HeiBlondi

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Onko puolitoistavuotiaamme ikätasonsa mukaisesti kehittynyt?




Meidän Fiinu on tänään puolitoistavuotias. Ihan käsittämätöntä! Mihin tämä aika oikein menee? 

Aloin pohtimaan, että millainen puolitoistavuotias meillä sitten asuu?  Ainakin hyvin eläväinen, temperamenttinen, tarkkaavainen, herkkä, empaattinen, tavallinen ihana taapero. Mutta mitä hän osaa, onko hän kuten muutkin ikäisensä?

Meidän puolitoistavuotias ei nuku taaperosängyssä, eikä käy potalla kuin vaatteet päällä. Hän ei edelleenkään nuku täysiä öitä heräämättä, eikä edes koko yötä omassa sängyssä. Kaiken lisäksi hänellä on edelleen tutti nukahtaessaan käytössä. Nämä kaikki ovat jossain vaiheessa olleet tavoitteitani, joihin olen halunnut Fiinun kanssa päästä ennen kuin hän on puolitoistavuotias. Miksi? Miksi edes asettaa tällaisia tavotteita?

Olen jossain vaiheessa onneksi huomannut itsekin, ettei Fiinusta tarvi pakottaa kasvamaan liian isoa liian aikaisin. Häntä ei voi pakottaa potalle, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Häntä ei voi laittaa taaperosänkyyn, sillä hän ei osaa siinä vielä varoa pudotusta. Ja muutenkin, pinnasänky on tutkitusti lapselle turvaa tuova ympäristö niin miksi nyt kiirehtisin, kun Fiinun ei vielä ole mikään pakko olla niin iso. Puolitoistavuotias on oikeasti vielä todella pieni, sen koitan muistaa itsekin! Odotellaan siis rauhassa herkkyyskautta ja sopivaa hetkeä näille muutoksille.

Vaikka tutti vielä käytössä onkin, olen ylpeä siitä, että Fiinu käyttää sitä vain nukahtaessaan eikä muuten. Olemme myös päässeet eroon unimaidosta ja Fiinu on viimein alkanut nukahtamaan itse omaan sänkyyn, kunhan istun vieressä. Nämä ovat todella isoja asioita meille. Fiinu osaa juoda myös tavallisesta mukista ja syö itse ruokansa syöttämättä. Hän osaa kertoa kun haluaa nukkumaan tai hänellä on nälkä tai jano. Hän osaa hyppiä tasajalkaa ja on muutenkin motorisesti kehittynyt. Hän oppii uusia sanoja jatkuvasti. Hän on luonteeltaan älyttömän kipakka ja temperamenttinen, meillä on päällä todella kova ”minä itse” -vaihe ja uhmakin alkanut nostamaan päätään. Silti Fiinu on pohjimmiltaan hyvin herkkä, empaattinen ja kiltti lapsi. Meidän oma, maailman rakkain ja täydellisin, jolla on varmasti juuri sopivasti ikätasolleen sopivia taitoja. 

Miksi siis asetan edes tavotteita, kun lapset kehittyvät kuitenkin kaikki omaa vauhtiaan ja se on ihan normaalia? Se on tämä äitien julma maailma. Kilpailuasetelma keskenään. Kuka oppii mitäkin ensimmäisenä. Miksi ei saisi olla ylpeä lapsensa uudesta taidosta, vaikka hän oppisikin sen ns. normaalia myöhemmin? Tuntuu, että oman lapsen on opittava asiat ensimmäisenä ja jos taito tulee ns. myöhässä, ei siitä kehtaa ääneen edes sanoa... en sano, että itse toimisin näin, en tunnista näitä piirteitä itsestäni, mutta tunnistan sen yleiseksi tässä äitien maailmassa! Ja on sitä itsekin aivan liian paljon verrannut omaa lasta muihin saman ikäisiin lapsiin ja miettinyt, miksi meillä ei vielä osata jotain mitä joku toinen osaa. Sen ei pitäisi mennä niin ja sen olen kyllä oppinut näiden puolentoista vuoden aikana. Jos jonkun asian osaan ottaa rennommin seuraavan lapsen kohdalla, niin se on varmasti tämä! Puolitoistavuotiaat voivat olla hyvin eritasoisia keskenään, mutta yleensä aina toisella joku toinen taito/valmius on vahvempi kuin toisella. Emme me aikuisetkaan osaa samoja asioita toistemme kanssa, miksi siis lapsen pitäisi?

Vastatakseni siis omaan kysymykseeni siitä, millainen puolitoistavuotias meillä asuu, sanoisin, että hyvin tavallinen, ikätasonsa mukaan kehittynyt, ihana lapsi! Lapsi joka kehittyy ja oppii uutta joka päivä, juuri niin kuin kuuluukin. Ja mitä sitten, vaikka hän kehittyisikin eri tahtiin kuin muut? Ei se tekisi minusta huonompaa äitiä eikä lapsestani vähemmän rakasta. Annetaan lastemme siis olla yksilöitä <3

Oletteko te törmänneet vastaavaan lasten kehityksen vertailuun äitien kesken? 




<3 Heini

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Esittelyssä äitiyspakkaus 2020





En varmasti ole ainoa, joka on joutunut tosissaan pohtimaan, valitseeko äitiysavustuksen rahana vai pakkauksena?! Siksi ajattelin jakaa ajatuksiani tämän vuoden 2020 pakkauksesta tänne, jos se jonkun valintaa helpottaisi :) 

Esikoisen kohdalla minulle oli itsestään selvyys, että pakkaus tulee totta kai. Jotenkin se tuntui todella tärkeältä ja perinteisiin kuuluvalta. Tällä kertaa jouduin kuitenkin miettimään enemmän. Mietin, onko pakkaukselle tarvetta, kun niin moni tarvike/vaate löytyy jo esikoisen ajalta ja hänen pakkauksestaan. Kuitenkin pakkauksen sijasta saatava raha on mielestäni aika pieni (siihen nähden, mitä kaikkea pakkaus sisältää), ja se summa uppoaisi minulla aivan liian näkymättömiin. Siitä ei jäisi mitään konkreettista muistoa meille.

Pohdintani ratkesi, kun tämän vuoden pakkaus julkaistiin. Päätin ottaa pakkauksen, joka on mielestäni tosi kiva ja muutenkin hyvin poikamainen. Mikäli odottaisin tyttöä, en varmastikaan pakkaukseen olisi ainakaan tällä kertaa päätynyt. En ehkä, vaikka olisin odottanut nyt esikoistani. Sen verran opin esikoisen ajalta, että vaikka kuinka kuvittelin käyttäväni hänelle neutraaleja vaatteita niin päädyin aina pukemaan hänet vaaleanpunaisiin. Nyt olen tosiaan hypistellyt tätä pakkausta muutaman viikon ja olen edelleen tyytyväinen valintaani. Pakkaus on mielestäni paljon kivempi kuin vuoden 2018 pakkaus, joka tytölläni on.


Ehdottomat lempparini pakkauksessa ovat ihana makuupussi ja toppahaalari. Todella suloiset kuosit. Esikoiseni pakkauksesta toppahaalari jäi kokonaan käyttämättä, sillä ensimmäisenä talvena se oli aivan järjettömän iso hänelle ja toisena talvena ostin jo kunnon talvihaalarin, jossa on hyvät tekniset ominaisuudet, sillä tyttö konttasi ja käveli talven jo itse. Nyt kuitenkin uskon haalarin pääsevän käyttöön, sillä poika syntyy heinä-elokuussa ja on pääsiassa vaunuissa koko ensi talven. Haalari on hänelle varmasti myös sopivamman kokoinen. 

Pakkauksen vaatteet vaikuttavat hyviltä ja laadukkailta ja kaikkein eniten tykkään siitä, kuinka värimaailma on tällä kertaa mietitty ja vaatteista saa ihania asukokonaisuuksia. Värit ovat neutraaleja, eivätkä sateenkaaren värisiä kuten monissa aiemmissa pakkauksissa (ei niissäkään vikaa ole, mutta aivan liian kaukana omasta tyylistäni). Tässä alla muutamia ihania asuyhdistelmiä. 



Jos olet ottamassa pakkausta ensi kertaa, pidä mielessä, että pakkauksen vaatteet ovat oikeasti tosi ISOJA! Tosi usein vauvaryhmissä olen törmännyt kommentteihin, että ”en ajatellut ostaa vauvalle paljoa vaatetta, kun otetaan se äitiyspakkaus”. Pakkauksen vaatteilla ei kuitenkaan mielestäni pääse edes alkuun, mikäli et saa todella isoa vauvaa. Suurin osa pakkauksen vaatteista onkin kokoa 68/74 ja yleensä vielä reilua sellaista. 50/56 vaatteita oli kolme bodya, kolmet housut ja potkuhousut, mutta nämäkin mitoitukseltaan mielestäni vähän reilua. Varaudu siis ostamaan pieniä vaatteita, vaikka otatkin pakkauksen. Nämä alla olevat vaatteet siis olivat pienintä kokoa.


Tykkään siitä, että pakkauksessa tulee mukana vauvalle täkki, petivaatteet ja patjansuojus, sekä pyyhe. Nämä ovat edelleen käytössä esikoisellani, joten olisin muuten joutunut hankkimaan uudet. Pussilakanan tosin hankin mieluisemman varmasti. Myös viltti on kiva ja sitä tulee varmasti käytettyä esim. kaukalossa alkusyksystä. Unikaverista en niin välittänyt (sateenkaarivärinen), mutta eihän se minua varten olekaan! 

Lisäksi pakkauksessa on sitten vielä hyödyllinen pussukka, joka sisältää mm. kuumemittarin, vedenlämpömittarin ja kynsisakset, jotka olivat tosi hyviä ja tarpeellisia esikoisen pakkauksessa. Tällä kertaa emme olisi tarvinneet toisia, kun nyt meiltä löytyy jo yhdet, mutta eivätköhän nuokin käyttöön pääse. Pussista löytyy myös kuukautissuojia, kortsuja ja liukuvoidetta, sekä kesto-liivinsuojukset. Kiva lisä pakkauksessa oli Aarre kidin body ja jatkopala siihen, jolla saa kasvatettua bodyn käyttöikää. Tämän pitäis käydä myös moniin muihin bodeihin. Lisäksi pakkauksessa oli oikea yöpuku, jolle varmasti on käyttöä. Esikoisen pakkauksessa oli unipussi, jonka kanssa en ikinä päässyt sinuiksi.



Äitiyspakkaus on siis mielestäni todella kattava ja hyödyllinen ja etenkin esikoista odottavalle siitä löytyy iso osa tarvittavista hankinnoista. Kannattaa siis käydä tavara tavaralta pakkaus läpi ennen omaa tilauspäätöstä ja miettiä, pääseekö pakkaus teillä oikeasti käyttöön vai jääkö lähes kaikki vaatteista ja tavaroista lojumaan kaapin perälle turhina. Jos päädyt ottamaan pakkauksen, siitä jää varmasti ihana muisto lapselle tulevaisuuteen. Me ollaan kerätty esikoisen pieniä vaatteita ja ensimmäisiä tärkeitä tavaroita hänen pakkaukseensa muistoksi <3

Oletteko te valinneet äitiyspakkauksen vai rahan, ja mikä vaikutti valintaanne?



<3 Heini


maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tontista tuli raksa


Vihdoin se päivä koitti, nimittäin tulevan kotimme pystytyspäivä! Tästä on jo muutama viikko, mutta nyt hehkutan tännekin, kun kerrankin ehdin :)

149-neliöinen kotimme rakentui siis kahdeksasta elementistä. Hurjaa, että pystytyspäivän aamuna tontillamme oli vain iso paketti elementtejä ja kattotuolit. Muutamassa tunnissa tontillemme nousi kokonainen talo. Nyt meillä on raksa, emme voi puhua enää tontista. Nyt tämä rakentaminen on ihan totista totta! Viimeistään tässä vaiheessa sitä hahmottaa, millainen kodista on tulossa ja miten se asettuu tontille. 

Kastellin miehet hoitivat pystytykseen hyvin. Muutama ikkuna ja ulkoverhoilulauta saivat vaurioita, mutta työmiehet hoitivat reklamaation niistä ja tilalle tulee uusia osia. Nyt talomme on saanut jo peltikatteen päälle ja tällä viikolla tehdään LVI-töitä. Ensi viikolla sitten viimein lattian valuu! Pikkuhiljaa saan kyllä alkaa miettimään kotimme lattia ja seinämaalivalintoja. Siitä tuleekin rankkaa, sillä olen älyttömän huono tekemään päätöksiä.

Tänään tontillemme tuodaan tallipaketti, jonka otimme pre-cut toimituksena Kastellilta. Mieheni olisi tarkoitus rakentaa talli itse. Saa nähdä mitä siitä tulee, meillä kun ei ole rakentamisesta mitään kokemusta. Saatte kuulla kesän mittaan, pysyimmekö suunnitelmissa vai palkkasimmeko apua.





<3 Heini

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Ainun kotimaiset vauvanhoitotuotteet + arvonta Instagramissa

* Kaupallisessa yhteistyössä Ainun ja Perhekuplan kanssa.


Ovatko Ainun tuotteet teille tuttuja? 

Itse olen jo esikoisen aikana tutustunut moniin Ainun tuotteisiin ja meillä on tänä aikana ollut käytössä mm. Ainun tutteja, tuttipulloja ja pumpulipuikkoja. Tietenkin esikoiselta löytyy myös perinteinen Ainu-pupu, itseasiassa kaksikin. Nyt sain tulevalle vauvalle Ainulta testiin myös useita minulle ihan uusia tuotteita, enkä malta odottaa, että pääsen ottamaan ne käyttöön vauvan synnyttyä. 


Pesuvaahto & shampoo -purkin otimme ennakkoon testiin esikoisen kanssa jo nyt, sillä näin kesäaikaan on käytävä päivittäin pesulla pesemässä aurinkorasva, hiekka ja hiki pois iholta ja hiuksista. Tähän ei usein riitä ihan vesipesu. Ollaankin tykätty tästä pesuvaahdosta kovasti eikä se ole kirvellyt silmiä. Tuote lupaakin pesuhetken ilman kyyneliä. Lisäksi se on muuten kotimainen, täysin hajusteeton, vegaaninen ja väriaineeton!  

Olen viime aikoina kuullut todella paljon suosituksia myös Ainun sinkkivoiteesta ja odotankin, että pääsen sitä kokeilemaan vauvalle. Esikoiselle meillä oli eri merkkistä sinkkivoidetta ja se ei sopinut hänelle ollenkaan. Tämän on kuitenkin kehuttu ainakin olevan hyvää eikä sen pitäisi kirvellä. Kokeilemme siis. 

Minulla on nyt käynnissä tällaisen Ainu-paketin arvonta Instagramin puolella @heiblondi, johon kannattaa käydä osallistumassa, jos tuotteet kiinnostavat. Paketin saa valita itse tyttö- tai poikavärissä.



<3 Heini 






tiistai 23. kesäkuuta 2020

Potkut juuri ennen äitiyslomaa



Tänään en jaksaisi olla äiti. Tänään haluaisin vaan heittäytyä raskaushormonieni kanssa (tai mieluiten ilman niitä) yksin sänkyyn vollottamaan päiväksi. Joskus elämä heittää kerralla nurin ja kaikki kaatuu hetkessä niskaan... Tässä siis tarina päivästäni. Tästä päivästä, johon heräsin niinkuin kaikkiin tavallisiin päiviin, onnellisen tiedottomana siitä, että parin tunnin päästä seison irtisanomisilmoitus kourassani - minut on irtisanottu!

Blogiani seuranneet tiedättekin, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana. Minulla on vakituinen työsuhde päiväkotiyksikköön, joka nyt koronakevään ja yt-neuvotteluiden seurauksena on päätetty sulkea. Olen ollut tietoinen tästä tilanteesta koko kesäkuun, mutta asian ei pitänyt liittyä minuun.

Äitiyslomani alkaa viikon päästä ja lähiesimieheni kertoikin minulle jo aiemmin, ettei minun tarvitse hakea muiden yksikköjen avoimia paikkoja (jotka nyt on jo jaettu), sillä irtisanominen ei koske minua. Viikko sitten yt-neuvottelut päättyivät, jolloin esimieheni vielä varmisti minulle, ettei irtisanominen koske minua, sillä ehdin jäädä äitiyslomalle. Olen siis saanut viikon tässä elää onnellisen huojentuneena.

Tänä aamuna istuin tyttöni kanssa aamupalalla, kun sain soiton ylemmältä esimieheltä: ”Aloin kysymään, oletko tietoinen tästä meidän irtisanomistilaisuudesta, kun et ole tullut paikalle”. Että mitä? Millähän tavalla tää tilaisuus koskee minua? - mietin. Ja ei. En todellakaan ollut tilaisuudesta tietoinen.

Järjestin itseni paikalle, jossa minut laitettiin allekirjoittamaan kaksi irtisanomiseen liittyvää paperia. Kerroin minulle annetusta väärästä infosta ja kuinka puun takaa tämä koko asia minulle nyt tulee. Kertoivat tarkistaneensa omalta lakimieheltä, että mikäli irtisanominen tehdään juuri tänä päivänä, saavat he sen vielä tehdä. Voitte kuvitella, kuinka sykkeeni nousi raivosta ja sisälläni rauhallisena pysynyt hormonihirviö meinasi puskea silmistä kyyneleinä ulos. Tämä tieto muuttaa meidän lähitulevaisuuden ja seuraavat vuodet täysin! Itkettää, suututtaa, raivostuttaa. Kuinka näin voidaan toimia minua kohtaan?

Paikalla ollut mies kertoi myös oikein lohduttavasti kuinka heillä on 9kk takaisinottovelvollisuus, kun haen muista yksiköistä töitä. No mitenhän helvetissä tuon kuuluisi lohduttaa minua? Olen äitiyslomalla ja tuo velvollisuus on päättynyt kun olen palaamassa töihin. Pitäkää velvollisuutenne!

Tilanteesta erikoisenhan tekee se, että irtisanomiseni astuu voimaan vasta kuukausi sen jälkeen kun olen jo jäänyt äitiyslomalle, minkä en tiennyt voivan olla mahdollista, sillä perhevapailla olevia ei saa irtisanoa. Eikä kai tiennyt lähiesimiehenikään, minkä vuoksi hän on minulle virheellistä tietoa tästä tilanteesta antanut. En missään nimessä voi, enkä aio siis syyttää häntä siitä, miten ylempi johto on nyt päättänyt tilanteessani toimia. Otin liittoon yhteyttä ja aion kyllä varmistaa viimeiseen asti, että tilanteen voi oikeasti laillisesti hoitaa näin. Vaikka en uskokaan saavani tilanteeseen mitään oikaisua, on minun pakko yrittää. Sen verran erikoinen tämä tilanne on! Mutta kyllähän nämä isot firmat niin polkee työntekijöitä niin halutessaan, ja heillä omat lakimiehet takana, joten mahtaa olla mun peli pelattu! 

Tämän tilanteen seurauksena menetän 3 kuukauden palkan äitiyslomani alusta. Saan sentään ensimmäisen kuukauden, lohdullista, eikö! Palkka olisi ollut todella tarpeen, sillä tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla ja saan vain minimisairaspäivärahaa. Minulla ei myöskään ole työpaikkaa mihin palata tulevaisuudessa. Eikä minulle kerry lomia äitiyslomalla. Olin halunnut olla tämän toisen lapsen saatuani vähän pidempään kotona, mutta nyt tilanne hankaloituu senkin osalta kovasti. On ihan eri asia ilmoittaa itse päivämäärä työnantajalle milloin palaa hoitovapaalta, entä hakea uusia töitä, jolloin töihin on mentävä silloin kuin työ alkaa. Ja eipä muuten tarvitse edes haaveilla uusista lainoista tai rahoituksista, auton vaihdosta yms. sillä minulla ei ole osoittaa olevani työsuhteessa enää mihinkään. Juuri nyt tuntuu, että koko tulevaisuus romuttui silmän räpäyksessä! 

En voi kuin todeta: niin poljettu ja aliarvostettu on tämä meidän ala muutenkin, että ei tällaisen kohtelun jälkeen paljon kyseiseen työhön kiinnosta edes palata. Kaikesta saa aina taistella, ihan joka asiassa! Ja aina jää toiseksi.