Isänpäiväonnea ja -perinteitä

*Tuote saatu PikkuPastellilta Tänään monissa kodeissa on vietetty isänpäivää. Kaikki eivät sitä ikävä kyllä pääse viettämään vaikka...

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Hyperemeesi - odotusajan painajainen

Tulin kertomaan teille mihin katosin - miksi blogini ei ole päivittynyt puoleen vuoteen.

Toukokuussa sain kuulla maailman ihanimman uutisen - meille olisi tulossa vauva. Olin aina halunnut kokea raskauden ja äitiyden ja nyt se viimein oli tapahtumassa. Minun kauan odottamani raskausaika osoittautui kuitenkin joksikin aivan muuksi kuin hehkeäksi ja ihanaksi jo muutaman ensimmäisen viikon jälkeen.


Olihan tuolloin ensimmäisillä viikoilla jo niitä tavallisia raskauden ensioireita, väsymystä, päänsärkyä ja kuvotusta. Mutta se kaikki oli tavallaan myös ihanaa, sillä se muistutti minua tästä uudesta ihanasta asiasta, tulevasta vauvasta. Ensimmäisten viikkojen jälkeen tuo ihanuus kuitenkin katosi. Se hämärtyi viikko viikolta mielestäni ja lopulta en edes muistanut olevani raskaana, kun tunsin itseni vain sairaaksi. Tämän kaiken aiheutti poikkeuksellisen kova raskauspahoinvointi. Aluksi se olikin sellaista tavallista raskauspahoinvointia, mistä moni muukin alkuraskauden aikana kärsii. Sen kesti, sillä tiesin, että iltaan mennessä olo helpottaa ja pääsen vielä näkemään kavereita ja tekemään muuta mukavaa. Kuukauden oksennettuani, kun olin jo lähellä ensimmäisen kolmanneksen loppua ja noita 12 maagista raskausviikkoa, jolloin kaiken pahan olon kerrotaan katoavan ja raskauden hehkun alkavan, oloni kuitenkin paheni rajusti ja aloin oksentamaan aamusta iltaan. En kyennyt enää mihinkään, vaan elämäni rajoittui sängyn ja vessan väliin ravaamiseen. Mietin syömiseni siltä kantilta, mikä menisi helposti alas ja tulisi helposti taas ylös. Löysin aina uuden helpon nestemäisen ruoan, jota jonku päivän jaksoin oksentaa, kunnes oli keksittävä taas jokin uusi. Tyhjensin sankkoa voimattomana ja muuta en tehnytkään. Välillä kävin terveyskeskuksessa tiputuksessa nesteyttämässä itseäni. Voin kertoa, että muille ihana hellekesä oli minulle aivan helvettiä. Makasin kahden tuulettimen välissä sisällä sankko kainalossa. Ja voin kertoa myös sen, että tuo raskauden toisen kolmanneksen hehku oli siitä kaukana. Loppukesästä olin jo tosi heikossa kunnossa. Verenpaineeni olivat tosi alhaiset raskauden, oksentamisen ja makaamisen takia ja pienikin pystyssä olo huimasi kovasti. En jaksanut käydä suihkussa kun istualtaan ja hiusten pesu oli aivan mahdotonta. Saavutus oli, jos postilaatikolle selvisin ja sen jälkeen koko kroppa tärräsi.Tuntui, että kuukausien aikana joka ikinen pienikin lihakseni oli surkastunut pois. 

Lopulta sain nimen tälle kaikelle: Hyperemesis Gravidarum eli suomeksi hyperemeesi, joka on raskauspahoinvoinnin erittäin vaikea muoto. Noin 1,2% suomalaista odottavaa äitiä kärsii siitä, eli kuulun onnellisesti tähän vähemmistöön. Tavallisesta raskauspahoinvoinnista sen erottaa mm. runsas oksentelu (eli ei vain aamuun tai iltaan painottuva), yli 5% painonlasku, kehon kuivuminen ja arkipäivän asioista huolehtimisen vaikeus. Jokainen voi kokea hyperemeesin yksilöllisesti, mutta merkittävänä yhdistävänä tekijänä kaikille on pahoinvoinnin kokonaisvaltaisuus, sillä hyperemeesi vaikuttaa ihan kaikkeen. Hyperemeesiliiton sivulla onkin hyvin kiteytetty se, että raskaus ei ole sairaus, mutta hyperemeesi on. 

Pahimmalta tuona aikana tuntui ihmisten, jopa hoitohenkilökunnan kommentit siitä, että "kohta se helpottaa" ja "kunhan 12 viikkoa on täynnä, se loppuu" tai "kyllä se puoleen väliin mennessä helpottaa", sillä sitten sitä aina odotti ja sai uutta toivoa ja tippui aina yhtä korkealta, kun olo ei vain helpottanutkaan. Pahalta tuntui myös kaikkien kommentit, jotka eivät kyenneet ymmärtämään sitä, että en oikeasti vain kykene käymään missään, tai edes syömään ja huolehtimaan itsestäni. Toki ymmärrän, että on hankala samaistua tilanteeseen, jossa ei ole itse ollut, varsinkaan, kun hyperemeesistä puhutaan niin vähän ja harva on edes kuullut koko sanaa. Mutta minä kovasti kaipasin vertaistukea ja onneksi löysinkin Facebookista hyperemeesi-tukiryhmän, jossa minuun uskoa antoivat aina muiden kokemukset ja se, että jos muutkin selviävät niin kyllä minäkin.  

Pahimmassa tapauksessa hyperemeesi kestää koko raskauden, ihan loppuu asti. Minä olin onnekas, sillä jokapäiväinen oksenteluni vihdoin loppui viikolla 24. Tuon jälkeen olen satunnaisesti vielä oksentanut tai voinut pahoin, mutta niin harvoin, etten edes kunnolla muista. Tiedostan sen, että on mahdollista, että pahoinvointi palaa vielä loppuraskaudessa, mutta juuri nyt en halua antaa sille mahdollisuudelle ajatustakaan. Sillä nyt saan vihdoin nauttia. Toivottavasti loppuun asti, vielä 3 viikkoa ja 2 päivää <3

Tällä hetkellä voin siis todella hyvin. Raskausviikkoja kasassa on kohta 37 ja olen vihdoin viimeiset viikot saanut elää onnellista ja energistä raskauden vaihetta. Kiusanani on kuitenkin jo parin kuukauden ajan ollut supistukset, joiden takia jäin sairaslomalle aikaisemmin. En kuitenkaan anna niiden häiritä, sillä nyt mieli on virkeä kun pahoinvointi on poissa ja joulusuklaatkin on maistunut! Tällä hetkellä panostan rentoutumiseen ja koitan pitää pienokaisen mahassa ainakin tammikuun puolelle asti :) Halusin jakaa kokemukseni tästä hyperemeesiraskaudesta teille, jotka olette kokeneet saman, mutta myös teille, jotka juuri kuulitte koko hyperemeesistä ensi kertaa. Ehkä kaikki törmäävät jossain vaiheessa elämäänsä hyperemeesiä sairastavaan äitiin ja voitte sitten olla hänen tukenaan. Ja jos itse kärsit hyperemeesistä ja kaipaat vertaistukea, voin lämpimästi suositella hyperemeesi -tukiryhmää Facebookissa.


Nyt voin ilokseni kertoa, että palaan taas blogin pariin ja jatkan kirjoittelua. Tästä on hyvä taas aloittaa. Voitte nyt seurata blogiani myös blogit.fi tai bloglovin' kautta, niin pääsette seuraamaan loppuraskauteni ja uuden vauva-arjen kuulumisia.


<3 Heini

torstai 3. toukokuuta 2018

Blogin takana


Twinkle Twinkle Blonde -blogin takana: Heini

Oon pian 24-vuotias Oulun seudulta oleva naikkonen. Ostettiin syksyllä oma pieni koti, jossa nyt asustellaan yhdessä mun miehen kans - tai kihlattu se vaan on, mutta häitä kyllä suunnitellaan kovasti aina silloin kun rahatilanne näyttää lupaavalta. Sit välillä aina varataan reissu johonki lämpimään ja huomataan, että sinne meni häät :D Noh, nyt ne on siirtynyt vasta vuodella, mutta ehkä ensi vuonna <3

Me eletään aika kiireistäkin elämää tällä hetkellä. Ite oon kohta vuoden työskennellyt lastentarhanopettajana ja suorittanut samalla viimeisiä sosionomiopintoja etänä Lapin AMKissa. Voisin sanoo, et työt on vähä nielaissut mut ja opinnot vähä laahannut, mutta oon luvannu ottaa itteeni niskasta kiinni senkin asian kans nyt kesällä :)

Viikonloppuisin tykätään reissata paljon. On ihanaa päästä pois Oulusta, jotta pääsee kunnolla irti arjesta. Talvella reissaillaan vähä vähempi, enimmäkseen käydään mökillä. Kesät ollaan kovasti tien päällä, sillä oon henkeen ja vereen karavaanari - ollaankin siis teiden tukkona vaunumme kanssa ympäri Suomen, etenki Oulusta eteläänpäin. Nytkin on suuret suunnitelmat jo kesälle, kun vaan saatais vaunu irti lumesta ja auton perään :D Joskus sit lähdetään pitemmälle reissuun, aina kun on aikaa tai rahaa. Yleensäkin vähintään toisesta on puute, joten noita ulkomaanmatkoja on harvemmin. 

Silloin kun sitten ollaan kotona, on meillä yleensä seurana monta pienempää ihmistä täällä. Toimitaan siis tukiperheenä ja nämä lapset käy meillä vähintään yhden viikonlopun kuussa. Ollaan oltu tukiperhe jo puolitoista vuotta ja nautitaan kovasti. Sen lisäksi täällä käy paljon hoitolapsia ja kavereiden lapsia. Ihana saada pieniä vipeltäjiä ja elämän ääniä taloon aina välillä. 

Kaiken tämän välissä tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta ja saatan joskus jakaa tänne mun lempparireseptejä. Soittelen myös kitaraa tai pianoa ja lauleskelen ajankuluksi. Tykkään kauheasti sisustamisesta, vaikka tähän asti sitä hommaa onkin joutunut tekeen suurilta osin pienellä opiskelijabudjetilla. Pikku hiljaa kuitenkin hyvä tulee - yksi hankinta kerrallaan. Jokaisessa pienessä välissä muistan rakastaa vaaleanpunaista ja blingblingiä ja ostaa vaikka muutaman heräteostoksen <3

Täältä blogista saat siis varmasti lukea sisustamisesta, kokkailuista, DIY hommista, reissusuunnitelmista, karavaanailusta, ulkomaanmatkailusta, lapsiviikonlopuista, häiden suunnittelusta ja siis kaikesta mistä mun elämä on tehty! Voit seurata mun blogia blogit.fi ja bloglovin'in kautta, joihin kuvakkeet löytyy tuosta sivupalkista :)


<3 Heini

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Vappu ja herkullisten rahkamunkkien ohje

Vappu! Yks mun lempparijuhlia vuodessa. Toisaalta, oon kyllä aina valmis juhlimaan kun vähänkään on aihetta.. Tää vappu meinas kylmyydellään olla melko ankee, mut nautinhan mä silti. Niin monena vappuna on voinu alottaa auringonoton ja oikeesti ollu aivan ihanaa säätä. Tämän vapun lämpötila pysy just ja just plussan puolella. No, ei kuitenkaan satanu lunta, vähän vaan räntää vappuaattona :D 

Alotin mun vapun perinteisesti tekemällä munkkeja. Tänä vuonna mulla jostain syystä teki kauheasti mieli rahkamunkkeja, joten ajattelin kokeilla osaisinko sellasia tehä. Ainakin meille maistui <3 Me myös avattiin edellisenä viikonloppuna grillikausi ja grillailtiin sit ahkerasti monena päivänä. Jännä kuinka hyvää grilliruoka taas onkaan pitkän tauon jälkeen. Voisinkin joskus tehdä postauksen siitä, mitä meidän grillistä löytyy. 

Tässä alla näiden herkullisten rahkamunkkien ohje. Munkithan ei suinkaan kuulu vaan vappuun, vaan ovat oikein hyvä tarjottava myös vaikka synttärijuhlilla. Itse aion ainakin leipoa näitä myös myöhemmin!

500g rahkaa
50g margariinia
1 kananmuna
1 1/2 dl sokeria
2tl vanilliinisokeria (itse käytin vaniljasokeria)
2 1/2tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
1-2tl kaardemummaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Sekoita sulatetun margariinin joukkoon rahka ja kananmuna
3. Sekoita kuivat ainekset rahkan joukkoon ja vaivaa taikinaa kunnolla noin 5 minuutin ajan. 
4. Jätä taikina lepäämään noin 20 minuutin ajaksi.
5. Laita taikina pursotuspussiin ja pursota sopivan kokoisia palasia kuumennettuun paistinrasvaan (halkaisiljaltaan noin 2cm). Paista munkinpaistorasvassa (itse paistan aina rypsiöljyssä). 

Vappuaattona käytiin Oulun torilla. Se on ollut mulle perinne jo ihan pienestä asti, niin ei sitä voi jättää välistä vaikka kunto ois minkälainen vappuaattoillan jäljiltä. Ennen oli tärkeetä saaha vappuna kesän ekat jätskit tai sit hattaraa torilta, aina on käyty myös syömässä sellasessa lemppari kalakojussa. Nykyään pärjään ilman hattaraa ja päätin sen kesän ekan jäätelönkin jättää vähän lämpimämmälle kelille. Syömään kuitenkin pääsin :) 

Tänä vuonna vappukoristelut jäi tekemättä, enkä kerennyt edes serpentiinejä kaivaa kaapista. Lupaan ensi vuonna olla vähän reippaampi :) Huomaattehan muuten, että mun blogia voi seurata nyt myös blogit.fi kuvakkeen kautta tosta oikealta sivupalkista! 

Tsemppiä kaikille vapusta toipumiseen! Muistakaa hyvä nesteytys..


<3 Heini

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Arizona & Lower Antelope Canyon

Heippa! Jatkan taas vähän matkakertomustani Amerikan road tripistä. Jos suunnittelet matkaa Arizonaan, tai haluat muuten vain nähdä millaisia paikkoja maailmasta löytyy, kannattaa lukea tämä postaus :) Kannattaa myös lukea aiemmat postaukseni Denveristä ja Coloradon vuoristosta :)


Coloradon vuoristosta lähdettiin ajelemaan kohti Arizonaa ja vuoret vaihtuivat nopeasti aavikkoiseen maisemaan ja lämpötila nousi kovasti. Pysähdyimme Coloradon ja Arizonan rajalla Four State Cornerille, joka on siis tunnettu pysähdyspaikka neljän osavaltion rajalla. Tuolla paikalla kohtaavat Arizona, Utah, Colorado ja New Mexico. Paikka on rakennettu keskelle aavikkoa, keskelle ei mitään. Yllärinä meille tuli, että pysähtyminen tuolla maksaa. En kuollaksenikaan muista paljonko tuosta turhuudesta olisi pitänyt maksaa, mutta kuitenkin mielestämme liikaa. Onneksemme, paikka oli juuri sulkeutumassa joten pääsimme sinne ilmaiseksi. Emme saaneet tuosta visiitistä paljoakaan irti, ehkä se johtui osittain siitä, että kaikki myyntikojut olivat jo kiinni ja muutenkin tuolla aavikolla oli niin kova ja kylmä tuuli, ettemme viihtyneet ulkona paljon kuvanottoa kauempaa. Olin kyllä kuullutkin jo etukäteen, ettei paikka mitenkään ihmeellinen ole, mutta pitihän se ominsilmin nähdä kun kerran ihan vierestä ajettiin :) 


Illalla pääsimme kohteeseemme: Pageen, jossa meitä odotti vasta valmistunut perustasoinen hotelli Baymont Inn. Tuolla vietimme vain yön ja suuntasimme heti aamulla Lower Antelope Canyon kierrokselle. Page on siis navajointiaanien seutua ja seudulla on paljon uskomattoman hienoja kanjoneita, joista suosituimpiin kuuluu Lower Antelope Canyon, jossa vierailimme. Kyseiselle kanjonille pääsee vain opastetusti ja noita kierroksia järjestää Dixie Ellis' ja Ken's Tour, joista valitsimme jälkimmäisen. Molemmista firmoista opastuskierroksia lähti kanjoneille lähes taukoamatta ja kanjonin läpi kuljettiinkin käytännössä yhtenäisessä jonossa, joka ei kuitenkaan haitannut. Jos opastusta haluaa kuulla, kannattaa pysyä oppaan lähettyvillä. Itse pysyin jonon hänillä, jotta sain enemmän rauhaa ottaa kuvia, mutta oppaan selostukset jäivätkin sitten kuulematta.


Teimme kierroksen 10.30 aamulla, joka on parasta aikaa nähdä kanjoni. Aurinko päästää valoa ihanasti kanjonin sisään. Kanjoni itsessään oli siis kokonaan maan alla. Syvä, kapea kanjoni, jossa pääsit kävelemään oranssinkultaisten kallioiden sisällä kapeaa hiekkapolkua pitkin. Tuonne aavikolle maan päälle ei olisi uskonut miltä siellä sisällä näyttää, kun kanjoni oli ulospäin vain pitkä, kapea halkeama maassa. Tästä nimi Lower Antelope Canyon. Pagessa on myös maanpäällinen kanjoni Upper Antelope Canyon, mutta jätimme tuon tällä kertaa välistä. 



Lower Antelope Canyon oli upea! Mielestäni todellakin käymisen arvoinen paikka! Hintaa kierroksella oli 48 dollaria (sisältäen navajo-aluemaksun) ja se kesti noin tunnin. Jos vielä joskus käyn Arizonassa, haluan ehdottomasti nähdä myös muita kanjoneita Pagessa. Page oli muutenkin kivan oloinen kaupunki, jossa olisi mielellään katsellut ympärilleen enemmänkin. Valitettavasti meillä oli kiire kohti Grand Canyonia, mutta ehkä ensi kerralla voisin viipyä Pagessa kaksikin yötä. 

Tämä oli viimeinen reissupostaukseni nyt hetkeen, sillä haluan seuraavassa postauksessani keskittyä vappuun ja tähän ihanaan kevääseen <3 Tulen kuitenkin jatkamaan matkakertomuksiani vielä, sillä jäljellä on Grand Canyon, Las Vegas ja Los Angeles. 


<3 Heini

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Coloradon vuoristossa


Moikka! Viimeksi tein postauksen Denveristä, josta road trippimme alkoi ja ajattelin nyt jatkaa matkakertomustani. Jos et ole vielä lukenut Denverin postaustani, pääset sinne tästä. Pahoittelen jo etukäteen, sillä osa kuvista on lasin läpi ja liikkuvasta autosta napsittuja, joten laatu on sen mukaista.

Denveristä lähdimme ajamaan kohti Coloradon vuoristoa. Edessä oli yli kuuden tunnin ajomatka ja puolitoista kilometria lisää nousua merenpinnasta. Täältä tasaisesta Suomesta kun olemme, tiesimme varautua korkeuspahoinvointiin, josta osa meistä kärsi jo Denverissä, mutta loputkin (minua onnellista lukuunottamatta) saivat oireita perillä vuoristossa. Tähän pahoinvointiin helpottaa totuttelu ensin matalemmassa korkeudessa, jonka vuoksi yövyimme pari yötä 1,6km korkeudella Denverissä. Perillä vuoristossa olimme siis yli 3 kilometrin korkeudessa! 

Korkeuspahoinvointiin olimme saaneet hyvän vinkin, jonka jaan mielelläni teillekin; kookosvesi! Toinen ihan kokeilemisen arvoinen on kuulemma Gatorade-urheilujuoma. Joimme kookosvettä jo Denverissä, mutta etenkin automatkalla ja vuoristossa ollessamme tankkasimme sitä kunnolla. Onneksi Amerikassa on makuvaihtoehtoja, jotka peittävät kookoksen maun ihan hyvin alleen. Oma lempparini oli mango.





Ajomatka meni ihan kivasti, sillä maisemat vaihtuivat ja ihmeteltävää oli niin paljon. Ja tuo pitkä ajomatka oli kyllä sen arvoinen, sillä kohteemme Telluride oli niin upea. Nuo vuoret olivat niin suuria, ettei niitä pysty sanoin kuvailemaan. Niiden juurella sitä tunsi itsensä melko pieneksi. Niin ikävää, ettei noita maisemia kuviin saa ikuistettua. Majoituimme Mountain Villagessa 3 yötä, joka on laskettelukeskusmainen kylä vuorten kupeessa. Olen kyllä kiitollinen serkulleni, että hän järjesti häänsä tuonne vuorten keskelle. En usko, että olisin muuten tuollaista paikkaa koskaan nähnyt. 




Telluriden vuoren juurella on vanha 2500 asukkaan asuttama Telluriden kylä. Kylä oli vanha ja todella kaunis. Aurinko lämmitti ihanan keväisesti tuota vuorten keskelle tiheästi rakennettua kylää.








Itse häät olivat satumaiset ja ihanat. Vihkiminen tapahtui aivan  vuoren huipulla ulkona ja hääpaikka oli siinä ihan vieressä. Vieraat pääsivät ylös ilmaisilla gondolihisseillä. Voin sanoa, että rima on nyt melko korkealla, joten saa nähdä, uskallanko ikinä serkkuani kutsua omiin häihini :D



Colorado oli matkakohteena upea. Vuoria riitti monenlaisia, kaikki yhtä upeita ja niin erilaisia kun meidän pikku mäennyppylät Suomessa. Colorado kannattaa ehdottomasti kokea autolla. Ja mikäli yhtään tykkää laskettelusta, kannattaa oikeasti käydä kokemassa joku Coloradon isoista laskettelukeskuksista! :)

<3 Heini

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Denver - The Mile-High City




Pieni tietoisku Denveristä:

Denver on Coloradon osavaltion pääkaupunki.

Väkiluvultaan Denver vastaa Helsinkiä. 

Denveristä käytetään myös nimitystä "The Mile-High City" eli mailin korkuinen kaupunki, sillä se sijaitsee noin mailin korkeudessa eli 1609 kilometrissä.

Denver on yksi yhdysvaltojen aurinkoisimmista kaupungeista ja aurinkoisia päiviä vuodessa onkin yli 300. Mikään lämmin aurinkolomakohde se ei kuitenkaan aina ole, sillä talvet ovat melko kylmiä.



Täällä ihanassa ja aurinkoisessa kaupungissa saimme viettää reissumme ensimmäiset kaksi yötä. Aikaa Denveriin tutustumiseen oli oikeastaan vain yksi kokonainen päivä, joka kuitenkin riitti ihan kivasti. Denver on sen verran pieni kaupunki Amerikan mittakaavassa, että sen otti haltuun jo päivässä. Downtown on selkeä ja siellä on helppo liikkua. Me kun tulemme kaikki Oulusta, koimme olevamme suuressakin kaupungissa. Denver kuitenkin jää melko pieneksi mm. Los Angelesin rinnalla. 

Yövyimme Hyatt Place Denver Downtown -hotellissa, jonka sijainti oli täydellinen. Hotelli oli muutenkin yksi reissumme parhaita. Onnistuimme vielä saamaan huoneet 21:stä kerroksesta aivan mahtavalla näköalla. Hotellissa oli myös harvinaisen hyvä aamiainen amerikkalaiseksi aamiaiseksi. Vahvat suositukset tälle hotellille, jos olette Denveriin menossa.





Aivan hotellimme vieressä sijaitsi Denver Pavilions -ostari ja 16th street mall. Jälkimmäinen näistä on mailin mittainen kävelykatu, jonka varrella on paljon ostosmahdollisuuksia ja ravintoloita. Katua pitkin pääsee kulkemaan myös ilmaisella sähköbussilla, joita kulkee ihan muutaman minuutin välein. Ja ihan vain vinkkinä: näillä busseilla on helppo nähdä kaupunkia ja säästää jalkoja välillä ;) Ilmaiset bussit olivat mielestäni ihan mahtava satsaus Denverin kaupungilta! 





Parasta Denverissä oli ehkä ihmiset. Ihan älyttömän ystävällisiä. Denveristä jäi muutenkin kiva fiilis. Kaupungissa oli turvallinen olo kulkea illallakin. Sää maaliskuun lopussa oli kuin Suomen kevät toukokuun alkupuolella. Lämpötila oli noin 15 astetta ja maa alkoi pikkuhiljaa vihertää. Osassa puista oli jo silmut, mutta vehreys vielä puuttui. Voin vain kuvitella kuinka kauniiksi tuo kaupunki muuttuu kesän vihreässä!


Denver on pyöräilykaupunki ja autolla ajaessa saakin kiinnittää huomiota pyöräkaistoihin.

Tämän rakennuksen portaikon yksi porras on tasan mailin merenpinnan yläpuolella.




<3 Heini

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Back to Finland


Moikka! Nyt kun olen palannut matkaltani, on taas aika palailla blogin pariin ja kertoa ihanasta reissustani <3 Mulla onkin paljon kerrottavaa ja tuun tekemään matkasta monta postausta. Kertokaa ihmeessä, jos teillä on toiveita mistä haluaisitte mun kirjoittavan :) Ajattelin kirjoittaa matkastani kaupunki kerrallaan, sillä asiaa on niin paljon. Aloitan tekemällä postauksen Denveristä, josta koko road trippimme alkoi. Nyt kuitenkin koitan vielä kovasti selvitä jetlagista ja orientoitua takaisin arkeen, joten tässä teille vasta vähän fiilistelykuvia ennen tuota postausta.




Olin reissussa siis reilut kaksi viikkoa. Maileja vuokra-autoomme kertyi 1531, joka on melkein 2500 kilometriä - not bad! Tuolla matkalla ehdimmekin näkemään kevään, kesän, talven, aavikkoa, vuoristoa, kuivaa, vehreää ja kaikkea näiden väliltä. Road tripin ihanuus onkin juuri siinä, että näet myös ne kaupunkien välillä olevat maisemat ja maastot, joita lentäessä et näkisi. Toki jos et viihdy auton kyydissä tai ratin takana, ei road trip ehkä ole sit se paras vaihtoehto nähdä maata :D






On muuten huvittavaa, että lähtiessäni reissuun, nakkasin toppavaatteet jo kaapin perälle ja ajattelin kevään olevan pitkällä palatessani Suomeen. Sen sijaan Ouluun oli tullut entistä enempi lunta lomani aikana ja kotiinpaluu oli melko ankea. Nyt täällä loskan ja lumen keskellä odottelen sitä kesää, ja mikä parempaa kuin palata lomatunnelmiin näiden kuvien kautta.




Ihanaa keväistä viikkoa kaikille,

- Heini <3


tiistai 13. maaliskuuta 2018

Booking.com kokemukseni

Lupasin tehdä postauksen majoitusvarauksistamme Amerikan reissun ajaksi. Ajattelin kertoa tarkemmin majoituspaikoistamme vasta reissun jälkeen, kun voin arvostella niitä kuvien kera. Nyt kuitenkin kerron kokemukseni majoitusten varaamisesta.

Olen varannut kaikki kahden viikon majoituksemme (yhtä lukuunottamatta) Booking.com -sivustolta. Hinnat ovat olleet kilpailukykyiset ja heidän sivujaan on ollut helppo käyttää. Heillä on myös mobiilisovellus, jota en voi kun kehua. Yksi vaikuttava tekijä siihen, että varasin kaikki majoituksen Bookingin kautta oli juuri tuo sovellus, sillä nyt kaikki varaukseni ovat kätevästi yhdessä paikassa ja näin puhelimessa helposti saatavilla.


Sovelluksen kautta on myös helppo jättää arvosteluja kohteesta, kun reissu on ohi. Ja nämä arvostelut ovat oikeasti todella tärkeitä! Olen huomannut Bookingia käyttäessäni, että suomalaiset ovat kovin huonoja jättämään arvosteluja. Arvostelut ovat kuitenkin ainakin itselleni se suurin tekijä majoitusta varatessani ja jätänkin itse arvostelun aina jokaisesta majoituspaikastani. Joten vaikka hiljaisia suomalaisia ollaankin, eikä mistään ikinä valiteta, niin muistetaan jättää arvosteluja helpottaaksemme toisten valintaa - oli se sitten positiivista tai negatiivista.

Olemme varanneet bookingista vain sellaisia majoituksia, joista ei tarvitse maksaa ennakkoon mitään ja jotka voimme perua ilmaiseksi viimeistään 24h ennen saapumista majoituspaikkaan. Tämä on mielestäni kätevää, sillä ulkomaille rahan maksaminen on mielestäni aina vähän jännää. Tämä toki rajaa vaihtoehtoja jonkin verran pois, mutta jäljelle on silti jäänyt paljon hyviä vaihtoehtoja :)

Bookingissa on myös helppoa esittää erityistoiveita huonetta kohden ja nämä on kohdallani huomioitu aina hyvin. Suosittelen lämpimästi muillekin booking.com sivuston käyttämistä ja mobiilisovelluksen lataamista. 

Käytättekö te Bookingia, tai onko teillä suositella muita hyväksi todettuja majoitusvaraussivustoja? :)


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Sunnuntain bling-bling ostokset


Heippa, ja ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Itse en oo ennen ollut mikään sunnuntai-fani. Sunnuntai on ennemminkin ollut viikon ahdistavin päivä. Silloin nimittäin joutuu aina valmistautumaan jo seuraavaan työpäivään ja minusta on tuntunut siltä, ettei sunnuntaina näin ollen voi tehdä enää mitään muuta kuin stressata. Jostain syystä nyt viimeaikoina olen oppinut elämään myös sunnuntaisin, joten olen ikäänkuin saanut yhden lisäpäivän viikkooni. Olen oppinut kiinnittämään huomioni ja ajatukseni mukaviin asioihin, kuten shoppailuun, kavereihin, ulkoiluun tai rentoutumiseen, ja sunnuntaista onkin tullut melko kiva päivä!

Tänään olen tehnyt ihania löytöjä Amerikan reissua varten. Löytöjen myötä tästä tulikin oikein blingbling-sunnuntai, enkä pistä vastaan, sillä rakastan kimallusta ja hopeaa!



Iltalaukkua ja koruja tulen käyttämään häissä iltapuvun kanssa. Noiden kanssahan sitä kelpaisi itsekin mennä naimisiin, mutta pysyttäydyn tällä kertaa kuitenkin vieraan roolissa :D


Käsilaukku oli vähän heräteostos, mutta hyvin perusteltu sellainen, ainakin itselleni. Ja olisihan se julmuutta jättää tuollainen ihanuus kaupanhyllylle! Nyt kelpaa lähteä reissuun uuden käsilaukun kanssa :) Voi kuinka en malttaisi odottaa, että pääsen käyttämään näitä ihanuuksia. Enää 9 yötä reissuun. Voisiko positiivisempaa sunnuntaita ollakaan <3