HeiBlondi

torstai 15. lokakuuta 2020

Kalustevalinnat

Lupasin tänne blogiin kirjoitella meidän tulevan kodin kalustevalinnoista. Tilasimme kaikki kalusteet (makkareiden vaateekaappeja lukuunottamatta) Puustellilta. Satuttiin liikkeelle vielä niin hyvään aikaan, että Puustellilla oli joku synttäri-kampanja ja saimme kodinkoneet hyvin edullisesti. Tähän asti ainakin ollaan oltu tosi tyytyväisiä Puustelliin ja heidän palveluun, saa nähdä pysyykö mielipide kunhan kalusteet saapuvat kuukauden päästä. 

Keittiön kalusteet ovat pääasiassa mattavalkoiset ja tehostevärinä yläkaapeissa ja tason alla ”raitana” vaalea tammi. Keittiön kalleimmat ja tärkeimmät investoinnit meillä on juurikin tuo keraaminen taso (ei edes lapset saa tasoa pilattua), aamiaiskaappi (johon saan viimein kahvinkeittimet sun muut piiloon) ja induktioliesi aktiivihiilisuodattimella (eli ei erillistä liesituuletinta). Innoissani olen myös korotetusta uunista ja saarekkeesta. Keittiö kyllä suunniteltiin viimeisen päälle juuri meille toimivaksi, toivottavasti se siis toimii ihan oikeastikin käytössä. Kaappeja ei juuri ole, vaan halusin kaiken vetolaatikoilla. Niitä on vain niin ihana käyttää. Jääkaappi ja pakastin haluttiin integroida, kuten myös astianpesukone. Näin yleisilme on siisti, eikä jääkaapinoveen kerry tuhansia turhia lappuja niin kuin nykyisessä asunnossa. 

Kodinhoitohuone on meille samalla myös arkieteinen ja meidän perheen pääovena toimii kodarin ovi. Niinpä myös kalusteista oli saatava tilaan toimivat, vaikka tila onkin aika pieni. Toinen seinä toimii kodinhoitohuone-puolena. Eli seinältä löytyy siivouskaappi, pyykkitorni, pyykkikorit ja pesuallas ja pöytätasoa. Ulko-oven vieressä on kauan haaveilemamme kurasyöppö. Ihan mahtavaa päästä pesemään lasten kurakamppeet tai vaunujen rattaat heti sisään tullessa. Kurasyöppöä vastapäätä on toinen pitkäaikainen haaveemme: kuivauskaappi. Ihana saada märät kamppeet ihan oikeasti kuivumaan. Tällä seinällä on myös ns. arkieteisen puoli. Haaveilin pitkään tällaisesta kalustuksesta arkieteiseen ja niinpä sen toteutimme. Syvennyksessä on tilaa istua kenkiä pukiessa, sen yläosassa on lokeroita jatkuvasti käytössä oleville pipoille ja hanskoille. Tähän tulee myös naulakot käytössä oleville takeille. Syvennyksen ympärillä on pystykaapit, joissa on paljon säilytystilaa kengille, vaatteille, luistimille, pyöränpumpuille jne. Otimme näihinkin paljon vetokoreja niiden helppokäyttöisyyden vuoksi. Myös kodinhoitohuoneen kalusteet ovat mattavalkoiset ja tehosteena on vaalea tammi. 


Vessat poikkeavat vaaleasta kalustuksesta, sillä kalusteet ovatkin aivan mustat. Vessoihin tulee sitten seinälle tehosteeksi puuta lämpöä tuomaan. Eteisen liukuovikaapisto on tammirungolla ja peiliovissa on musta ruudukko. Makuuhuoneiden vaatekaapit hommaamme sitten Ikeasta.

Toinen asia, mihin budjetoitiin keskivertoa isompi summa, on talon sähköt ja nimenomaan valaistus. Kiinnostaisiko teitä kuulla näistä lisää? Voisin kirjoitella niistäkin, ainakin sitten viimeistään kuvien kera loppuvuodesta! 



<3 Heini


keskiviikko 30. syyskuuta 2020

2 kuukautta ja rintaraivarit

Kaikki tietää, että vauvojen kanssa eletään vaiheesta toiseen. Aina kun luulet tuntevasi vauvan ja keksineeksi keinot itkuun, tulee varmasti uusi vaihe sekoittamaan pakkaa ja kaikki opettelu alkaa taas alusta. Kuulostaako tutulta? 

Vauvamme täyttäessä 8 viikkoa, koko edeltävä yö oli aivan kamalaa. Samaa on jatkunut nyt useamman päivän. Törmäsin Imetyksen tuen sivuilla rintaraivareihin. Bingo! Mutta miksi kahden kuukauden ikäinen vauva raivaroi?

Jo pieni vauva osaa imeä rintaa, sillä imeminen on refleksi. Parin kuukauden iässä imeminen kuitenkin muuttuu refleksistä tahdonalaiseksi ja aiheuttaa rintaraivareita. Vauva ikäänkuin opettelee syömään uudestaan ja keskittyy siihen eri tavalla. Se voi tuntua erilaiselta ja ärsyttää. Loogista. Muistan nyt vaiheen myös esikoisen ajalta, mutta en muista sen iskeneen näin rajusti. 

Samaan aikaan meitä on lähestymässä 9 viikon tiheä imu, jolloin vauva asuu rinnalla tilatakseen itselle lisää maitoa. Itse asiassa luulen, että tänään meillä on ollut jo tiheää imua tässä 2kk rintaraivareiden lisänä. Monta ”ihanaa” juttua siis yhtä aikaa. Voi, miksi vauvan elämän alku onkin välillä niin haastavaa?

Tietäisittepä, kuinka monta kertaa olen ollut lopettamassa imetyksen viimeisten päivien aikana? Meinaa välillä väsyttää tämä tissien kanssa taistelu. Kuinka helpolta ratkaisulta nyt tuntuisi kaivaa pullo kaapista ja syöttää vauva jatkossa vain sillä. Onneksi tiedän esikoisen ajalta jo sen, että vaiheita tosiaan tulee ja menee, eikä mikään vaihe kestä kauaa. Tänään olen aivan loppu tähän imetykseen, ensi viikolla se voi sujua jo paremmin. Sen voimin koitan nyt jaksaa näiden päivien yli, sisimmässäni kun kuitenkin tiedän haluavani imettää vielä pitkään <3

Kuinka eri vaiheet on näkyneet teidän vauvoissa ja oletteko kokeneet vastaavaa toivottomuutta? :)


<3 Heini

perjantai 25. syyskuuta 2020

Sisustusvalinnat

Välillä täällä blogissani on vilahdellut raksajuttuja. Meillä on siis rakenteilla 148 neliöinen omakotitalo, ja nyt ollaan päästy jo niin pitkälle, että meidän on täytynyt tehdä kaikki pintavalinnat. Tällä viikolla olemme kiertäneet kauppoja aivan liikaa, viimeisiä valintoja varmistellen, mutta nyt olemme vihdoin päättäneet kaikki pinnat! Mikä helpotus!

Kalusteet tilasimme jo muutama viikko sitten. Kaikki kalusteemme makuuhuoneen vaatekaappeja lukuunottamatta tulee Puustellilta. Taidan tehdä ensi viikolla oman postauksen kalusteista ja esitellä valintamme. Kerron kuitenkin, että päävärinä niin keittiön kuin kodarinkin kalusteissa on mattavalkoinen ja vaalea tammi. 

Myös lattiamateriaaleiksi valitsimme lämpimiä sävyjä. Kylmät sävyt ovat meillä nyt menneen talven lumia ja haluamme lämpöä! Niinpä siis seinien väritkin ovat lämpimiä sävyjä. 

Alkuun aioimme maalata seinät valkoisella ja vain tehostevärillä jotkin seinät. Taloomme kuitenkin tulee niin iso, avoin olohuone ja keittiö-ruokailutila, niin valkoinen alkoi tuntua tylsältä ja jopa vähän kolkolta. Ystäväni rohkaisemana päätin, että uskallamme laittaa väriä seiniin ihan rohkeasti. Niinpä maalaamme keittiön, ruokailutilan, olohuoneen, eteisen ja aulan kaikki Tikkurilan sävyllä Piazza - vaalean harmaa, joka kuitenkin taittaa lämpimään. Toivottavasti tullaan olemaan tyytyväisiä tähän päätökseen. 

Kodinhoitohuoneen maalaamme paremmin vesiroiskeita kestävällä luja-maalilla, joten sinne oli sama valita oma sävynsä. Päädyimme Tikkurilan Mulperiin, joka menee jo vaalean beigen sävyiseksi. Näkyvää seinäpintaa ei kodarissa ole paljoa, joten pieni pilkahdus Mulperia tuo toivottavasti mukavasti lämpöä tilaan. 

Lastenhuoneet ja oman makuuhuoneemme maalaamme Tikkurilan valkoisella, mutta kaikkiin tulee yksi tehosteseinä eri värillä. Fiinun huoneen tehosteseinä tulee aivan ihanalla Tikkurilan Neito-sävyllä. Eemin huone Tikkurilan Serpentiinillä. Oma huoneemme poikkeaa tästä muun talon lämpimästä sävymaailmasta, kun tehosteseinäksi tulee Tikkurilan Petrooli. 

Vessat maalaamme ihan vain Tikkurilan valkoisella, sillä tehosteseinä molempiin tulee puusta, joka tuo tilaan tarpeeksi lämpöä. Tv-huone saa väriä joka seinään. Todennäköisesti päädymme vähän tummempaan beigen sävyyn, Tikkurilan Linna.

Lattiat esittelen teille, kunhan ne asennetaan ja seinistäkin otan kuvia kunhan ne on maalattu. En malta odottaa, että kaikki tulee valmiiksi!! 


<3 Heini


tiistai 15. syyskuuta 2020

Vauvalle nimi

Niin on se valtava päätös taas tehty ja vauvalle nimi annettu. On jotenkin iso vastuu päättää toisen nimestä, joka vaikuttaa lapsen loppuelämään. Toki olettaen, ettei hän itse aikuisena nimeään vaihda. 

Nimen keksiminen oli tällä kertaa paljon vaikeampaa. Minusta tuntuu, että pojille on paljon vähemmän nimiä kuin tytöille, en sitten tiedä onko asia oikeasti niin. Haastetta tuo myös työni päiväkodissa. Sillä olen hoitanut satoja lapsia, enkä voi kuvitella antavani hoitolapsen nimeä omalleni. Sitten nimiä karsii vielä kaverien ja sukulaisten lapset. En osaisi antaa samaa nimeä kuin muilla. 

Onko teillä ollut lapselle nimi valmiina jo raskausaikana ja onko se pysynyt samana? Meillä esikoisen etunimi oli tiedossa jo vuosia, mutta muut nimet muuttuivat syntymän jälkeen. Tällä kertaa vauvan etunimi, jonka olimme päättäneet ennen syntymää,  ei pysynyt samana. Nimeä pohdimmekin ihan viime hetkille asti. Nyt ollaan kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä, joten jospa nimen kantajakin on myöhemmin tyytyväinen nimeensä. Meidän pikkuisen tuntee tästä lähin nimellä Eemi <3

Hullaannuin muuten vähän ristiäisiä valmistellessa ja tilasin meille kaikille kotimaiselta Fmamilta yhteensopivat asusteet; pojille rusetit ja minulle ja esikoiselle hiuspinnit. Aivan ihania!


<3 Heini

torstai 10. syyskuuta 2020

Vauvamme mahavaivat ja koliikki


Vauvamme täytti kuukauden, eli olemme nyt tovin saaneet häneen jo tutustua. Nyt ajattelin tänne avautua, ja samalla pysähtyä itsekin pohtimaan, että millainen kuukausi meillä on ollut ja millainen vauva meillä on. Kaksi sanaa kuvaa kuukauttamme ehkä parhaiten: mahavaivat ja koliikki. 

Vauva on esikoiseen verrattuna ollut jopa helppo, mutta vaikeuksia meillä riittää silti. Kaikilla vauvoilla mahavaivoja on jonkin verran, mutta meillä niitä on todella paljon. Muutama viikko sitten pienen uloste muuttui verilimaksi, jolloin lääkärin ohjeistuksella päädyin maidottomalle ruokavaliolle, sillä imetän. Esikoisella oli suolisto-oireinen maitoallergia, joten tämä kortti nyt käännetään ja kokeillaan. 

Viime viikolla kävin tarkistuttamassa vauvan kielijänteen siihen erikoistuneella lääkärillä ja kielijänne päädyttiin leikkaamaan. Tiesin, että riski on olemassa kun esikoiseltakin täytyi operoida sekä huuli että kieli. Nyt on sitten tuokin selvitetty ja hoidettu ja ehkäpä se hieman voisi tuoda helpotusta mahavaivoihin myös. Ehkä voisin kirjoittaa näistä kireistä jänteistä  kokonaan oman postauksensa :)

Mahavaivojen lisäksi meillä taitaa olla jonkinasteinen koliikki. Vauva nimittäin huutaa iltaisin viitisen tuntia joka ilta samaan aikaan, ja tuo itku ei selkeästi ole mahasta lähtöisin. Siihen itkuun ei vain löydy syytä eikä helpotusta. Parina päivänä huuto on nyt ollut kokopäiväistä mutta yleensä iltapainotteista. Yöt vauva onneksi nukkuu ihan ok, ennen aamuyön ähinöitä. Tuo koliikki on silti todella raastavaa. Se on ikävää myös esikoiselle joka stressaantuu vauvan itkiessä paljon. Jospa tämä ei kestäisi kovin montaa kuukautta. Onko kellään muuten kokemusta, onko koliikkikeinu oikeasti hintansa arvoinen? 

Muuten vauva on ollut tyytyväinen. Hän nukkuu hyvin kaukalossa ja ulkona vaunuissa. Sisällä nukkuminen on päivällä haastavaa ja se onnistuu lähinnä vain sylissä. Vertaan kuitenkin vauvaa koko ajan isosiskoonsa, jolla oli refluksi ja joka oli aina vain sylissä niin hereillä kuin nukkuessa. Tämän uuden tulokkaan voin laskea hetkeksi sitteriin eikä hän ala heti huutamaan. Voin myös pysäyttää ulkona rattaat eikä hän herää siihen. Sisälle tullessa hänet voi usein nostaa kaukalosta vaunuihin jatkamaan unia. Tuntuu aika luksukselta! Jaksan myös paremmin illan koliikki itkut, jos päivän aikana itkua on muuten ollut vain vähän. Esikoisen kanssa kun sitä itkua joutui kuuntelemaan 24/7. 

Huomaan siis usein vastaavani ihmisille, että meillä on helppo vauva. No ei se aivan helpoimmasta päästä taida olla, mutta kyllä tässä pärjäillään. Onneksi tiedän, että nämä alun haastavuudet kuuluu asiaan, vauvan suolisto kehittyy koko ajan ja kun tottuu elämään niin itkuisuus vähenee. Nyt täytyy muistaa nauttia niistä hyvistä hetkistä ja pysähtyä muutenkin vauvan äärelle ja unohtaa muut turhat kiireet <3 

Kiinnostaisiko teitä tietää miten olen pärjännyt kahden lapsen kanssa kotona ja kuinka esikoinen on ottanut pikkuveljensä vastaan? Voisin kirjoitella näistä jutuista lisää.



<3 Heini