvittää omia asioitaan. Taustalla voi olla myös masennusta ja raskaampia ongelmia kuten päihteitä. Näin ei kuitenkaan voi olettaa, sillä näin ei todellakaan aina ole. Myös sijaisperheessä oleva lapsi saattaa käydä tukiperheessä, jotta sijaisvanhemmat saavat hetken hengähdystauon kuukaudessa.

Millainen perhe voi toimia tukiperheenä?
Tukiperheenä voi toimia ihan tavallinen perhe, olipa kyseessä sitten ydinperhe, yksinäinen ihminen, uusioperhe tai mikä tahansa. Instagramissa tekemäni kyselyn seurauksena huomasin myös monien kuvitelleen, että tukiperheessä ainakin toisella vanhemmalla olisi oltava alan koulutus. Näin EI kuitenkaan ole. Tukiperheeltä ei vaadita mitään alan koulutusta, vaan siihen tarvittavan lyhyen koulutuksen, tai oikeastaan perehdytyksen, tarjoaa järjestö kenen kautta tukiperheeksi ryhtyy. Ainoastaan silloin, jos haluaa toimia ammatillisena tukiperheenä, jolloin lapsilla on esim. diagnosoituja sairauksia tai haasteita, tarvitaan ammatillinen koulutus. Tukiperheenä toimivat usein perheet, joilla omat lapset ovat jo olemassa tai joiden omat lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa. On harvinaisempaa (mutta ei tavatonta), että tällainen nuori lapseton pariskunta, niin kuin me olimme, haluaa toimia tukiperheenä. Tukiperheelle ei kuitenkaan ole asetettu suuria vaatimuksia, vaan avoin mieli ja suuri sydän kantaa pitkälle <3 Perheeltä kuitenkin yleensä odotetaan sitoutumista vähintään vuodeksi, sillä lapsille on rankkaa joutua vaihtamaan perhettä juuri kun entiseen alkaa tottua.

Olin itse 10 vuotias kun kuulin tukiperhetoiminnasta ja päätin jo silloin ryhtyväni tukiperheeksi isona. Tätä unelmaa seuraten houkuttelin mieheni mukaan ja lopulta haimme koulutukseen. Tämä työ on ollut meille molemmille tärkeää ja antoisaa. Me olimme siis todella nuoria kun ryhdyimme tukiperheeksi. Minä olin 22 ja mies 26. Järjestö suhtautui meihin totta kai hieman eri tavalla, sillä nuoria lapsettomia perheitä on vähän, ja osasta on jäänyt huonoja kokemuksia sitoutumattomuuden vuoksi. Meille kuitenkin annettiin mahdollisuus ja homma on sujunut hyvin. Meitä on myös pyydetty puhumaan kokemuksistamme tukiperhekoulutukseen, mutta emme ole nyt siihen ruvenneet tämän vauvavuoden aikana.


Kuinka lapset päätyvät juuri teidän perheeseen?
Jokaiselle tukiperheelle etsitään heidän perheeseensä sopiva/sopivat tukilapset. Perhe voi esittää toiveita lapsista, niiden määrästä, sukupuolesta ja iästä. Myös tuetun perheen vanhemmilla voi olla toiveita perheen suhteen. Kun järjestö löytää mielestänne perheeseen sopivat lapset, ehdotetaan heitä anonyymisti tukiperheelle, jonka jälkeen perhe päättää haluaako kuulla lapsista lisää ja tavata heidät. Vasta sitten tuetulle perheelle kerrotaan mahdollisesta tukiperheestä.

Me olimme toivoneet kahta lasta. Ajattelimme sen olevan sopiva määrä, kun meitä aikuisiakin on kaksi. Meille ehdotettiin kaksi eri sisarusparia, jotka eivät kuitenkaan kuulostaneet meille täysin sopivilta. Kunnes sitten nämä kolme pientä lasta kuulostivat meille täydellisiltä, vaikka heitä olikin kolme. Päätimme, että haluamme tavata perheen, jolloin perhe tuli meille yhdessä Pelastakaa Lasten sosiaalityöntekijän kanssa kylään. Tämän jälkeen vielä kumpikin osapuoli olisi voinut perääntyä, jos olisi tuntunut siltä. Meistä tuntui hyvältä ja lapset tulivatkin heti seuraavalla viikolla meille ensimmäistä kertaa totuttelemaan.

On hyvä varautua siihen, ettei yhteistyö tuetun perheen vanhempien kanssa ole aina helppoa. Tähän voi vaikuttaa paljon lasten ja perheen tausta, syy tukiperheen tarpeelle, tai sitten ihan vain se kuinka kemiat kohtaavat. Me ollaan oltu onnekkaita tässäkin asiassa ja yhteistyö sujunut vanhempien kanssa ihan hyvin.

Millainen koti tukiperheellä on oltava?
Tämä on asia, joka ainakin itseäni mietitytti kovasti ennen tukiperheeksi ryhtymistä. Ajattelin, ettei me nyt ainakaan vuokra-asunnossa tukilapsia voida ottaa, että siihen varmaan tarvii jonkun oman omakotitalon. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tukiperheen koti voi olla millainen vain, eikä lapsille tarvitse olla tarjota edes omaa huonetta, kunhan joku nukkumapaikka löytyy. Mekin toimimme lähes koko ensimmäisen vuoden ajan vuokra-asunnossa, ennen kuin ostimme tämän oman. Meillä on aina ollut lapsille oma huone, mutta nyt tilanne hiljattain muuttui kun oma vauvamme muutti omaan huoneeseen ja lapset nukkuvat nyt sohvalla tai meidän huoneessa.


Mitä tukiperhetoiminta sitten käytännössä on?
Tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joten palkkaa siitä ei saa. Jokaisesta lapsesta maksetaan kuitenkin kulukorvausta jokaiselta päivältä, joka on tarkoitettu kattamaan lapsista koituvat ruokamenot ja muut kulut. Tuo kulukorvaus on kuitenkin mielestämme ollut summana hyvin riittävä ja miinukselle sillä ei kyllä jää.

Tukilapsiviikonlopuiksi ei tarvitse järjestää mitään erityistä ohjelmaa eikä tehdä mitään ihmeellistä, vaan lapsille riittää tavallinen, turvallinen arki ja aikuisen läsnäolo. Eli perhe voi tehdä juuri niitä asioita mitä tekisi viikonloppuna muutenkin. Toki pitää huomioida, että tekeminen on lapsille soveliasta ja esim. alkoholia et tukiviikonloppuina käytetä.

Meillä on ollut tapana säästää lapsista tulevia kulukorvausrahoja, joilla on sitten tehty jotain kivaa lasten kanssa muutaman kerran vuodessa. Ollaan käyty useammassa eläinpuistossa, huvipuistossa, kesälomareissulla asuntovaunulla, mökillä, sekä Rovaniemellä Joulupukinmaassa. Lisäksi minulla on tapana selvittää, onko viikonloppuna asuinseudullamme jotain lapsille suunnattuja tapahtumia, missä on saatettu käydä. Mitään tällaista ei perheeltä kuitenkaan missään nimessä vaadita!! Ollaan näin vain haluttu tehdä.


Miksi kirjoitan tätä postausta?
Tukiperheistä on ihan huutava pula ympäri Suomen. Lapsia on jonossa aivan liikaa ja tukiperheen saamisessa kestää aivan liian kauan! Kirjoitan tätä postausta siis siksi, että se tavoittaisi ihmisiä, jotka ehkä ovat jo miettineet tukiperheeksi ryhtymistä, tai vasta kuulevat siitä nyt ensimmäistä kertaa, mutta joille tekstin luettua heräisi samanlainen polte kun minulle kymmenenvuotiaana. Eli kannustan kaikkia, ketä asia yhtään kiinnostaa, olemaan yhteydessä oman alueenne tukiperhetoimintaa järjestäviin järjestöihin. Yhteydenotto ei sido teitä vielä mihinkään ja koulutuksenkin saa käydä ja pohtia vasta sitten onko päätös oikea. Rohkeasti siis yhteyttä järjestöihin, jos tuntuu, että teistä voisi tulla tukiperhe. Ja jos luet tätä, mutta et ole kiinnostunut tukiperhetoiminnasta, on sekin ok. Olen kuitenkin iloinen, että olet lukenut postaukseni ja tiedän tukiperhetoiminnasta nyt ehkä hieman enemmän. Vastaan mielelläni, jos teille herää kysymyksiä aiheesta.

<3 Heini

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joulumieltä hakemassa



Tänä vuonna päätin olla oikein kiltti tyttö ja lähdin äitini seuraksi Sanin ja Tommi Soidinmäen joulukonserttiin. Tykkään kyllä yleensäkin käydä joulukonserteissa, koska joulu ja joululaulut nyt vain ovat parasta mitä tiedän. Ei kuitenkaan viime vuosina ole tullut käytyä, joten luultavasti tämäkin vuosi olisi jäänyt välistä ilman äitini suostuttelua. 

Onneksi lähdin. Sain tunnin rentoutua, unohtaa kaikki joulukiireet ja pääsin vihdoin kaipaamaani joulufiilikseen, ainakin hetkeksi <3 Konserttikin oli positiivinen yllätys. Mietin etukäteen, onkohan siellä vain hartaita vanhoja joululauluja, kun kyseessä oli kirkkokonsertti, mutta kyllä vain mukana oli paljon uusia ja meneviäkin lauluja. Tällainen pieni joulufiilikseen virittäytymishetki sopisi kaikille ennen joulua!


Yksi asia minua jäi vaivaamaan kovasti. Iha niin paljon, että minun on pakko mainita asiasta täälläkin. Nimittäin se, kuinka ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan. Edessäni istui vanhempi nainen. Konsertti oli alkanut muutama minuutti aiemmin ja yksi pariskunta tuli vielä paikalle. He istuivat  toiselle puolen käytävää taimmaiseen riviin, hyvin vähin äänin, aiheuttamatta mitään häiriötä kenellekään. Silti tämän naisen, joka sattui tilanteen näkemään, oli vilkuiltava ja tuijotettava tätä pariskuntaa hyvin vihaisesti, jopa halveksuen. Jos katse voisi tappaa niin... 

En siis vain voi ymmärtää, miten tuon pariskunnan myöhässä olo vaikutti mitenkään tämän vanhemman rouvan konserttifiilikseen. Ja itsehän hän oman kokemuksensa pilaa, jos käyttää aikansa toisten halveksumiseen. Tällä pariskunnalla oli varmasti muutenkin kurja mieli olla myöhässä. Ja myöhästymisen takana saattoi taas olla ihan mikä tahansa syy. En ymmärrä, että kukaan pahoittaa oman mielensä toisten myöhästymisestä. Varsinkin kun tästä ei koidu muille mitään harmia. Kyllä harmitti tuon pariskunnan puolesta, eivät he olisi tarvinneet sitä tappavaa katsetta.


Olen miettinyt tätä tapahtumaa paljon konsertin jälkeen. Olen nähnyt vastaavanlaisia tilanteita useasti. Siksi se minulla silmiin pistikin. Ihmiset haluavat toisilleen aivan liikaa pahaa mieltä ja ottavat toisten tekemisistä itseensä, kun voisivat sen sijaan keskittyä vain siihen kuinka itse käyttäytyvät. Usein näkemissäni tilanteissa kyseessä on ollut vanhempi ihminen, että onko takana sitten vain se, että ajat ovat muuttuneet ja ennen tilaisuuksista ei todellakaan saanut myöhästyä? En tiedä. Enkä kuitenkaan halua yleistää, että kyseessä olisi aina vanhempi henkilö, vaikka näin on useasti sattunutkin minun kohdalla olemaan. 

Toivottavasti kaikki muistamme joulumielen ja annamme toisten elää omaa elämäänsä. Ei pahoiteta omia, eikä kenenkään toistenkaan mieltä, Ei varsinkaan nyt joulun aikaan! Enää kaksi (hyvin kiireistä ja lyhyttä) yötä jouluun <3

<3 Heini

tiistai 17. joulukuuta 2019

Perhekuplan bloggaajaksi

Olen tässä jo jokin aika sitten päässyt mukaan Perhekuplan bloggaajaksi niin blogin kuin instankin puolella. Nyt onkin korkea aika kertoa siitä täällä blogissakin. 



Perhekupla on yhteisö perheille ja perheistä haaveileville Facebookissa ja Instagramissa. Meitä Perhekuplan bloggaajia on yhteensä viisi. Osa on blogannut jo pitkäänkin ja osa tuoreempia. Kaikilla meillä on omat mielenkiinnonkohteemme, joiden innoittamana kirjoitamme, mutta kaikki keskitymme julkaisuissamme pääsääntöisesti perhe-elämään ja lapsiin. Tykkään porukassamme kovasti siitä, että asumme vähän eri puolilla Suomea, mutta kaikkien kanssa löytyy jotain yhteistä, minkä vuoksi toisten elämää on mukava seurata. Minä taidan tällä hetkellä ”edustaa” koko Pohjois-Suomea, kun olen täällä Oulun seudulla tällä hetkellä pohjoisin Perhekuplan bloggaaja. Tässä lyhyt esittely jokaisesta Perhekuplan bloggaajasta (kuvat poimittu kyseisistä blogeista luvan kanssa).

1. Askeleita perheenä

Askeleita perheenä -blogia on jo kuusi vuotta kirjoittanut kolmen lapsen äiti, 29 vuotias Tiia Uusimaalta.  Tätä blogia olen seurannut jonkin aikaa jo ennen Perhekuplan bloggaajaksi ryhtymistäni. Instagramin puolella taisin löytää Tiian vielä aiemmin. Sieltä blogi löytyy nimellä askeleitatiia. Tiian blogijulkaisut koostuvat hyvin monia lapsiperheitä koskettavista aiheista ja niihin on helppo samaistua. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita meillä Tiian kanssa on ainakin oman kodin sisustaminen ja lastenvaatteet. <3


2. Unelmien elämistä

Tätä blogia on jo seitsemän vuoden ajan pitänyt 35-vuotias viiden lapsen äiti Etelä-Pohjanmaalta. Ullan blogi on minulle ollut jostain syystä uusi tuttavuus, vaikka instagramin puolella olen häntä tovin jo seurannut. Instagramista Ullan löytää nimellä unelmienelamista. Ulla elää suuren perheen elämää, jollaisesta minäkin haaveilen vielä jonain päivänä. Julkaisuista hehkuu äitiyden onni! Ullan ajatukset äitiydestä kohtaavatkin hyvin omieni kanssa ja ehkä juuri tuon  vuoksi on hänen julkaisujaan ilo seurata. Ja kolahtaapa hänenkin kanssaan yhteisiksi kiinnostuksen kohteiksi lastenvaatteet ja sisustus. <3


3. Kotona ja kaupungilla 

Tämän blogin taisin löytää vasta sen myötä kuin löysin Perhekuplankin. Voi olla, että Perhekuplan instagramin kautta löysin Katrin instagramin hieman ennen Perhekuplan bloggaajaksi ryhtymistäni. Kotona ja kaupungilla -blogi on siis 30+ vuotiaan yhden lapsen äidin, Turkulaisen Katrin 4-vuotta vanha blogi. Katri kirjoittaa arjestaan hyvin avoimesti ja laittaa itsensä likoon myös instastoorivideoilla ihailtavalla tavalla. Katrin kanssa meidän isoin yhteinen kiinnostuksenkohde taitaa olla matkailu ja reissaaminen. Lisäksi Katrin blogissa näkyy rakkaus kulttuuriin. Katrin perheestä olen saanut ihanan tekeväisen, aktiivisen kuvan <3


4. Unelma #5

Tämä blogi on tullut minulle täysin uutena, mutta positiivisena tuttavuutena nyt Perhekuplan myötä. Blogia kirjoittaa 29-vuotias Emilia Uusimaalta. Emilia päivittää blogia ja instagramia hyvin aktiivisesti. Häntä on helppo ja mielenkiintoinen seurata, kun meidän molempien arkea tähdittää vauva. Emilialla on lisäksi myös parivuotias lapsi. Tavallista, rehellistä lapsiarkea <3 kuulinpa, että jaamme rakkauden myös Amerikan matkailuun, mistä osaltani olen joskus täällä blogissani kirjoittanutkin.


5. HeiBlondi

Elikkä viidentenä Perhekuplan bloggaajana toimin minä, porukan kuopus ”pohjoisesta” (en itse miellä Oulua vielä kovin pohjoiseksi). Olen siis 25-vuotias, yhden lähes 1-vuotiaan neitosen äiti ja asustellaan tytön ja miehen kanssa tosiaan täällä Oulun lähikunnassa. Rakastan matkustamista, sisustamista ja lastenvaatteita, kuten ylläolevasta tekstistä saattoi jo lukea. Olen ammatiltani sosionomi/varhaiskasvatuksen opettaja, mutta tällä hetkellä vielä hoitovapaalla pikkuisen kanssa. 


Nyt muuten kannattaa käydä ottamassa Perhekuplan Facebook ja Instagram -tilit seurantaan, sillä tällä viikolla käynnissä on viimeinen jouluarvonta, josta voi voittaa aivan ihanan ByPinjan korun ja Oot niin ihanan postikortin <3

<3 Heini

lauantai 30. marraskuuta 2019

Nopea ja helppo DIY joulukalenteri


Joko teillä on joulukalenterit hankittuna? Huomenna se joulun odotus nimittäin alkaa <3
Tässä helppo vinkki DIY joulukalenteriin mattimyöhäsille. Tai ehkäpä joku löytäisi tämän vinkin vaikka ensi vuonna joulukalenteria suunnitellessaan. 

Tänä vuonna joulu tulee meille kyllä aivan varkain, paljon nopeampaa kuin koskaan ennen. Liekö tolla vauvalla jotain tekemistä ajanjuoksun kanssa? Havahduin hiljattain siihen, että haluan vauvallekin joulukalenterin! Olen niin jouluihminen, että kyllä hänelläkin on oltava oma kalenteri. Itse asiassa päätimme tänä vuonna säästää ja jättää aikuisten kalenterit hankkimatta/tekemättä.


Vihaan kaikkia tilpehööri kalentereita ja suklaata en tietenkään vauvalle anna. Haluan, että joulukalenterista tulee jotain hyödyllistä. Jotain sellaista, mitä olisi hankittava joka tapauksessa. Siksi päässäni alkoikin pyöriä Lego Dublo kalenteri, sillä olin aikonut ostaa Fiinulle dubloja joululahjaksi. Tällaista kalenteria ei kuitenkaan tullut vastaan missään, paitsi netistä löysin todella kalliin sellaisen. Miksipä en siis tekisi itse?


Ja niinhän minä tein. Tuossa viime yönä ennen nukkumaan menoa. Löysin dublopaketin puoleen hintaan, joten järin kalliiksi tämä kalenteri ei tullut. Ja toteutuskin oli varsin helppo. Ostin vain 24 paperipussia ja jokaiseen laitoin sisään yhden dublon. Pussin voi askarrella itse myös vaikka lahjapaperista ja numeron voi kirjoittaa tussilla (itse ostin numerotarrat). Kalenterin voi siis toteuttaa juuri sinulle sopivalla budjetilla ja vain oma mielikuvitus on rajana!

10,5 kuisen vauvan on helppo avata pussi itse ja ottaa dublo sieltä ulos. Uskon, että hän tykkää kalenterista kovasti ja jää kaipaamaan sitä, kunhan kaikki 24 pussia on avattu. Tämä kalenteri kävisi kaiken ikäiselle ja sisällön voisi valita saajalle mieluisaksi. 

Harrastatteko te DIY joukalentereita vai valitsetteko sopivat kaupasta? :)


Ihanaa joulukuun alkua kaikille!


<3 Heini

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Vauva muuttaa omaan huoneeseen


On vauvoja, jotka nukkuu ja vauvoja, jotka nukkuu vähän huonommin. On vauvoja, jotka nukkuu perhepedissä tai sivuvaunussa, tai oikein tyytyväisenä omassa sängyssä. Tärkeintä on, että vauvan lisäksi myös vanhemmat saavtat nukkua, sillä muuten arki voi käydä raskaaksi. Me päätettiin, että nyt on meidän 10-kuisen aika siirtyä omaan huoneeseen nukkumaan. Vielä ei olisi ollut kiire, mutta tämä äiti alkaa olla niin poikki huonojen yöunien vuoksi, että nyt kokeiltava tämäkin kortti. Fiinu on nyt viimeiset pari kuukautta nukkunut yöt vieressäni perhepedissä, minkä vuoksi itse nukun aivan koiran unta, peläten, että pieni tippuu sängystä. Lisäksi voin nukkua aina vain toisella kyljelläni ja koitan vielä kropallani blokata Fiinulta pääsyn pois minun ja seinän välistä. Olen siis öistä sekä väsynyt että kipeä! Perhepeti kunniaan, mutta meidän juttu se ei ole!


Syy, miksi olen yrittänyt siirtää vauvan omaan huoneeseen siirtymistä on, että meidän tukilapsiviikonloput hankaloittuvat kovasti. Tällä hetkellä siis kolmiomme toinen makuuhuone on ollut täysin tukilasten huoneena ja onkin pienoinen ongelma, missä he nukkuvat ja leikkivät tullessaan ensi kerralla meille. Toki leikit onnistuu myös olohuoneessa ja toki Fiinunkin huoneessa, mutta lelujen säilytykselle ei ole enää järkevää paikkaa. Jatkossa mietimme myös sitä, nukkuvatko lapset olohuoneessa ja menemme itse yhdeksältä nukkumaan, vai nukkuvatko lapset meidän huoneessa, jolloin itse muutamme viikonlopuksi olohuoneeseen. Onneksi nämä on aina järjesteltävissä, ja tulevaisuudessa muutamme isompaan kotiin, jolloin nämä ongelmat poistuvat! Nyt kuitenkin toistaiseksi, jää lapsille tekemämme talosänky turhakkeeksi.


Nyt Fiinu on siis siirretty omaan huoneeseensa nukkumaan. Toivon kovasti, että jaksan taistella nyt muutaman yön, jotta Fiinu tottuu muutokseen. Onhan se iso juttu siirtyä omaan huoneeseen ja pysyä omassa sängyssä koko yö. Tulossa on siis varmasti unettomia öitä ainakin äidille. Saa nähdä kuinka meidän käy.



Missä vaiheessa teidän pienokaiset ovat siirtyneet omaan huoneeseen? Kaikki vinkit ja vertaistuki tervetullutta :)


<3 Heini

PS. Päivittelen muuten huomisaamusta alkaen parin päivän ajan Perhekuplan instastooreja. Otahan tili seurantaan <3

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Isänpäiväonnea ja -perinteitä

*Tuote saatu PikkuPastellilta


Tänään monissa kodeissa on vietetty isänpäivää. Kaikki eivät sitä ikävä kyllä pääse viettämään vaikka haluaisivat, ja juuri siksi koen suurta kiitollisuutta siitä, että lapsellani on elämässä rakastava, välittävä ja kaikkensa hänelle antava isä, sekä kaksi isoisää. Lapselle on rikkaus tulla rakastetuksi ja isille ja isoisille on rikkaus rakastaa häntä. Olen itsekin onnekas, kun minulla on rakas isä, ketä saan isänpäivänä onnitella. Meille isänpäivä on siis onnellinen ja rakkaudentäyteinen päivä <3

Tämä isänpäivä oli meille kaikille erityisen erityinen. Se oli miehelleni ensimmäinen isänpäivä isänä, ja isoisille ensimmäinen isänpäivä pappana. Ikimuistoista kaikille. 


Minun oli pakko tehdä isänpäiväksi Kinder-kakku. Tiedän joo, että se on ehkä leimattu pääsiäiskakuksi, etenkin kun sen koristelee munilla... mutta minun oli ihan pakko! Halusin sitä niin kovasti jo pääsiäisenä, mutta koska tuolloin olin maidottomalla ruokavaliolla, jäi se tekemättä. Nyt kun oli syytä leipoa ja maidoton ruokavalio viimein kuopattu, oli minun pakko kokeilla tätä. Makeaa, niin makeaa, mutta niin kerrassaan herkullista!

Jo lapsuudesani isänpäivänä on ollut tapana viedä isälle aamiainen, kortit ja lahjat sänkyyn. Siitä on tullut joka vuotinen, odotettu perinne. Haluan opettaa tämän perinteen myös lapselleni ja aloitimme heti tästä aamusta. Isi oli onnellinen. Olimme Fiinun kanssa askarrelleet isille kortin (yllättävän haastavaa tuo sormimaalaaminen 10kk ikäisen kanssa). Lisäksi isi sai *tämän (linkki edelliseen postaukseeni, jossa tarkempi esittely tuotteesta) PikkuPastellin isi-avaimenperän sekä toivomansa Fiinun kuvalla varustetun kahvimukin töihin. 


Millaisia isänpäiväperinteitä teillä on? 



<3 Heini

perjantai 1. marraskuuta 2019

Lahja, joka ei jää turhakkeeksi


* Yhteistyössä PikkuPastelli-silikonikorut kanssa
   Tuote saatu


Eletään taas sitä aikaa vuodesta kun lahjaideoita jaetaan puolin ja toisin. Ensi viikolla vietetään isänpäivää, jonka jälkeen ajatukset suuntaavat jo jouluun. Rakastan sekä juhlia että lahjojen ostamista ja toisten yllättämistä, mutta en halua antaa lahjoja pelkästään niiden antamisen ilosta vaan haluan niiden olevan tarpeellisia ja mietittyjä. 


Tulevaksi isänpäiväksi meillä onkin Fiinun kanssa täydellinen lahja isille; tämä PikkuPastellin avaimenperä, joissa tekstit Isi ja <3 F. Tällä hetkellä miehelläni ei ole avaimenperää ollenkaan, joten tämä tulee tarpeeseen. Lisäksi tiedän avaimenperän olevan tosi mieluinen, sillä se muistuttaa häntä ensimmäisestä isänpäivästään ja rakkaasta tytöstä joka päivä.


Isänpäivälahjat alkaa tässä vaiheessa olla teilläkin varmaan jo mietittynä, jos sellaisia tykkäätte hankkia, mutta suosittelen tutustumaan PikkuPastelli silikonikorut -sivuston valikoimaan Facebookissa. PikkuPastellilla on mm. todella ihania helistimiä, tuttinauhoja, puruleluja, avainnauhoja ja näitä avaimenperiä. Voit tilata joko valmiita, tai omien toiveiden mukaisia tuotteita Facebookin yksityisviestillä, ja saat juuri sellaisen tuotteen kuin haluat.


PikkuPastellin tuotteet ovat suomalaista käsityötä ja tuotteiden toimitusaika on todella nopea. Lisäksi niiden hinta on mielestäni hyvin kohtuullinen ja sisältää postikulut. Tämä PikkuPastellilta saatu ja minun toiveideni mukaan tehty avaimenperä vastasi täysin sitä mitä pyysin. Voin lämpimästi suositella PikkuPastellin tuotteita teille muillekin!




En malta odottaa, että pääsemme antamaan tämän ihanuuden isänpäivänä miehelleni!

Onko PikkuPastelli sinulle ennestään tuttu? 

Entäpä onko teillä isänpäivälahjat jo mietittynä, vai annetaanko teillä lahjoja ollenkaan? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

<3 Heini


keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Maidoton kinkkukiusaus - arjen pelastus


Ajattelin jakaa teille yhden arjen luottoresepteistäni: maidoton kinkkukiusaus. Maidottomuuden lisäksi kiusaus on myös munaton, soijaton ja gluteeniton, eli aikalailla kaiketon. Ollaan kokkailtu maidottomasti jo 8kk, sillä vauvallamme on maitoallergia eikä hän ole kestänyt lehmänmaitoa edes minun rintamaidon kautta.

Tällä hetkellä mieheni on työprojektin vuoksi paljon poissa kotoa, ja kokkailut jäävät suurimmaksi osaksi vastuulleni. Vihaan kokkausta kahdesta syystä: 1. Yksinkertaisesti en ole koskaan tykännyt laittaa ruokaa! Ja 2. Se ei ole kovin helppoa kun 9 kuukauden ikäinen vauva kiipeilee jaloissa. Vähän siis ehkä hävettää jopa myöntää, mutta tämän vuoksi meillä kokkaa useimmiten mieheni, joka on siinä hyvä ja kaiken lisäksi tykkää siitä. Nyt kuitenkin joudun kokkailemaan enempi ja valintani onkin helpot uuniruoat, jonka valmistukseen menee vain hetki.

Yksi lempiresepteistäni onkin tämä maailman helpoin kinkkukiusaus, jonka valmistaa uuniin muutamassa minuutissa ja kolmen vartin päästä uunista tulee ulos oikein herkullinen ruoka. Parasta tässä on se, että ruokaa riittää moneksi päiväksi!

500g peruna-sipuli sekoitusta
250g kasvissuikaleita
300g kinkkusuikaleita
4dl    kaurakermaa
1-2    lihaliemikuutiota

1. Voitele uunivuoka.
2. Lisää perunat, kasvikset ja kinkkusuikaleet vuokaan ja sekoita.
3. Lämmitä kerma kattilassa ja sulata lihaliemikuutiot siihen.
4. Lisää kerma uunivuokaan muiden ainesten päälle.
5. Paista 200 asteessa noin 45min.

En ole kovinkaan tarkka määristä, vaan käytän kiusaukseen juuri sen kokoisen peruna-sipulipussin, kasvispussin ja kinkkupussin kun kaapista sattuu löytymään - ja aina on onnistunut! En myöskään ole hyvä maustamaan ja käytän tähänkin vain lihaliemikuutiota. Helppoa! Tällä kertaa toinen kerma sattui olemaan maustettu yrttikerma, jonka vuoksi käytin vain yhden lihaliemikuution. Usein teen ihan tavallisesta kaurakermasta ja olen laittanut 1,5 tai 2 lihaliemikuutiota.










Mikä on sinun arjen lempparireseptisi?

<3 Heini


keskiviikko 9. lokakuuta 2019

5 asiaa, jotka helpottavat matkustamista vauvan kanssa


Lomailimme hiljattain 8kk ikäisen vauvamme kanssa Rodoksella. Kirjoitinkin tuolloin postauksen siitä, miksi vauvan ja lasten kanssa on helppo valita All Inclusive -loma. Kyseisen postauksen löydät täältä.

Nyt haluaisin jakaa teille viisi hyväksi kokemaamme asiaa, mitä pakata mukaan kun lähdet lomalle vauvan kanssa. Nämä vinkit käyvät oikein hyvin myös kotimaan matkailuun, vaikka me nämä totesimmekin hyviksi rantalomalla käydessämme. Kohdan 1 vinkkiäni on jo useampi kaverini kokeillut onnistuneesti matkustaessaan junalla. Jospa näistä vinkeistä olisi sinullekin apua, matkustat sitten autolla, junalla, lentäen, tai vain haaveilet lomasta <3


1. Avainkaulanauha

Tämä oli aivan ehdoton. Meillä mukana oli kaksi, ihan vain varalta jos toinen hukkuisi. Näihin oli siis niin kätevää ripustaa leluja,  ja sitten nauha vain omaan kaulaan roikkumaan. Näin meidänkin ikiliikkuja saatiin viihtymään sylissä, kun oli leluja mitä värkätä, eivätkä ne päässeet tippumaan likaiselle lattialle. Paras lelu meidän neidin mielestä kyllä taisi olla itse tämä kaulanauha!


2. Desinfiointipyyhkeet

Myös nämä olivat meille ehdottomat. Näillä pyyhin esim. lentokoneessa lähimmät pinnat mihin Fiinu pääsee käsiksi. Pyyhin myös aina ulkona syödessämme syöttötuolin ja pöydän ennen ruokailua. Näin ehkä vältyimme pöpöiltä, ainakaan emme sairastuneet! Käytän näitä toki myös täällä Suomessa pöydän puhdistukseen, jos Fiinu vaikka sormiruokailee jossain kahvilassa. Vauvojen on hyvä altistua pöpöille, mutta sitä tapahtuu niin paljon automaattisesti kyläillessä ja leikkiessä, että mielestäni edes ruokailutilanteissa sormien kulkeutuessa suuhun enemmän, pöpöjä voi yrittää välttää.


3. Matkarattaat

Meillä oli mukana matkarattaat, joita käytimme todella paljon. Rattaina meillä on Britax B-motion matkikset, jotka meille on valikoitunut mm. siksi, että ne saa täysin makuuasentoon ja niihin mahtuu hyvin isompikin lapsi. Fiinuhan ei viihdy vaunuissa oikein koskaan, mutta kummasti Rodoksella viihtyi, kun ympärillä oli niin paljon uutta. Pääsimme siis hyödyntämään rattaita tosissaan. Fiinu on onneksi oppinut istumaan jo niin hyvin, että näissäkin oli helppo istua. Asento jää näissä mielestäni tosi huonoksi pienellä lapsella, mutta kun osaa istua jo hyvin, niin Fiinukin törötti vain jämäkkänä itse nojaamatta selkänojaan. Nukkumiseen ja isommalle lapselle näissä on kyllä ihan hyvä asento.

Mietimme myös kovasti pienten rattaiden vuokraamista, jotta ne olisivat mahtuneet matkustamoon, mutta päädyimme ottamaan omat isommat matkiksemme ja oltiin tähän tyytyväisiä.


4. Turvakaukalo

Meillä lähti mukaan myös turvakaukalo vauvalle. En missään nimessä halunnut pitää vauvaa sylissä tai kantorepussa linja-autossa vaan halusin hänet turvakaukaloon. Sain kaveriltani lainaan vanhemman kaukalon joka heilläkin on kulkenut lentomatkoilla mukana, sillä en halunnut laittaa koneen ruumaan omaa käytössä olevaa turvakaukaloamme. Ruumassa ne kuitenkin aina jonkin verran kolhiintuvat ja saavat iskuja mikä heikentää kaukalon turvallisuutta. Ajattelin tulevaisuudessa hommata meillekin oman reissukaukalon. Torissa myydään vanhoja kaukaloita hyvin edullisesti ja ne sopivat hyvin kyllä tähän käyttöön. Koen että vaikka hieman käyttöiän ylittänyt kaukalo on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto kuin syli.


5. Kantoreppu

Meillä oli mukana myös Tula Free-to-grow kantoreppu lentokentille. Vauhtimimmimme ei siinä usein viihdy, sillä haluaa nähdä aina eteenpäin eikä muutenkaan halua olla sidottuna mihinkään. Lentokentällä hän kuitenkin viihtyi ja jaksoi ihmetellä ympärille katsellen. Oulun kentällä emme tosin koko Tulaa muistaneet, sillä kenttä on niin pieni, mutta Rodoksella siitä oli apua ja se vapautti äidin kädet tax-free shoppailulle. Kannattaa huomioida, että vauva on irrotettava kantorepusta
turvatarkastuksen ajaksi.



Lomamme oli kyllä erittäin onnistunut ja uskon, että kaikista näistä viidestä tarvikkeesta oli meille apua. Saitko sinä tästä vinkkejä reissuun pakkaamiseen?


<3 Heini












perjantai 20. syyskuuta 2019

All inclusiven parhautta vauvan kanssa


Tällä viikolla on kirjaimellisesti vain löhötty ja lomailtu. Olen huomannut asenteeni reissaamista kohtaan muuttuneen kovasti äitiyden myötä ja ajattelin tässä postauksessa kertoa siitä hieman ja samalla paljastaa mielestäni parhaimmat syyt vauvaperheelle valita all inclusive -loma!


Ennen olen ollut niin hotellissa löhöämistä vastaan. Olen aina mieluiten valinnut puolihoidon tai pelkän aamupalan, ja metsästänyt itse joka ilta uuden ravintolan missä syödä illallista. Olen halunnut nähdä lomallani paljon, ehkä liikaakin, ja yhdessä paikassa en ole halunnut viettää liian montaa päivää. Olisinkin varmaan jo kiertänyt koko saaren ja nähnyt kaikki sen nähtävyydet, jos entinen minä olisi lomalla.


Nyt äidiksi tultuani olen kuitenkin huomannut, että mieluiten löhöän vain uima-altaalla ja nautin all inclusive -hotellin tarjoamista palveluista. En edes ole kaivannut hotellilta pois, vaikka eilen kävimmekin tutustumassa miehen kanssa paikalliseen kylään. Kukapa täältä hotellilta kaipaisi pois, kun tänä on vauvan kanssa maailman helpoin paikka viettää aikaa: kaikki on lähellä, lapsiperheet on huomioitu hyvin, lapsia on paljon, eikä vauvamme aiheuta kenellekään mielipahaa kiukustuessaan. Ruokaa saa buffetista kolmesti päivässä, mutta näidenkin välissä snack - ja drinkkibaarit palvelevat. Vauvalta voi lähteä vaihtamaan vaipan kesken syönnin tai uinnin, sillä huoneemme sijaitsee ihan vieressä. Saamme nauttia koko päivän ulkona lämmöstä, mutta vauvan voi kuitenkin nukuttaa ilmastoituun huoneeseen. Mikä parasta, kaikki on maksettu etukäteen. Tästä lomasta voi siis todellakin nauttia RENTOUTUEN, joka onkin juuri sitä mitä olemme vauva-arkeemme kaivanneet. Täytyykö minun siis edes mainita, miksi valintamme on varmasti lähivuosina uudestaankin kaiken kattava all inclusive -hotelli?! Voin lämmöllä suositella kaikille, joilla on pieniä lapsia.


Eilen vuokrasimme auton, jotta pääsimme käymään Rodoksen kaupungissa. Olihan tuo kiva päästä yhdeksi päiväksi pois hotellilta, mutta tänään sitten onkin ollut ihanaa taas löhötä uima-altailla! Terkkuja täältä lämmöstä sinne viilenevään Suomeen!


<3 Heini